Minulla on tosi vaikeeta ymmärtää miksi pitäisì jaksaa elää. Lukekaa.
Teen alintajunnan kanssa jatkuvasti harjoitteluja ja yritän vain elää tässä hetkessä. Mä en vaa millään löydä mitään merkitystä mistään. Tuntuu että olen nähnyt jo kaiken. En nauti mistään porukoista,seurasta tai tekeemisestä. Olin pienenä samanlainen.
En ole surullinen mä en vaa näe mitään järkeä missään ja minulle elämä on turhaa rasite. Olen iloinen luonteltaan ja nauran paljon.
Tää ei edes ole puhdasta masennusta enkä myöskään ole autisti, mulla ei vaa oo koskaan ollut mitään halua elää vaikka kuinka olen matkustellut, tehnyt paljon asioita jne.
Mua hengästyttää nähdä elämää ja eläviä asioita. Mä naureskelen aina kun sivusta seuraa miten kaikki vaa elää ja tekevät asioita. Ihan turhaa.
Kommentit (62)
Sun pitää oppia elämään oman näköistä elämää, ei ihmiset pidä samoista asioista, vaan jokaisella on omat juttunsa. Sun pitää kokeilla erilaisia asioita, lue, piirrä, maalaa, kuuntele musiikkia, laula tai opettele soittaa jotain soitinta ( esim. kitaraa on helppo opetella soittamaan ihan itse YouTube on hyvä apuväline), tee ruokaa, leivo, opiskele, etsi työtä...
Ootko miettinyt että sulla vois olla autismi kun kuulostaa hyvin paljon siltä, jos samoja oireita ollut lapsesta asti. Nykyään ihan aikuisilta tätä myös tutkitaan. Eikä ne tutkimukset oo välttämättömiä. Hae itse tietoa aiheesta ja opit ymmärtämään paremmin itseäsi.
Multa on tutkittu kaikki asiat laajasti ja mä on kokeillu ja tehnyt vaikka mitä asioita. Olen äärimmäisen idearikas ja ìhan tyhjästä keksin jotain.
Vuosien varrella mulle on vaa vahvistunut etten vaa pidä elämästä. Näin yksinkertaista!
Nuorempana olin masentunut ja ahdistunut. Nyt kun olen viisas niin en ole enää vuosiin ollut masentunut.
Apatian kääntöpuoli voi olla henkinen herääminen, voisi ajatella. Esim. Buddha heräsi pohdittuaan, miksi ihminen, joka itse sairastuu, vanhenee, kuolee jne. etsii onnellisuuttaan siitä, mikä myöskin sairastuu, vanhenee ja kuolee: sen sijaan että etsisi sairastumatonta, ikääntymätöntä ja kuolematonta lepoa näistä.
Mulla taas pelko hallitsee elämäni enkä pääse sitä irti.
Mua hävettäis tuollaisen sonnan kirjoittaminen tänne.
Ois kiva vielä kuulla lisää ajauksia tästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva vielä kuulla lisää ajauksia tästä asiasta.
Ihmiselämän tarkoitus ei ole lisääntyminen niin kuin mm netti kirjoittaa... Ihmiselämän tarkoitus on elää Jumalasuhteessa ja tehdä kaikkia niitä hienoja asioita joihin hänellä on kyky - kaikki Jumalan kunniaksi ja yhteydessä häneen. Ehkäpä sun kandeis perehtyä kristinuskoon johon kasvetaan eikä 'tulla' johonkin uskoon. Siitä saat elämällesi tarkoituksen. Lue Uusi Testamentti (vanhaa et oikeastaan tarvitse) ja lueskele Raamatun määritelmiä vaikka Raamatun sanakirjasta, Aapeli Saarisalo, jonka saa kirjastosta - selaile sitä ja lueskele sieltä täältä. Sitten rupeat harrastamaan jotakin mihin sinulta löytyy kykyä. Kun ihmiset kuolevat he ovat tasa-arvoisia ja kaikki mitä täällä maan päällä on häärännyt 'tippuu pois'...
Olen tuollainen, mutta olen autistinen. En elä tässä hetkessä, elän tulevaisuudessa ja se ärsyttää päivittäin kun sitä iloa pitäisi saada tästä ja nyt, mutta olen ikuisessa sitku tilassa. Tosin minulla ei olisi mitään tästä jos eläisin hetkessä enkä sitku tilassa. Todella paljon paremmin viihdyn nykyisyydessä kun olen suunnilleen helvetistä itseni nostanut 10 vuodessa. Ehkä vain koen asiat sitten niin, että en osaa olla oikealla tavalla kiitollinen tai jotain. Silti näen kaiken merkityksettömänä, mutta ollaan nyt sitten näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva vielä kuulla lisää ajauksia tästä asiasta.
Ihmiselämän tarkoitus ei ole lisääntyminen niin kuin mm netti kirjoittaa... Ihmiselämän tarkoitus on elää Jumalasuhteessa ja tehdä kaikkia niitä hienoja asioita joihin hänellä on kyky - kaikki Jumalan kunniaksi ja yhteydessä häneen. Ehkäpä sun kandeis perehtyä kristinuskoon johon kasvetaan eikä 'tulla' johonkin uskoon. Siitä saat elämällesi tarkoituksen. Lue Uusi Testamentti (vanhaa et oikeastaan tarvitse) ja lueskele Raamatun määritelmiä vaikka Raamatun sanakirjasta, Aapeli Saarisalo, jonka saa kirjastosta - selaile sitä ja lueskele sieltä täältä. Sitten rupeat harrastamaan jotakin mihin sinulta löytyy kykyä. Kun ihmiset kuolevat he ovat tasa-arvoisia ja kaikki mitä täällä maan päällä on häärännyt 'tippuu pois'...
Jokaisen elämän tarkoitus on siivota, poistaa loisia ja pitää ympäristöään siistinä, siis jokaisella eliölajilla on tämä sama puuha menossa jollain tavalla. Meillä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin loisten poistaminen, jotta pysymme terveenä hengissä. Edes suvun jatkaminen ei ole tarkoituksemme vaa loputon sukiminen elämämme loppuun asti.
Lopeta nyt ainakin tuo harjoittelu alitajunnan kanssa. Ei elämä ole pinnistelyä.
Kamppailen ja olen kamppaillut koko ikäni samojen tuntemusten kanssa, en silti koe olevani masentunut. Minä vain olen tällainen "outo" enkä osaa olla tässä maailmassa tai yhteiskunnassa oikeanlainen. Todennäköisesti olen autisminkirjolla ja/tai add/adhd, koska lapsenikin on kyseiset diagnoosit saanut ja ne vahvasti periytyviä.
Itse saan hetkellistä helpotusta ja elon tunnetta mielikuvitusmaailmasta,vjoka tosin minulle on se oikea maailma, jossa haluan elää. Pääsen siihen kirjojen, sarjojen ja musiikin kautta. Myös jooga ja kävely saa minut voimaan hetkellisesti paremmin, joten niitä pyrin päivittäin tekemään, muuten ole "tukossa" ja ahdistunut ja alavireinen.
Kaikkea hyvää sinulle ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva vielä kuulla lisää ajauksia tästä asiasta.
Ihmiselämän tarkoitus ei ole lisääntyminen niin kuin mm netti kirjoittaa... Ihmiselämän tarkoitus on elää Jumalasuhteessa ja tehdä kaikkia niitä hienoja asioita joihin hänellä on kyky - kaikki Jumalan kunniaksi ja yhteydessä häneen. Ehkäpä sun kandeis perehtyä kristinuskoon johon kasvetaan eikä 'tulla' johonkin uskoon. Siitä saat elämällesi tarkoituksen. Lue Uusi Testamentti (vanhaa et oikeastaan tarvitse) ja lueskele Raamatun määritelmiä vaikka Raamatun sanakirjasta, Aapeli Saarisalo, jonka saa kirjastosta - selaile sitä ja lueskele sieltä täältä. Sitten rupeat harrastamaan jotakin mihin sinulta löytyy kykyä. Kun ihmiset kuolevat he ovat tasa-arvoisia ja kaikki mitä täällä maan päällä on häärännyt 'tippuu pois'...
Jokaisen eläm
Biologiahan muuttuu ihan silmissä.
Ap, matkustele.
Mitä noilla masennus, autismi ym. diagnooseilla tekee? Oletteko miettinyt asiaa vakavasti?
Vierailija kirjoitti:
Multa on tutkittu kaikki asiat laajasti ja mä on kokeillu ja tehnyt vaikka mitä asioita. Olen äärimmäisen idearikas ja ìhan tyhjästä keksin jotain.
Vuosien varrella mulle on vaa vahvistunut etten vaa pidä elämästä. Näin yksinkertaista!
Nuorempana olin masentunut ja ahdistunut. Nyt kun olen viisas niin en ole enää vuosiin ollut masentunut.
Masennus yleensä uusiutuu jossain vaiheessa elämää, eli lääkäriin!
Miksi sitten elät? Eläminen ei ole pakollista vaan voit kuolla jo tänään!
Vierailija kirjoitti:
Kamppailen ja olen kamppaillut koko ikäni samojen tuntemusten kanssa, en silti koe olevani masentunut. Minä vain olen tällainen "outo" enkä osaa olla tässä maailmassa tai yhteiskunnassa oikeanlainen. Todennäköisesti olen autisminkirjolla ja/tai add/adhd, koska lapsenikin on kyseiset diagnoosit saanut ja ne vahvasti periytyviä.
Itse saan hetkellistä helpotusta ja elon tunnetta mielikuvitusmaailmasta,vjoka tosin minulle on se oikea maailma, jossa haluan elää. Pääsen siihen kirjojen, sarjojen ja musiikin kautta. Myös jooga ja kävely saa minut voimaan hetkellisesti paremmin, joten niitä pyrin päivittäin tekemään, muuten ole "tukossa" ja ahdistunut ja alavireinen.
Kaikkea hyvää sinulle ap.
Juuri näin, pitää löytää ne asiat mitkä tuo itselleen hyvää elämään, jokaisella ne ovat yksilöllisiä tietysti.
Se että pitää syödä ja hengittää on lähtökohtana kaikilla, mutta niiden pakollisten toimintojen lisäksi pitää löytää omia kokemuksia joista pitää.
Mä luulen että suurinosa ihmisistä ei kuitenkaan nauti vaikkapa tehdä töitä mutta pitää siitä että saa rahaa ja voi tehdä sillä jotain mistä pitää.
Ei elämä voi olla pelkästään kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas pelko hallitsee elämäni enkä pääse sitä irti.
Mikä pelko? Luin kerran, että kun laulaa niin se osa aivoista joka tuottaa pelkoa blokkaantuu. Eli rupee laulamaan.
Kyllä tuo masennukselle kuulostaa