Minulla on tosi vaikeeta ymmärtää miksi pitäisì jaksaa elää. Lukekaa.

"The Happiness of your life depends on the quality of your thoughts."

Mä en taas ymmärrä miten ihminen voi olla pitämättä elää, oon aina pitänyt, vaikka lapsuus oli väkivallan ja päihdeongelmaisten vanhempien kanssa vaikeaa, niin mä odotin aina että tulee uusi päivä ja pääsee kouluun ja voi oppia uutta ja näkee ystäviä.

Mä  pidän siitä että saa aloittaa päivän omassa kodissa, juoda kahvit, lähtee ulos kävelemään, katsoa vuodenaikojen vaihtelua, seurata kuinka lapset kasvaa, tutustua uusiin ihmisiin..

Mä vaihdan usein työtä ja opiskelen enemmän, koska musta tuntuu että muuten jää paljon näkemättä ja kokematta ja haluan oppia aina uutta..

Mä muutan usein koska en osaa valita haluanko asua maalla vai kaupungissa vai missä, kun jokaisella asialla on niin paljon hyviä puolia mistä pidän...

Mun on vaikee valita välillä mihin käyttää kaikki vapaa aika, on niin monta ihanaa ystävää ja tykkään harrastaa myös yksin..

Mulla on ADHD, että ehkä tää on sitten vaan sitä, jos muut ihmiset eivät näin koe...

Vierailija kirjoitti:

Mitä noilla masennus, autismi ym. diagnooseilla tekee? Oletteko miettinyt asiaa vakavasti? 

Samaa olen miettinyt kauan eli niin kauan kuin tämä diagnoosiruljanssi alkoi. En ymmärrä että kulutetaan resursseja turhiin diagnooseihin.

Juttu on se, että pierua ei saa koskaan pidättää. Pidätetty pieru vaeltaa pitkin selkärankaa aivoihin ja sieltä sitten sikiää kaikki paskaideat ja paska-ajatukset.

Samanlaisia ajatuksia on minullakin, mutta siksi olen lopettanut tuollaisen miettimisen. En myöskään yritä enää kehitellä mitään ylimääräisiä kokemuksia. Suoritan työni, liikunnan ja arkiaskareet mahdollisimman hyvin ja seuraavana päivänä teen saman uudestaan. Jos joku läheinen haluaa tehdä jotain ja haluaa seuraa, menen, ja useimmiten on ihan kivaa, mutta ilman läheisen seuran tarvetta en näe pointtia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä noilla masennus, autismi ym. diagnooseilla tekee? Oletteko miettinyt asiaa vakavasti? 

Ensisijaisesti diagnooseista on apua siinä, että voi ymmärtää itseään paremmin. Lisäksi, jos tuntuu että ei yksin pärjää oireidensa kanssa, niin diagnoosin myötä on mahdollista saada/hankkia lisäapua esim. vertaistukea, sopivaa terapiaa tai tarvittaessa lääkitystä, joiden tarkoitus on helpottaa elämää.

On todella suuri ihme että juuri sinä olet ylipäätään elossa juuri tällä hetkellä. Se on vaatinut paljon sekä esi-isiltäsi, että silkalta sattumalta. Elämä on ihme, joita meidän pitäisi kunnioittaa, vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Meistä jokainen on ainutkertainen yksilö tässä ajassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä noilla masennus, autismi ym. diagnooseilla tekee? Oletteko miettinyt asiaa vakavasti? 

Ensisijaisesti diagnooseista on apua siinä, että voi ymmärtää itseään paremmin. Lisäksi, jos tuntuu että ei yksin pärjää oireidensa kanssa, niin diagnoosin myötä on mahdollista saada/hankkia lisäapua esim. vertaistukea, sopivaa terapiaa tai tarvittaessa lääkitystä, joiden tarkoitus on helpottaa elämää.

Järjestelmälle mielenterveys on pitkälti sitä, että kykenee käymään töissä ja sitten mahdollisesti pariutumaan ja hankkimaan lapsia. Jos nuo asiat eivät ensinkään kiinnosta ja ongelmat ovat enemmän eksistentiaalista laatua, niin en oikein näe, että nuo diagnoosit antaisivat kovin hyviä työkaluja kenellekään välttämättä. Itsetuntemusta voi kehittää muillakin tavoilla. 

Olen ap. Kiitos hyvistä viesteistä. Mua surettaa ihan valtavasti se ette todenäköisesti tuu saamaan lapsia koska en löydä puolisoa. Mieskavereita on kyllä. Ilman perhettä ei jaksa elää.

Inhoan elää itekseni ja itselleni. Mä en nauti seurasta enkä tekemisestä.

Koepa homehelvetti niin tiedät mitä on kärsimys. Kun sisäänhengitys tuottaa sulle oireita koko kehoon. Kunnon yöunista on turha edes unelmoida kun oireet haittaavat nukkumista. 

Vaatteet haisevat ja aiheuttavat lisää oireita. Käytännössä kotielämä on ikkunan edessä olemista että saat edes hieman puhdasta hengitysilmaa. Ole tällaisissa olosuhteissa jumissa ilman tietoa milloin pääset pois.

Kun tähän päälle lisätään traumamuistot painajaisineen on elämä täysin toivotonta.

Nihilistinä pidän myös kaikkea täysin merkityksettömänä, En myöskään pidä ihmisestä lajina.

Ajattelen niin, että nautin tästä matkasta miellyttävien asioiden osalta ja ihmisistä pysyn niin kaukana kuin voin.

Ehkä joku jäisi kaipaamaan kuitenkin?

Tietenkään ei ole pakko elää. Elämän jatkaminen tai päättäminen on (ja pitää olla) jokaisen oma valinta. Vaikutat ap kuitenkin mielenkiintoiselta ihmiseltä - toisin kuin useimmat - joten varmasti monille olisi harmillista menettää sinut.

Tutulta kuulosta osittain. Näin alkukesästä oloni on usein hieman tavallista siedettävämpi, kun ei tarvitse sietää kylmää ja pimeää. Muita ihmisiä en oikein siedä ollenkaan. Vihaan sitä, että on pakko osallistua yhteiskuntaan. Ihmiset tylsistyttävät minua ja saavat turhautuneeksi. Sosiaalinen elämä tuntuu pelkältä esittämiseltä enkä kykene olemaan "oma itseni", en oikeastaan edes tunne, että sisälläni olisi mitään yhtenäistä identiteettiä. Olen hyvin tyhjä sisältä. Tunnen pinnallisia ilonpilkahduksia toisinaan, mutta ne tuntemukset eivät kestä eivätkä saa oloani kokonaiseksi, enkä koskaan oikein muutenkaan tiedä, mistä pidän ja mistä en, ja esitänkö vain senkin, että muka nauttisin jostain tai pitäisin jotakin asiaa ilostuttavana.

Suosittelen Harvardin yliopiston ilmaista nettikurssia onnellisuudesta.

What you'll learn

Explore diverse definitions of happiness and understand its function in everyday life

Learn how genetic, social, and economic influences impact your happiness

Apply the science of the mind, body, and community to manage emotions and behaviors for greater happiness

Develop a happiness portfolio focused on your deepest goals and desires

Recognize how success and achievement impact short versus long-term happiness

Write your ending build happiness strategies for your work and life at any age or stage

https://pll.harvard.edu/course/managing-happiness

Terapiasta voisi olla apua tuossa tilanteessa. Terapian kautta voi päästä käsiksi johonkin, mihin ei omin avuin ole saanut selvyyttä.

https://terapiatalonoste.fi/blogi/miten-haet-psykoterapiaa/

Myös kriisipuhelin palvelee.

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/

Vierailija kirjoitti:

Mitä noilla masennus, autismi ym. diagnooseilla tekee? Oletteko miettinyt asiaa vakavasti? 

Niillä halutaan ja vaaditaan empatiaa yhteisöltä ja muilta ihmisiltä, niillä haetaan "curlingia" (helpotuksia ja riman madaltamista) opiskeluun, työntekoon ja elämän muihin osa-alueisiin.

Niillä haetaan erityiskohtelua, mutta samanaikaisesti vaaditaan asenteiden joustavan niin, että asenteet diagnoosin saaneisiin olisi samat kuin ei-diagnoosin saaneilla, joilla ei diagnosoitavaa ole. Se on paradoksaalista.

Tuo että sinusta tuntuu siltä että olet jo kokenut kaiken kuulostaa siltä että sinulla on liian hyvä muisti? Pystytkö opettelemaan hyvällä tavalla unohtamaan? Unohdat vaan että olet jo kokenut kaiken, hyvät asiat ja teet ne uudelleen ja pystyt taas tuntemaan elämän merkityksellisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä noilla masennus, autismi ym. diagnooseilla tekee? Oletteko miettinyt asiaa vakavasti? 

No mä sain omalla psykoosidiagnoosillani eläkettä. Ilman diagnoosia olisin rahatta. 

No kokeile olemista, jos ei elämistä. Ajattelua. Filosofiaa. Nukkumista. Alienit lähettävät sut maanpäälle takas jos lähtee ennen aikojaan. Paranna maailmaa.