Miksi ihmiset on suhteissa joissa eivät ole onnellisia tai rakasta?

Toivo tilanteen paranemisesta.. ehkä. Ei halua rikkoa perhettä minkä eteen tehnyt töitä vuosia. Vaikeaahan se on. 😔

Vierailija kirjoitti:

Toivo tilanteen paranemisesta.. ehkä. Ei halua rikkoa perhettä minkä eteen tehnyt töitä vuosia. Vaikeaahan se on. 😔

Oon aina miettiny, että miksi ihminen luulee ettei olisi jo rikkonut perhettä. Lapset ym. aistii kireän tunnelman eli se perheidylli on jo rikki.

Syitä on varmaan monia, lasten takia, rahan takia, kumppanuuden takia ettei tarvitse olla yksin, pelosta, muiden takia ettei luulla epäonnistuneeksi jne.

Lakatkaa valehtelemasta varsinkin nuorille miehille parisuhteen olevan jokin tae onnellisuudesta. Siksihän löytyy paljon bi miehiä, koska vieläkin ajatellaan ettet voi muuten perheellistyä. Sanokaa suoraan onnen lähtevän sisältäpäin, ja että Sen Oikean etsimiseen kuluu aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivo tilanteen paranemisesta.. ehkä. Ei halua rikkoa perhettä minkä eteen tehnyt töitä vuosia. Vaikeaahan se on. 😔

 

Oon aina miettiny, että miksi ihminen luulee ettei olisi jo rikkonut perhettä. Lapset ym. aistii kireän tunnelman eli se perheidylli on jo rikki.

Totta tuokin. 

Vierailija kirjoitti:

Toivo tilanteen paranemisesta.. ehkä. Ei halua rikkoa perhettä minkä eteen tehnyt töitä vuosia. Vaikeaahan se on. 😔

Ennemmin elää siis onnettomana kuin että irtaantuisi ja olisi onnellisempi.

Moni on onneton ja rakkaudeton ilman suhdettakin. Eivät osaa rakastaa. Kuvittelevat, että se on lahja taivaasta ja jotakin himoon ja haluun verrattavaa. Sitten on niitäkin, jotka rakastavat ja ovat rakastettuja siitä huolimatta, onko suhdetta vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivo tilanteen paranemisesta.. ehkä. Ei halua rikkoa perhettä minkä eteen tehnyt töitä vuosia. Vaikeaahan se on. 😔

Ennemmin elää siis onnettomana kuin että irtaantuisi ja olisi onnellisempi.

Tätä on joskus vaikea hahmottaa.

Oma vastaukseni: huonossakin suhteessa voi olla hyviäkin ajanjaksoja. Niiden toiveessa sit sinnitellään ne huonommat, vaikka niitä olisi suhteessa paljon enemmän. Rakkauden sijaan voi olla traumasuhde, mukana voi olla manipulointia tms. lähtemistä vaikeuttavaa.

Itsekin ajattelin ennen, että ei kai se lähteminen nyt niin vaikeaa ole. Sittemmin olin suhteessa, joka jälkiviisaana oli tosi huono. Silti se lähteminen oli vaikeaa, koska ei kaikki ollut huonoa. Oli hyviä hetkiä ja ajanjaksoja, jotka herätti toivoa. Toivosta on kaikista vaikeinta päästää irti.

Itse olen ihan käytännön syistä. Kaksin on edullisempaa ja mukavampaa asua ja kun toisessa ei mitään suurempaa vikaa ole niin ihan hyvin arki sujuu näinkin. Asutaan miehen kanssa ikään kuin kämppiksinä, vaikka ollaan naimisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan käytännön syistä. Kaksin on edullisempaa ja mukavampaa asua ja kun toisessa ei mitään suurempaa vikaa ole niin ihan hyvin arki sujuu näinkin. Asutaan miehen kanssa ikään kuin kämppiksinä, vaikka ollaan naimisissa. 

Tämä on kyllä yksi pahimmista syistä.Sitten hypitään vieraisiin kun eletään kuin kämppikset.

Miksi niin moni eroaa? Mielestäni monet, jotka eroavat, eivät tiedä mitä todellinen rakkaus on. Monet erot välttyisivät keskustelulla ja sillä, että pariskunnalla on samat elämän arvot. 

Parempi tossun alla kuin taivasalla

Rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivo tilanteen paranemisesta.. ehkä. Ei halua rikkoa perhettä minkä eteen tehnyt töitä vuosia. Vaikeaahan se on. 😔

 

Oon aina miettiny, että miksi ihminen luulee ettei olisi jo rikkonut perhettä. Lapset ym. aistii kireän tunnelman eli se perheidylli on jo rikki.

On varmasti kuitenkin toivoa vielä siitä, että jos homma alkaisikin sujumaan. Ja sitten ihan käytännön asiat: esimerkiksi että rahat ei riitä asuntoon samalla asuinalueella, lasten harrastukset joutuisi mahdollisesti lopettamaan, kun eron myötä esimerkiksi asumiskustannukset nousisivat jne

Järkiavioliitto on järjestely josta molemmat hyötyy jossain määrin.

Vierailija kirjoitti:

Rahan takia.

Kyllä olisin ennemmin köyhä mutta rakastettu kuin rikas ja onneton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivo tilanteen paranemisesta.. ehkä. Ei halua rikkoa perhettä minkä eteen tehnyt töitä vuosia. Vaikeaahan se on. 😔

Ennemmin elää siis onnettomana kuin että irtaantuisi ja olisi onnellisempi.

Mikäänhän ei takaa että olisi irtaantuneena sen onnellisempi. 

Yhdessä voi olla säälistä, läheisriippuvuudesta, kaikenlaisista taloudellisista syistä, lasten takia, ystävyydestä... Kyllähän syitä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Moni on onneton ja rakkaudeton ilman suhdettakin. Eivät osaa rakastaa. Kuvittelevat, että se on lahja taivaasta ja jotakin himoon ja haluun verrattavaa. Sitten on niitäkin, jotka rakastavat ja ovat rakastettuja siitä huolimatta, onko suhdetta vai ei

Totta.

Rakkaus saattaa olla opettelukysymys. Joskus näyttää, että kaikkein rakastetuimmat (lainausmerkeissä) lapset on onnettomimpia aikuisia. Kaiken on saanut lapsena ja vanhemmat juosseet perässä joka paikkaan. Aikuisena mikään ei riitä ja odotetaan, että kumppani juoksee perässä. Rakkaus ei syty sillä tavalla, että huudetaan ja vaaditaan. Pitää oppia itse rakastamaan toista ja huolehtimaan myös toisesta, niin siihen oppii pikku hiljaa. Tätähän harjoitellaan lapsesta saakka, mutta ehkä aikuisenakin ehtii? 

Eikai sitä viitti kaikkien onnettomien hetkien takai lähteä virittelemään eroa. Mitä elämää se sitten olisi? Jatkuvaa löyhässä hirressä olemista.

Kunhan rakkautta piisaa, niin onnettomatkin hetket muuttuu onnelliseksi jossain vaiheessa. Se on sitä elämän aaltoilua.

Jos rakkaus loppuu, niin varmaan sitten voisi miettiä eroa vakavissaan. Usein siinä kuitenkin käy niin, että kerkee rakastumaan puolisoonsa uudestaan, jos muutaman päivän jaksaa odotella. Joo.