Tajusin terapiassa, että ahdistukseni ja muut mielenterveyden oireiluni olivatkin vain kykenemättömyyttä käsitellä pettymyksiä
Ihanan vapauttava tunne, kun tajuaa ettei kärsikään mielen ongelmista vaan kykenemättömyydestä käsitellä omia tunteitaan, epäonnistumisiaan ja pettymyksiään
Lapsuuden traumat ovat vain kykenemättömyyttä hyväksyä sitä ettei saa kaikkea mitä haluaa.
Huonot välit sisareen johtuvat kateudestani eivätkä hänen narsismistaan.
Myöskään äitini ei ole narsisti, vaan pyrkinyt olemaan tasapuolinen lapsiaan kohtaan.
Lapsuuteni ystävyyssuhteet perustuivat manipuloimiseen ja painostamiseen. En sen jälkeenkään ole kyennyt solmimaan tasa-arvoisia ystävyyssuhteita.
Kymppanini eivät ole käyttäneet minua hyväkseen tai halunneet tuhota minuuttani.
Neurokirjon oireeni ovat olleet pelkkää huomionhakuisuutta.
Nämä noin aluksi, jatkan myöhemmin.
Kommentit (6)
Onpa upeaa, että terapiasi on johtanut sinua voimaannuttaviin oivalluksiin!
Vihdoinkin...
Se sisko, joka ei edelleenkään siedä sinua.
Palstalla tuntuu olevan monia jotka eivät ole näitä oivaltaneet.
Arvokkaita oivalluksia, moni voisi hyötyä vastaavanlaisista. Kävitkö pitkään terapiassa?
Hienoa. Olet nyt oppinut, että oletkin vain surkea ihminen. Tuosta on hyvä jatkaa.
Epäonnistumiseni opinnoissa ja työelämässä johtuvat laiskuudestani, eivätkä muista ihmisistä.
Olen ollut kiusaaja, en oikeuksieni puolustaja.
ap