Lue keskustelun säännöt.
Tapaan työssäni monia ahdistuneita tai masentuneita ihmisiä
06.07.2024 |
.. tai ihmisiä joilla on alakulon tai ahdistuksen tunteita. Moni ei jotenkin ymmärrä tai suostu uskomaan, että monesti paras apu siihen omaan pääkoppaan on ihan niillä omilla teoilla. Siis että ensinnäkin pidät itsestäsi huolta ensinnäkin fyysisesti (syöt, juot, nukut, liikut, pysyt erossa päihteistä) ja sitten opettelet tunnistamaan ja käsittelemään niitä omia tunteitasi (jokaiselle toimii eri tavat ja ne löytyy jokaisen vain itse kokeilemalla).
Ja jotenkin sen ymmärtäminen, että se ahdistuskin on oikeasti lopulta vain tunne. Se menee ohi niinkuin muutkin tunteet, eikä se ole vaarallinen. Ahdistuksen tunne ei ole sairaus! Monesti se ahdistus on vieläpä joku muu tunne kuin ahdistus, esim. pelko, suru tai epävarmuus, mutta näitä ei aina osata tunnistaa. Negatiivisia tunteita tulee kaikille, toki toisilla enemmän kuin toisilla, mutta niiden kanssa on opeteltava meistä kunkin elämään. Tottakai keskusteluapu usein auttaa ja sitä kannattaakin hakea, mutta itse työtä ei tavallaan kukaan voi tehdä sun puolesta :)
Ja asia erikseen vakavat mielenterveyden häiriöt ja sairaudet, jotka vaatii usein lääkitystä ja pitkää terapiaa. Mutta mielestäni tämä "suuri mielenterveyskriisi" ei suinkaan tarkoita sitä että kaikki ahdistuneet ja masentuneet olisivat vakavasti mielenterveysongelmaisia. Vaan että meillä on paljon ihmisiä, jotka ei jotenkin tule toimeen eikä osaa vielä käsitellä niitä omia tuntemuksiaan ja tarvii siinä apua ja ohjausta, sekä sitä omaa efforttia asioiden muuttamiseen.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle riittäisi että joku kuuntelisi ja näkisi heidät, ei tuomitsisi.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on hirveän vähän rakkautta, kukin pärjätköön omillaan on mottomme.
Ja alapeukut ei yllätä, koska se on usein se eka reaktio mitä tulee, kun yrittää ehdottaa itsehoitokeinoja (eli elämäntapojen muuttaminen, tunteiden työstäminen, itsensä rauhoittelun opettelu jne). Nää on kuitenkin niitä asioita mitä todellakin pitäisi tehdä, ennen kuin esim. määrätään yhtäkään mielialapilleriä ihmiselle, joka kokee alakuloa tai ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä rupea neuvomaan jos et ole itse kokenut
Kyllä sitä olutta voi silloin tällöin juoda, mutta liika alkoholi on psyykeelle pahasta. Masennuslääkkeitä ei ole tarkoitettu pitkäkestoiseen käyttöön, eikä ahdistukseen sinänsä ole edes mitään kunnon lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja alapeukut ei yllätä, koska se on usein se eka reaktio mitä tulee, kun yrittää ehdottaa itsehoitokeinoja (eli elämäntapojen muuttaminen, tunteiden työstäminen, itsensä rauhoittelun opettelu jne). Nää on kuitenkin niitä asioita mitä todellakin pitäisi tehdä, ennen kuin esim. määrätään yhtäkään mielialapilleriä ihmiselle, joka kokee alakuloa tai ahdistusta.
Entä jos elämäntavoissa ei ole mitään vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Ja alapeukut ei yllätä, koska se on usein se eka reaktio mitä tulee, kun yrittää ehdottaa itsehoitokeinoja (eli elämäntapojen muuttaminen, tunteiden työstäminen, itsensä rauhoittelun opettelu jne). Nää on kuitenkin niitä asioita mitä todellakin pitäisi tehdä, ennen kuin esim. määrätään yhtäkään mielialapilleriä ihmiselle, joka kokee alakuloa tai ahdistusta.
Mä olen käynyt psykofyysisesaä fysioterapiassa ja syön lääkkeitä enemmän ja vähemmän tilanteesta riippuen. Joka päivä ahdistaa ja niihin tulee myös huippuja. En pysty käyttämään opittuja keinoja sillä ahdistus on usein lamaavaa tai vaihtoehtoisesti kuljen paikasta toiseen yrittäen siivoilla, josta taas ei tule mitään. Ei ole normaalia olla ahdistunut joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älylaitteet ovat ainakin yksi syy siihen, etteivät ahdistuksensietotaidot kehity nuorilla. Eristäytyminen ikätasoisesta seurasta altistaa taas identiteettiongelmille.
Mutta helpommin sanottu kuin tehty, kun meillä on kasvatettu yksi sukupolvi vanhempia, joilla on puutteelliset ja tunne-elämän taidot. Kyse on keinottomuudesta, joka johtuu harjoittelun puutteesta.
Ahdistus ja masennus ovat lopulta vain oireita eivätkä niihin liittyvät diagnoosit kuvaa yleensä kovinkaan paljon, mistä kunkin ihmisen ongelmissa on kyse. Pelottavaa se, että nykyään saatetaan jäädä diagnoosien vangeiksi ja ajatellaan, ettei itse voida mitenkään vaikuttaa omaan oloon.
Ap:n tekstissä oli paljon asiaa. Lisäisin erilaiset todelliset somaattiset oireet, jotka voivat tuntua ahdistukselta. Itselläni närästys saa aikaan puristavan ja ahdistavan tunteen koko ylävartaloon. Refluksilääkitys, ruokavalion muutokset sekä nukkuma-asennon muutos vei ahdistuksena pitämäni tunteen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkimaailmasta tulee ainoa oikea apu, pyytäkää apua omalta suojelusenkeliltänne, hän tuntee teidät paremmin kuin te itsenne.
Vierailija kirjoitti:
Monelle riittäisi että joku kuuntelisi ja näkisi heidät, ei tuomitsisi.
No monelle ei riitä, vaikka tuo on tuollainen kaunis ajatus. Koska ne juurisyyt ei parane sillä, että joku kuuntelee ja tapaa heitä vaikka päivästä tai viikosta toiseen, ellei niitä ongelmia ala myös työstää omassa pääkopassa ja elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja alapeukut ei yllätä, koska se on usein se eka reaktio mitä tulee, kun yrittää ehdottaa itsehoitokeinoja (eli elämäntapojen muuttaminen, tunteiden työstäminen, itsensä rauhoittelun opettelu jne). Nää on kuitenkin niitä asioita mitä todellakin pitäisi tehdä, ennen kuin esim. määrätään yhtäkään mielialapilleriä ihmiselle, joka kokee alakuloa tai ahdistusta.
Entä jos elämäntavoissa ei ole mitään vikaa?
No aika harvoin tilanne on näin. Mutta sit saattaa olla tosiaan kyseessä myös niitä vakavampia mielenterveydenhäiriöitä ja ongelmia, jotka ohjaantuu kyllä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa yhteiskunnassa on hirveän vähän rakkautta, kukin pärjätköön omillaan on mottomme.
Ja heikommassa asemassa olevaa on helpompi kiusata ;)
Syvästi ahdistuneelle/masentuneelle paras apu on aluksi hyvä uni, se parantaa jo paljon ja hyvä unirytmi, siinä tilassa ei kyllä aluksi mitään ruokavaliota tai liikuntaa jaksa miettiäkään. Askel kerrallaan alkaa korjaamaan asioita elämässään, energiavarojen ollessa pienet asiat eivät parane yhdessä yössä vaan se on vuosien prosessi.
:') Aika saakelin epäammattimaista käytöstä purkaa turhautumistasi jossain vauvapalstalla. Eikö edes hävetä? T. Psykan sh
Kärsiiköhän kukaan päänsärystä?