Miten lähentyisin siskoni kanssa?

Kyseessä siis isosiskoni, ikäeroa meillä n. 2v. Heti alkuun sanon, että olemme vl-perheestä ja molemmat yhä vl:iä. Olen aina tykännyt kauheasti tästä siskostani, mutta hän ei minusta koskaan. Kun olimme nuoria, hän ei koskaan suostunut esim. kysymään kyytiä myös minulle (seuroihin tai kouluun), vaikka menimme samaan aikaan ja samoilla kyydeillä. Siis jos hän ehti ensin kysymään, piti minun soittaa kohta perässä ja kysyä itselleni myös, vaikka olin sanonut että kysyisi myös minulle. Koulussa hän ei ollut tuntevinaan minua. Kotona toki leikimme jonkin verran ja hypimme hyppynarua, koska ennen meitä ja meidän jälkeen oli poikia, eli olin tavallaan ainut vaihtoehto kaveriksi "tyttöjen leikkeihin". Mutta hän ei koskaan kertonut minulle mitään salaisuuksiaan, ja usein tuntui, että jos sain jotakin kautta tietää esim. hänen ihastuksestaan tai myöhemmin jopa poikaystävästä (nykyisestä aviomiehestä), hän jotenkin loukkaantui minulle, vaikka en todellakaan ruvennut häntä mitenkään härnäämään tai levitellyt hänen asioitaan.



Nyt aikuisina olemme edelleen etäisiä. Hän on ehdottomasti kaikista etäisin sisaruksistani. Tämä on sinällään hassua, että meistä sisaruksista enää muutama on uskomassa, mutta kaikki epäuskoisetkin ovat minulle paljon läheisempiä kuin tämä siskoni. Jopa niin, että kun aikanaan pyysimme häntä ja puolisoaan lapsemme kummeiksi, he kieltäytyivät, koska emme ole kuulemma riittävän läheisiä. Hiukan meitä on lähentänyt se, että kummallakin on lapsia, mutta ei meillä ole mitään muuta puhuttavaa, tai siskoni ei halua puhua kanssani mistään muusta. Soittelemme aina vain, jos meillä on jotain asiaa puolin tai toisin, eli käytännössä pari-kolme kertaa vuodessa. Silloin toki puhelut ovat pitkähköjä, puolisen tuntia, kun kysellään kuulumisia. Olen käynyt heillä kylässä kerran kymmenen vuoden aikana, he eivät meillä kertaakaan. Heidän lapsiaan näemme, jos osumme yhtä aikaa mummolapaikkakunnalle. Joskus siskoni saattaa kysellä minulta neuvoja, koska vaikka olen nuorempi, olen äitinä häntä kokeneempi.



En tiedä, en ole ikinä tiennyt minkä takia olen siskolleni niin vastenmielinen. Olemme luonteeltamme toki aivan erilaiset, mutta ei se ole estänyt minua olemasta läheinen muiden sisarusten kanssa. Asia on surettanut minua aina, olen itkenyt sitä ajoittain. Sisareni suhtautumisen minuun ovat huomanneet myös muut läheiset ja esim. yhteiset ystävämme. Siis nuorenakin, vaikka meillä oli yhteiset kaverit, siskoni ei halunnut että minä olin samassa porukassa. Nämä kaverit ovat hänelle silloin puhuneet, mutta ei siskoni heillekään kertonut, mitä hänellä on minua vastaan.



Haluaisin todella lähentyä siskoni kanssa. Miten ihmeessä pääsisin alkuun? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?