Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä siitä että hyväosaisten lapset pääsee helpommin yliopistoon?
21.02.2011 |
Minusta se menee niinpäin, että n eihmiset, jotka on keskimääräistä älykkäämpiä, pärjää elämässä paremmin ja pääsee yliopistoon ja on siksi hyväosaisia. Ja taas ne keskimääräistä vähemmän älykkäät pärjää koulussa huonommin, menevät amikseen ja ovat vähemmän hyväosaisia.
Ei pelkkä asenne tai kotiilmapiiri takaa hyvää kouluosaamista, vaan älynlahjat myös.
Kommentit (30)
ilmapiirin jossa opitaan uskomaan osaamisen voimaan. Kun vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja (kuten ns. hyväosaiset usein ainakin tähän saakka ovat olleet), heidän jälkeläisensäkin uskovat koulutuksen voimaan hyväosaisuutta luovana tekijänä ja pyrkivät silloin hankkiutumaan mahdollisimman hyvään ja korkeaan koulutukseen eli yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi mennä miten hyvänsä.
Olennaista on se, että _kaikilla_ on mahdollisuus.
esim mulla duunarivanhemmat oli raivoissaan kun meinasin hakea yliopistoon lukemaan kulttuurihistoriaa, heidän mielestään täyttä hömppää. NIinpä menin kiltisti lukemaan kauppikseen merkonomiksi.
Meillä ainakin opetettiin, että akateemiset on kermaperseitä ja kulkevat nenä pystyssä, ovat ikäviä ja itsekkäitä ihmisiä jne.
Kurja asenne opettaa lapselle tuollaista! Olen sittemmin opiskellut avoimessa korkeakoulussa paljonkin akateemisia aineita, vaikka en tutkintoa ole suorittanutkaan.
vanhempasi olivat oikeassa. Mutta miksi et olisi valinnut kauppatieteitä? Sen vanhempasi olisivat varmasti hyväksyneet. Omat duunarivanhempani joilla ei pientilojen köyhistä oloista monilapsisista perheistä tulleina ollut mahdollisuutta kuin amistason koulutukseen, kannustivat omia lapsiaan kaikin tavoin yliopistoon.
Tuloksena olikin neljä lasta, joista kaikki ovat väitelleet tohtoriksi ja kuuluvat ap:n selvästi tarkoittamaan hyväosaisten joukkoon. Mä olen ainoa "musta lammas", mutta kyllä multakin väikkäri vielä tulee kun aihekin on jo selvillä.
Minusta tuolla kotitaustallakin on vaikutusta, "akateemisten" lapsille on varmasti jonkun verran helpompaa ja luontevampaa tähdätä yliopistoon ja siihen varmaan kannustetaankin kotona enemmän. Minä olen opiskellut sukuni ensimmäisenä yliopistossa ja suorittanut kaksikin yliopistotutkintoa, mutta ei sinne hakeminen minulle silti itsestään selvää ollut. Kotonakin kannustettiin enemmän esimerkiksi sairaanhoitajaopintoihin.
Lisäksi nykyään esimerkiksi oikeustieteelliseen (jossa minäkin olen opiskellut) hakiessa on aika paljon merkitystä valmennuskursseilla, jotka ovat hyvin hintavia. Luulen että "akateemiset" vanhemmat ovat keskimäärin halukkaampia ja kykenevämpiä rahoittamaan noita kursseja.
Ei Suomessa hyväosaiset sen paremmin pääse yliopistoon, vaan ihan pisteiden mukaan päästään läpi.
Jos sitten taas tarkoitat hyväosaisille ruotsinkielisiä, niin ne pääsee tosiaan helpommin mm. yliopistoon ja sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja on suhteessa enemmän kuin suomenkielisiä, ja sen takia keskimäärin huonommilla pisteillä pääsee ruotsinsuomalaisille suunniteltuun opinahjoon.
Mutta jos Suomalainen oppii herrojen kieltä niin hyvin, että pääsee kielikokeesta läpi, niin sitten pääsee opiskelemaan ruotsinkielellä ja siis pääsee jopa sellaisilla pisteillä, joilla ei olisi suomenkieliseen kouluun päässyt.
Tuo taas johtuu siitä, että Suomessa ruotsinkielistä vähemmistöä pidetään edelleen suomenkielisiä parempina. Samasta syystä kuin Hämäläisen lapsen pitää opiskella sitä "herraikieltä" vaikkei sitä suurella todennäköisyydellä koskaan tarvitse toisin kuten suurimpien kauppakumppaneidemme Saksan ja Venäjän kieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka päivä akateemisten vanhempien kanssa, pitää sitä normaalitilana, eikä minään utopiana. Se on helposti tavoiteltava juttu.
Mulla esim kariutui siihen, että oikeesti kävin miettimän, miten pärjään taloudellisesti 5-6v, jos muutan toiselle puolelle Suomea, kerran vanhemmat kuorossa säesti, että yliopisto-opinnoissa ei ole mitään järkeä, ja meiltä et mitään tukea saat, jos jotain noin älytöntä menet tekemään.
En usko, että akateemiset vanhemmat kävisi torppaamaan lapsen opiskelusuunnitelmia.
2
Ei Suomessa hyväosaiset sen paremmin pääse yliopistoon, vaan ihan pisteiden mukaan päästään läpi.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkästään kulttuurihistorian opintoja, vaan toisena vaihtoehtona oli ammattikorkeakouluun haku ja opiskelu leikkaussalisairaanhoitajaksi. Sekään ei kelvannut vanhemmilleni, yleensäkään ei mikään kelvannut, missä olisi pitänyt opiskella yli 2 vuotta.
Tuolle yhdelle kirjoittajalle, joka väheksyi kulttuurihistorian opiskelijoita, tiedoksi että kulttuurihistoriasta valmistuneet voivat työskennellä esim valtion ja kuntien arkistojenhoitajina, opettajina, tutkijoina, tuntiopettajina yliopistossa tai toimittajina, joten en nyt ihan huuhaa-opintoina pitäisi. Oikein idearikas voi elättää itsensä myös kirjailijana, sillä kulttuurihistoriassa aiheet eivät lopu kesken.
2
lasten tulevan koulutustason kanssa. Siis KESKIMÄÄRIN korkeasti koulutettujen lapset ovat korkeammin koulutettuja. Duunaritaustaisille vanhemmille tuskin syntyy sen lahjattomampia lapsia, vaan kyllä kodin asenteilla ja ilmapiirillä on iso merkitys myös. Minäkin tiedän ihmisiä, joita ei koskaan kotona kannustettu opiskelemaan, vaan oletus oli, että mahdollisimman pian töihin ja tienaamaan täysipäiväisesti. Omassa akateemisessa kodissani taas korkea koulutus oli ikään kuin itsestäänselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauppatieteitä: lyhyestä matikasta lukiossa 6, siinä nyt ensi alkuun syytä miksi en :D
Minä olen myös ihan duunarivanhempien lapsi. Vanhemmat kannustivat opiskelemaan sitä mitä haluan. Heille ei ollut väliä, mitä se on, mutta tärkeää oli opiskella.
Yliopistoon menimme molemmat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuloksena olikin neljä lasta, joista kaikki ovat väitelleet tohtoriksi ja kuuluvat ap:n selvästi tarkoittamaan hyväosaisten joukkoon. Mä olen ainoa "musta lammas", mutta kyllä multakin väikkäri vielä tulee kun aihekin on jo selvillä.
Kannattaako sitä nyt minään itseisarvona pitää. Lähinnä kertoo luonteesta sen, että jaksaa nysvätä jonkin hyvin kapea-alaisen asian kanssa neljä vuotta. Vaikka olisi kuinka älykäs, niin monia vaan ei voisi vähempää kiinnostaa sellainen nysvääminen, kun voi tehdä jotain ihan oikeaakin työtä, jossa lahjojaan pääsee hyödyntämään.
keskustelen mieheni kanssa. Hänen perheestään kukaan ei ole oikeastaan opiskellut mitään, olisiko joku käynyt talouskoulun ja sitten joku toinen jonkun kurssin aikuiskoulutuskeskuksessa.
Kun puhun, että lapsemme menevät teineinä kielikouluun Ranskaan tms, mies tosissaan sanoo, että meinaatko että ne suostuu lähtemään? Tai sanoin, että menevät lukioon, niin mies sanoo, että voi olla, opinnot jäävät peruskouluun ja ei ole lukupäätä.
Hänen suvussaan on monta, jotka on lopettanut peruskouluun opintonsa.
Kyllä asenne ratkaisee. Minä puhun pienille lapsilleni jo nyt opinnoista ja kielikursseista yms, jotta he oppivat pitämään niitä normaalijuttuina.
Mieheni mielestä taas kukaan normaali koulua inhoava teini ei ikinä suostuisi jonnekin kielikurssille Englantiin. Minun kavereistani kouluaikanani taas kielikursseille halusivat kaikki! Miehen on tätä tosi vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olen sitä mieltä että suurin syy siihen miksi akateemisten lapset pitävät suurinta sijaa yliopistoissa on se, että niissä perheissä koulutukseen kannustetaan ja motivoidaan paljon enemmän. Joskus jopa painostetaan. Kotona on ihan erilainen sivistystaso, harrastukset ja intressit. Lapsille korostetaan ihan eritavalla tulevaisuuden tavotteita ja menestymisen merkitystä...
Sen sijaan yrittäjä ja duunariperheissä arvot ovat maanläheisempiä. Keskitytään omiin intresseihin ja kotona perusmeininkiä. Lapset ehkä osallistuu kotitöihin tai pelaa videopelejä ja koko perhe harrastaa simppelisti urheilua tai perusviihdettä. Tulevaisuuden tavotteista ei juurikaan keskustella tai jos keskustellaan työntekoa käsillä arvostetaan...
Noi oli nyt karkeat kärjistykset mutta näin se homma menee. Ja poikkeuksia on suuntaan ja toiseen. Duunareilta tulee akateemisia ja akateemisiltakin saattaa tulla duunareita...
PÄÄASIA on että molempia riittää! Sillä niin akateemiset, duunarit kuin yrittäjätkin ovat kaikkihemmetin tärkeitä meille kaikille.
Arvostan kaikkia työntekijöitä ja eri alojen puurtajia.
Jos vanhemmatkin on akateemisia, niin sieltä siirtyy tietynlaisen ajattelun tapa jo ihan arjen keskustelun ym. myötä. En tiedä miten sitä kuvailisi, ehkä sellanen laajempien yhteyksien pohdinta, josta on tosi paljon hyötyä ainakin reaaliaineissa.
Samoin kotoa saattaa tulla jotian sellaisia neuvoja, joita voivat antaa vain ne, jotka on itsekin opiskelleen yliopistossa. Että se yliopisto ei vaikuta niin kaukaiselta paikalta, vaan sellaiselta itsestäänselvyydeltä.
Ja lisäksi jos vanhemmat ovat keskimääräisesti tai sitä paremmin toimeentulevia, niin valmennuskursseihin on varaa, tai sitten joillain aloilla on varaa tukea harrastusta, joka myöhemmin johtaa yliopisto-opintoihin. Tietysti myös välivuodet erilaisissa kansanopistoissa ym. joissa suoritetaan avoimen yliopiston kursseja, ovat mahdollisia, jos on varaa maksaa niistä.
Mutta valitettavasti se ei suoraan mene niin, että yliopistossa on vain keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä. (Nimittäin minäkin olen siellä!) Ja lisäksi nykyäänhän parempaa toimeentuloa voinee odotella jonkun ammattikoulun hyvältä alalta käyneiltä.
Tervetuloa kortistoon! Tv. tekniiknatohtoriksi valmistunut v. 2007
aika typeriä, kun niin harva kävi yliopiston. Outoa, että geenit ovat niin paljon parantuneet lyhyessä ajassa.
kotona on tietty ilmapiiri, lapselta odotetaan enemmän, lasta tuetaan, autetaan läksyissä jne. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa yliopistoon.
Komppaan ekaa vastaajaa, koska mun vanhemmilla oli aivan sama asenne: "merkonoomiksi vaan, mitään järkee hakea yliopistoon, äh ja puh".
opittu impulssikontrolli, siis että välitön etu = mielihyvä saa väistyä pitkän tähtäimen edun tieltä.
Opinnoissa maisteritasolla tärkeintä ei ole äly vaan yleinen elämänhallinta, suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys. Ja tietysti eduksi on se, että uskoo tutkinnon olevan mahdollinen ja että oppiminen on jo sinänäsä palkinto, ei rangaistus.
esim mulla duunarivanhemmat oli raivoissaan kun meinasin hakea yliopistoon lukemaan kulttuurihistoriaa, heidän mielestään täyttä hömppää. NIinpä menin kiltisti lukemaan kauppikseen merkonomiksi.
Meillä ainakin opetettiin, että akateemiset on kermaperseitä ja kulkevat nenä pystyssä, ovat ikäviä ja itsekkäitä ihmisiä jne.
Kurja asenne opettaa lapselle tuollaista! Olen sittemmin opiskellut avoimessa korkeakoulussa paljonkin akateemisia aineita, vaikka en tutkintoa ole suorittanutkaan.