vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!

Etkö ap ymmärrä, että ensin pitää lapsen saannilla varmistaa, että voi saada yhdessä lapsia.



Jos menee eka naimisiin niin ei voi tietää, että tuleeko niitä ehteisiä lapsia ollenkaan.

Etkö ap ymmärrä, että ensin pitää lapsen saannilla varmistaa, että voi saada yhdessä lapsia.

Jos menee eka naimisiin niin ei voi tietää, että tuleeko niitä ehteisiä lapsia ollenkaan.

koska sit ku on menny naimisiin ei voi enää erota, kun on kerran sanonut MUIDEN EDESSÄ sen sanan TAHDON. Sit pitää tahtoa vaikkei tahtoiskaan.

Etkö ap ymmärrä, että ensin pitää lapsen saannilla varmistaa, että voi saada yhdessä lapsia. Jos menee eka naimisiin niin ei voi tietää, että tuleeko niitä ehteisiä lapsia ollenkaan.

koska sit ku on menny naimisiin ei voi enää erota, kun on kerran sanonut MUIDEN EDESSÄ sen sanan TAHDON. Sit pitää tahtoa vaikkei tahtoiskaan.

Sinäpä taisit huomaamattamasi kiteyttää tämän asian =) Eli loppujen lopuksi kyse on AVOliitossa siitä että tahtooko sittenkään tahtoa kaikissa tilanteissa eli epävarmuudessa.

Ja joo, olin minäkin ennen näitä "en tartte avioliittoa mihinkään" plaap plaap plaap kun ei mies tuntunut millään kosivan. On se kuulkaas hienoa olla ROUVA ja virallisesti tahdottu!

Jos kerran joka tapauksessa ollaan menossa naimisiin JOSSAIN VAIHEESSA, niin miksi ei sitten ennen sitä vauvaa? Tulee juuri tuollainen olo, että ei olla valmiita sitoutumaan toisiinsa mutta sitten kuitenkin hommataan se lapsi, kun "se on niin kiva".

AP

Ei sillä ole sitoutumisen kanssa mitään tekemistä! Avioliitto ei vaan instituutiona ole niin tärkeä, että se olisi pakko tehdä ennen lapsia.

Mä itse kyllä menin pika-pikaa naimisiin, kun mies oli ostanut kihlasormuksen samana päivänä kun mä hain raskaustestin, joka seuraavana päivänä osoittautui positiiviseksi. Mulle naimisiinmeneminen oli tärkeää siksi, että ajattelin, että häät hautautuisivat muiden kiireiden alle ja menisi jopa 10 vuotta ennen kuin me saataisiin aikaiseksi hankkiutua naimisiin.

Etkö ap ymmärrä, että ensin pitää lapsen saannilla varmistaa, että voi saada yhdessä lapsia. Jos menee eka naimisiin niin ei voi tietää, että tuleeko niitä ehteisiä lapsia ollenkaan.

koska sit ku on menny naimisiin ei voi enää erota, kun on kerran sanonut MUIDEN EDESSÄ sen sanan TAHDON. Sit pitää tahtoa vaikkei tahtoiskaan.

Sinäpä taisit huomaamattamasi kiteyttää tämän asian =) Eli loppujen lopuksi kyse on AVOliitossa siitä että tahtooko sittenkään tahtoa kaikissa tilanteissa eli epävarmuudessa.

höpö, kyse on niin avio- kuin avoliitossakin vain ja ainoastaan siitä, mitä pariskunta itse ajattelee ja kokee, tahtoi tai oli tahtomatta. Kumpaankin siviilisäätyyn voi mennä hyvin moninaisin motiivein ja arvomaailmoin, erilaisilla perhekokoonpanoilla jne jne. Loppujen lopuksi olemme yksilöitä ja kaikki parisuhteetkin ovat yksilöllisiä.

Ja joo, olin minäkin ennen näitä "en tartte avioliittoa mihinkään" plaap plaap plaap kun ei mies tuntunut millään kosivan. On se kuulkaas hienoa olla ROUVA ja virallisesti tahdottu!

No hienoa, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan elää ja olla parisuhteessa. Ja mukavaa, että olet saanut elämässäsi sen, mikä juuri Sinut tekee onnelliseksi. Mukavaa myös, että saat noin paljon irti avioliitostasi.

Ja tämä ei ollut mitään vittuilua, vaikka joku voisi niin luulla - olen oikeasti sitä mieltä, että ihminen on onnellinen silloin, kun saavuttaa itselleen tärkeitä asioita ja/tai elää juuri siten kuin itse tahtoo. Joskin kannattaa ainakin joidenkin palstalaisten muistaa, että jollekin muulle saattavat muut asiat olla tärkeämpiä, ja samat asiat merkitsevät eri ihmisille ihan eri asioita.

Sinäpä taisit huomaamattamasi kiteyttää tämän asian =) Eli loppujen lopuksi kyse on AVOliitossa siitä että tahtooko sittenkään tahtoa kaikissa tilanteissa eli epävarmuudessa.

Miten tämä siis käytännössä eroaa avioliitosta, jossa kuitenkin ero ON sallittu ja mahdollinen? Eikös ole vähän tyhmää, että ensin niin kovasti tahdotaan, mutta sitten toisaalta halutaan pitää se takaovi auki, että jos sittenkin mieli muuttuu.

Olen pettynyt! Eikö edes avioliitossa voida olla tosissaan???

Sinäpä taisit huomaamattamasi kiteyttää tämän asian =) Eli loppujen lopuksi kyse on AVOliitossa siitä että tahtooko sittenkään tahtoa kaikissa tilanteissa eli epävarmuudessa.

Miten tämä siis käytännössä eroaa avioliitosta, jossa kuitenkin ero ON sallittu ja mahdollinen? Eikös ole vähän tyhmää, että ensin niin kovasti tahdotaan, mutta sitten toisaalta halutaan pitää se takaovi auki, että jos sittenkin mieli muuttuu.

Olen pettynyt! Eikö edes avioliitossa voida olla tosissaan???

Sinäpä taisit huomaamattamasi kiteyttää tämän asian =) Eli loppujen lopuksi kyse on AVOliitossa siitä että tahtooko sittenkään tahtoa kaikissa tilanteissa eli epävarmuudessa.

Miten tämä siis käytännössä eroaa avioliitosta, jossa kuitenkin ero ON sallittu ja mahdollinen? Eikös ole vähän tyhmää, että ensin niin kovasti tahdotaan, mutta sitten toisaalta halutaan pitää se takaovi auki, että jos sittenkin mieli muuttuu.

Olen pettynyt! Eikö edes avioliitossa voida olla tosissaan???

Ehdottomasti avioero kielletyksi (=vain kuolema erottaa)! Ja avioliiton ulkopuolisista suhteista ym. aviopuolison laiminlyönneistä vakavat rangaistukset.

Katsottaisiin sitten, kuinka moni olisi valmis sitoutumaan. Kun se kerran on niin paljon enemmän SITOUTUMISTA se naimisiinmeno, vaikka siitä pääsee parilla nimmarilla eroon myös...

Ei ole yhtään sytä olla menemättä naimisiin jos aikoo lapsia tehdä. Sitten valitetaan kun joutuu "nyöryyttäviä" kysymyksiä kuuntelemaan isyydenselvityksessä...

Miten tää ketju on tällaista ihme jankkaamista??

Ap kai nimen omaan pohti nuorten kiirettä hommata vauva heti suhteen alkuun: miksei voi oottaa että menee naimisiin ja sitten miettiä lapsia.

Ketjusta tuli pelkkä avoliiton puolustamis ja avioitumisen parjaamis -ketju...taas.

että "me olemme eläneet niin ja näin kauan avoliitossa ja olemme varppina onnellisempia ja sitoutuneempia kuin avioliitossa olevat"

Jos oltaisi niin varmoja, ei tarvitsisi niin vannotella.

Mutta siis asiaan. Minustakin tässä oli kyse siitä, miksi niitä lapsia pitää heti puuhastella suhteen alussa, vaikka ei olla edes varmoja, riittääkö rakkaus mennä naimisiin.

Samalla tavallahan voisi kysyä, että miksi tehdä lapsia heti alussa kun ei olla varmoja, riittääkö rakkaus elää avoliitossa.

Onko naisilla edelleen se vanhanaikainen ajatus päässä, että tekemällä lapsen, saa miehen itselleen. Kun lapsi kerta sitoo niin on kätevää tekaista se lapsi sille ihkulle Jorelle kun se on niin makee, mutta ei oikein halua mun kans muuttaa yhteen. Nyt sen on pakko kun mää oon raskaana ja lapsi sitoo enemmän kuin mikään muu ja nyt se ei enää ikinä pääse musta eroon.

Sama ilmiö uusperheissä. Hynttyyt yhteen ja heti tekemään sitä rakkauden ilmentymää, että kaikki uskoisivat meidän olevan tosissamme kun olemme tekemässä yhteistä lastakin.

vaikka avioero olisi kielletty. Niin varmoja olimme aikoinaan rakkaudesta toisiimme ja halusta elää toisen kanssa.

Samaa mieltä olemme nyt vielä 20 vuoden päästäkin.

Jotkut tarinat nyt vain ovat sellaisia, että ei ollut muuta mahdollisuutta kun rakkaus oli niin mielettömän suurta ja syvää.

Sinäpä taisit huomaamattamasi kiteyttää tämän asian =) Eli loppujen lopuksi kyse on AVOliitossa siitä että tahtooko sittenkään tahtoa kaikissa tilanteissa eli epävarmuudessa.

Miten tämä siis käytännössä eroaa avioliitosta, jossa kuitenkin ero ON sallittu ja mahdollinen? Eikös ole vähän tyhmää, että ensin niin kovasti tahdotaan, mutta sitten toisaalta halutaan pitää se takaovi auki, että jos sittenkin mieli muuttuu.

Olen pettynyt! Eikö edes avioliitossa voida olla tosissaan???

Ehdottomasti avioero kielletyksi (=vain kuolema erottaa)! Ja avioliiton ulkopuolisista suhteista ym. aviopuolison laiminlyönneistä vakavat rangaistukset.

Katsottaisiin sitten, kuinka moni olisi valmis sitoutumaan. Kun se kerran on niin paljon enemmän SITOUTUMISTA se naimisiinmeno, vaikka siitä pääsee parilla nimmarilla eroon myös...

tulee sellainen vaikutelma, että avioliitto on edelleen jokin ihmejuttu naisten mielestä.



Omalla kohdalla asiaan ei liity suurempia tunteita, koska tavattuamme mieheni kanssa toisemme, oli päivänselvää, että menemme naimisiin, koska olimme niin rakastuneita. Ei suuria häitä, ei hienoja bileitä, ei vuoden valmistautumista. Sen kummemmin spekuloimatta halusimme naimisiin siksi, että rakastimme toisiamme niin kiihkeästi.



Pienet häät perheiden läsnäollessa.



Ehkä minäkin olisin täällä kiihkeästi hyökkäämässä avioliittoa vastaan jos tilanne olisi ollut sellainen, että mies olisikin ollut sitä mieltä, että tehdään vain lapsia rakkauden merkiksi ja ostetaan vaikka kihlasormus, mutta se riittääkin.



Eli joillekin naisille se naimisiinmeno meneekin vaikeaksi kun mies ei suostu. On pakko hyökätä ja vannotella, että ei me mitään virallisia liittoja tarvita kun meillä on ihan hyvä näinkin ja se onkin niin vanhanaikaista kun meillähän on lapsi, joka sitoo.



Eri asia on niillä, jotka on koko ikänsä ajatelleet, ettei halua mennä naimisiin ja riittää kun asuu avoliitossa. Mutta kun tosiasia on, että suurin osa naisista haaveilee avioliitosta rakastamansa miehen kanssa. Hyökkäys on paras puolustus siinä vaiheessa kun homma etenee niin päin, että lapsia tulee ja mies paneekin jarrut päälle, että häntä ei alttarille/maistraattiin raahata.



"Me ei mitään avioliittoa tarvita", on yleensä mies ei suostu naimisiin.



Ja jos mies lopulta suostuu niin herranjumala mikä härdelli pannaan päälle ja yhtäkkiä ollaankin sitä mieltä, että avioliitto on tärkeä.

Naimisiin mentyämme olimme kolme vuotta kahdestaan ennen kuin aloin odottaa esikoistamme ja se aika oli tarpeen oppiaksemme tuntemaan toisemme.

jos minä sanon ihmisille, että avioliitto ei ole tärkeä niin tarkoitan sillä suomeksi että "mies ja minä on sovittu aikoja sitten, että mennään kihloihin ja naimisiin, mutta ei tosiaankaan koko kylälle sitä viitsitä toitottaa, koska erkkikään ei kestäisi niitä naisia, jotka kyselee jatkuvasti, että no koskas te nyt menette naimisiin?"

Me miehen kanssa suunniteltiin häitä, oltiin varattu kirkko ja kaikki, ja kun ihmiset kysy, että ettekös te mene naimisiin, niin ei sanottu juuta eikä jaata.

Se että joku sanoo SINULLE että ei mene koskaan naimisiin, johtuu todennäköisesti siitä, että kyseistä naista ei vähempää voisi kiinnostaa jakaa SINUN kanssasi hääsuunnitelmiaan. Minä ainakin valehtelin ihan pokkana, että ei me koskaan mennä naimisiin, jos joku mulle epämieluisa henkilö kävi kyselemään häistä.

Naimisiin mentyämme olimme kolme vuotta kahdestaan ennen kuin aloin odottaa esikoistamme ja se aika oli tarpeen oppiaksemme tuntemaan toisemme.

jonka kanssa en ole asunut vuosia ja jota en tunne!

naimisiin ole menty, mutta opimme tuntemaan toisemme paremmin, sitoutumaan toisiimme



onhan heitä jotka tuntemattoman kanssa alkavat heti tehdä lapsia

Sinäpä taisit huomaamattamasi kiteyttää tämän asian =) Eli loppujen lopuksi kyse on AVOliitossa siitä että tahtooko sittenkään tahtoa kaikissa tilanteissa eli epävarmuudessa.

Miten tämä siis käytännössä eroaa avioliitosta, jossa kuitenkin ero ON sallittu ja mahdollinen? Eikös ole vähän tyhmää, että ensin niin kovasti tahdotaan, mutta sitten toisaalta halutaan pitää se takaovi auki, että jos sittenkin mieli muuttuu. Olen pettynyt! Eikö edes avioliitossa voida olla tosissaan???

En nyt ymmärrä pointtiasi ollenkaan. Taidat vitsailla? ElletTE huomanneet niin minä kommentoin vain ja ainoastaan tuon erään vieraan kommenttia jossa itse myönsi että on avoliitossa koska ei välttämättä tahdokaan sitten loppujen lopuksi. Ja minusta avioliitossa on nimenomaan kyse tahtomisesta, niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Eikä tietenkään ole mitään pahaa, päin vastoin että pitää ns. takaoven auki jos ei varma ole että tahtooko myötä- ja vastamäessä. Silloin EI pidäkään mennä naimisiin mutta silloin on myöskin huvittavaa verhota se jonkin muun syyn taakse =) On varmasti niitä jotka eivät syystä tai toisesta halua naimisiin ikinä, mutta on takuulla myös iso osa näitä jotka eivät "halua naimisiin" vaikka oikeasti mies ei vaan kosi. Mutta kukapa tätä myöntäisi, en minäkään ennen kehdannut =)

Ja kyllä, MYÖS avioliitto ja kaikki siihen liittyvä tekee minut onnelliseksi. Surullista ei olisi, jos ei tekisi. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö muita onnen aiheita olisi. Hyvänen aika näitä kommentteja :D

Miten tämä siis käytännössä eroaa avioliitosta, jossa kuitenkin ero ON sallittu ja mahdollinen? Eikös ole vähän tyhmää, että ensin niin kovasti tahdotaan, mutta sitten toisaalta halutaan pitää se takaovi auki, että jos sittenkin mieli muuttuu. Olen pettynyt! Eikö edes avioliitossa voida olla tosissaan???

En nyt ymmärrä pointtiasi ollenkaan. Taidat vitsailla? ElletTE huomanneet niin minä kommentoin vain ja ainoastaan tuon erään vieraan kommenttia jossa itse myönsi että on avoliitossa koska ei välttämättä tahdokaan sitten loppujen lopuksi.

Eihän siinä ollut mitään puhetta kirjoittajan omasta siviilisäädystä, vaan siitä, onko avioliitossa muka kyse siitä, että on pakko tahtoa, vaikkei tahtoisikaan.

Itse en oikeasti ymmärrä, mitä vanhanaikaista jauhamista tämä jatkuva "tahtomisesta" jankkaaminen oikein on. Silloin kun ihmiset alkavat vaikka seurustella, he tekevät sen, koska tahtovat olla yhdessä - sama avoliitossa, avioliitossa, missä tahansa. Mutta kuulostaa hyvin kummalliselta, että tässä ketjussa on näitä avioliittotekstejä, joissa kovasti korostetaan sitä "tahtomista", että siitä on kysymys koko jutussa. Siis tahdotaan MITÄ?

Jos kerran kuitenkin on takaporttina avioeron mahdollisuus, niin ettekö te sitten tahdokaan, siis ihan tosissanne?

Eli käytännössä avioliiton tahtominen ei eroa yhtään minkään muunkaan suhteen tahtomisesta, paitsi siinä suhteessa, että siinä "tahdotaan" tehdä omaisuusjärjestelyt yms.

Ja minusta avioliitossa on nimenomaan kyse tahtomisesta, niin myötä kuin vastoinkäymisissä.

Kiitos vihkikaavan referoimisesta.

Eikä tietenkään ole mitään pahaa, päin vastoin että pitää ns. takaoven auki jos ei varma ole että tahtooko myötä- ja vastamäessä.

Käytännössä KAIKILLA ihmisillä on se takaovi auki. Juuri noinhan on avioliitossakin, koska siitäkin on mahdollista erota. Ja siinä ei tietenkään ole mitään pahaa. Mutta miksi täällä jatkuvasti unohdetaan tämä asia? Avioliitossa olevilla on se takaovi ihan samalla lailla auki kuin jollain seurustelevalla parilla, joka ei edes asu yhdessä - aina voi erota, aina pääsee toisesta eroon.

Silloin EI pidäkään mennä naimisiin mutta silloin on myöskin huvittavaa verhota se jonkin muun syyn taakse =)

Ei kun kyllä naimisiin voi mennä, jos haluaa. Ei avioliiton tarvitse olla ikuinen. Avioliitto ei velvoita yhtään mihinkään - paitsi sen liiton aikana. Se ei velvoita tahtomaan yhtään mitään - te kun siitä tahtomisesta täällä jaksatte jauhaa.

On varmasti niitä jotka eivät syystä tai toisesta halua naimisiin ikinä, mutta on takuulla myös iso osa näitä jotka eivät "halua naimisiin" vaikka oikeasti mies ei vaan kosi. Mutta kukapa tätä myöntäisi, en minäkään ennen kehdannut =)

Miksi et itse kosinut, jos kerran asia oli sinulle noin tärkeä? Ja miksi täällä leimataan kaikki avovaimot kosintaa kärkkyviksi wannabe-morsiamiksi - siksikö, että haetaan älytöntä väittelyä?

Ja kyllä, MYÖS avioliitto ja kaikki siihen liittyvä tekee minut onnelliseksi. Surullista ei olisi, jos ei tekisi. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö muita onnen aiheita olisi. Hyvänen aika näitä kommentteja :D

No siitähän oli kysymys, mukavaa että sinäkin olet onnellinen elämässäsi. Mutta en silti tiedä, olisiko sekään niin surullista, jos avioliitto ei tekisi ihmistä onnelliseksi - monelle se ei merkitse muuta kuin omaisuuden yms. käytännön asioiden järjestelyä, eivät kaikki liitä siihen mitään henkilökohtaista tai emotionaalista.

"

Miten tämä siis käytännössä eroaa avioliitosta, jossa kuitenkin ero ON sallittu ja mahdollinen? Eikös ole vähän tyhmää, että ensin niin kovasti tahdotaan, mutta sitten toisaalta halutaan pitää se takaovi auki, että jos sittenkin mieli muuttuu. Olen pettynyt! Eikö edes avioliitossa voida olla tosissaan???

En nyt ymmärrä pointtiasi ollenkaan. Taidat vitsailla? ElletTE huomanneet niin minä kommentoin vain ja ainoastaan tuon erään vieraan kommenttia jossa itse myönsi että on avoliitossa koska ei välttämättä tahdokaan sitten loppujen lopuksi.

"

Eihän siinä ollut mitään puhetta kirjoittajan omasta siviilisäädystä, vaan siitä, onko avioliitossa muka kyse siitä, että on pakko tahtoa, vaikkei tahtoisikaan.

Itse en oikeasti ymmärrä, mitä vanhanaikaista jauhamista tämä jatkuva "tahtomisesta" jankkaaminen oikein on. Silloin kun ihmiset alkavat vaikka seurustella, he tekevät sen, koska tahtovat olla yhdessä - sama avoliitossa, avioliitossa, missä tahansa. Mutta kuulostaa hyvin kummalliselta, että tässä ketjussa on näitä avioliittotekstejä, joissa kovasti korostetaan sitä "tahtomista", että siitä on kysymys koko jutussa. Siis tahdotaan MITÄ?

Jos kerran kuitenkin on takaporttina avioeron mahdollisuus, niin ettekö te sitten tahdokaan, siis ihan tosissanne?

Eli käytännössä avioliiton tahtominen ei eroa yhtään minkään muunkaan suhteen tahtomisesta, paitsi siinä suhteessa, että siinä "tahdotaan" tehdä omaisuusjärjestelyt yms.

"

Ja minusta avioliitossa on nimenomaan kyse tahtomisesta, niin myötä kuin vastoinkäymisissä.

"

Kiitos vihkikaavan referoimisesta.

"

Eikä tietenkään ole mitään pahaa, päin vastoin että pitää ns. takaoven auki jos ei varma ole että tahtooko myötä- ja vastamäessä.

"

Käytännössä KAIKILLA ihmisillä on se takaovi auki. Juuri noinhan on avioliitossakin, koska siitäkin on mahdollista erota. Ja siinä ei tietenkään ole mitään pahaa. Mutta miksi täällä jatkuvasti unohdetaan tämä asia? Avioliitossa olevilla on se takaovi ihan samalla lailla auki kuin jollain seurustelevalla parilla, joka ei edes asu yhdessä - aina voi erota, aina pääsee toisesta eroon.

"

Silloin EI pidäkään mennä naimisiin mutta silloin on myöskin huvittavaa verhota se jonkin muun syyn taakse =)

"

Ei kun kyllä naimisiin voi mennä, jos haluaa. Ei avioliiton tarvitse olla ikuinen. Avioliitto ei velvoita yhtään mihinkään - paitsi sen liiton aikana. Se ei velvoita tahtomaan yhtään mitään - te kun siitä tahtomisesta täällä jaksatte jauhaa.

"

On varmasti niitä jotka eivät syystä tai toisesta halua naimisiin ikinä, mutta on takuulla myös iso osa näitä jotka eivät "halua naimisiin" vaikka oikeasti mies ei vaan kosi. Mutta kukapa tätä myöntäisi, en minäkään ennen kehdannut =)

"

Miksi et itse kosinut, jos kerran asia oli sinulle noin tärkeä? Ja miksi täällä leimataan kaikki avovaimot kosintaa kärkkyviksi wannabe-morsiamiksi - siksikö, että haetaan älytöntä väittelyä?

"

Ja kyllä, MYÖS avioliitto ja kaikki siihen liittyvä tekee minut onnelliseksi. Surullista ei olisi, jos ei tekisi. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö muita onnen aiheita olisi. Hyvänen aika näitä kommentteja :D

"

No siitähän oli kysymys, mukavaa että sinäkin olet onnellinen elämässäsi. Mutta en silti tiedä, olisiko sekään niin surullista, jos avioliitto ei tekisi ihmistä onnelliseksi - monelle se ei merkitse muuta kuin omaisuuden yms. käytännön asioiden järjestelyä, eivät kaikki liitä siihen mitään henkilökohtaista tai emotionaalista.

Jos mies on niin saamaton ja välinpitämätön ettei edes avioon mun kanssani tahtoisi, niin ei kiitos. Halusin miehen, joka kosi ja viettiin häät ja sitten vasta perustettiin perhe.