Minulla on tosi vaikeeta ymmärtää miksi pitäisì jaksaa elää. Lukekaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä miten ihminen voi olla pitämättä elää, oon aina pitänyt, vaikka lapsuus oli väkivallan ja päihdeongelmaisten vanhempien kanssa vaikeaa, niin mä odotin aina että tulee uusi päivä ja pääsee kouluun ja voi oppia uutta ja näkee ystäviä.

Mä  pidän siitä että saa aloittaa päivän omassa kodissa, juoda kahvit, lähtee ulos kävelemään, katsoa vuodenaikojen vaihtelua, seurata kuinka lapset kasvaa, tutustua uusiin ihmisiin..

Mä vaihdan usein työtä ja opiskelen enemmän, koska musta tuntuu että muuten jää paljon näkemättä ja kokematta ja haluan oppia aina uutta..

Mä muutan usein koska en osaa valita haluanko asua maalla vai kaupungissa vai missä, kun jokaisella asialla on niin paljon hyviä puolia mistä pidän...

Mun on vaikee valita välillä mihin käyttää kaikki vapaa aika, on niin monta ihanaa ystävää ja tykkään harrastaa myös yksin..

Mulla on ADHD, että ehkä tää on

Mä olin tuollainen parikymppiseksi enkä tajunnut yhtään miten jotkut muka ei pääse edes sängystä ylös aamulla masennuksen takia. Ihmettelin tuota ääneenkin yhdelle kaverille. Siitä puolen vuoden päästä olin psykoottistasoisesti masentunut, ja olen yhä näin 20 v päästä. 

Tein tänne tänään hiukan vastaavan aloituksen - mulla on kyllä kaksi lasta, mutta olen eronnut heidän isästään 7 vuotta sitten ja elämä on ollut vielä helvetillisempää. Ja luin tuosta yhden kirjoittajan "pelosta" - minullakin on jatkuva pelko, että jotain pahaa on tapahtunut - koska niin käy koko ajan, vaikka toivoisin muuta. Toistan elämälläni äitini elämää, joka hoiti sairasta isääni vuosikymmenet, katkeroitui (miehille ylipäänsä) ja elää nyt täysin yksin sairaana, köyhänä ja vanhana...

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Siksi.

Apatiaa.  

Onko MIKÄÄN mielenkiintoista?

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää oppia elämään oman näköistä elämää, ei ihmiset pidä samoista asioista, vaan jokaisella on omat juttunsa. Sun pitää kokeilla erilaisia asioita, lue, piirrä, maalaa, kuuntele musiikkia, laula tai opettele soittaa jotain soitinta ( esim. kitaraa on helppo opetella soittamaan ihan itse YouTube on hyvä apuväline), tee ruokaa, leivo, opiskele, etsi työtä...

Jep, pitäisi löytää mikä saa sen oman intohimon syttymään, voi olla erikoinenkin juttu. Katsoin itse eilen sensuroimattomia raakoja videoita, jotenkin noi sai herätettyä lisää intohimoa tähän elämiseen, varmaan lisäsi adrenaliinia tms.

Kun ei sitä elämisen tunnetta tuu mistään. 

En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että jokaisen pitäisi välttämättä tavoitella erityistä merkityksellisyyttä, intohimoa ja elämänjanoa. Ehkä on ihan normaalia vain olla olemassa, syödä kun on nälkä, nukkua kun väsyttää, tehdä välttämättömät askareet tänään ja jälleen huomenna. 

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva vielä kuulla lisää ajauksia tästä asiasta.

Tuskinpa sinä lisää tarvitset: näyttää ja kuulostaa siltä, että olet lainaillut ( kauniisti sanottuna) toisen ihmisen ajatuksia ja matkit toisten tekemisiä ihan liikaakin! Aloita oma elämä ja tiedätkö mitä: sinun oma ( kuinka  sen sanoisin) tietyn levelin ENERGIA välittyy jopa kauemmaksi kuin uskoisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää oppia elämään oman näköistä elämää, ei ihmiset pidä samoista asioista, vaan jokaisella on omat juttunsa. Sun pitää kokeilla erilaisia asioita, lue, piirrä, maalaa, kuuntele musiikkia, laula tai opettele soittaa jotain soitinta ( esim. kitaraa on helppo opetella soittamaan ihan itse YouTube on hyvä apuväline), tee ruokaa, leivo, opiskele, etsi työtä...

Jep, pitäisi löytää mikä saa sen oman intohimon syttymään, voi olla erikoinenkin juttu. Katsoin itse eilen sensuroimattomia raakoja videoita, jotenkin noi sai herätettyä lisää intohimoa tähän elämiseen, varmaan lisäsi adrenaliinia tms.

Meidän maailmassa pyritään piilottamaan kaikki järkyttävä materiaali, mutta näemmä tarvitsen shokeeraavia asioita tunteakseni olevani elossa. Ei itselle pinnalliset jutut anna mitään, kaipaan syvyyttä. Huomaan, että auttaa kipuihinkin kun saa adrenaliinin virtaamaan tuolla tavalla.

Miksi sinun "pitäisi jaksaa elää"? Oma elämäsi ja ihan oma päätöksesi.

Kyllä pitää olla joku kunnollinen syy elää. Minulle ne ovat vain rakastavat ihmissuhteet, mitään muuta järkeä tässä en näe.

Minulla tuo sama, mutta saan lohtua ajatuksesta, että elämä väistämättä päättyy. Olen todennut, että jäljellä olevan ajan jaksan kyllä. Koen myös pystyväni elämään aika vapaasti, kun mitään henkilökohtaista kunnianhimoa tai tavoitteita ei ole. En tunne tarvetta olla kukaan tai tehdä mitään. Käytän arkeni ja aikani hyvän tekemiseen, olen ammatissa jossa voin auttaa toisia, ja koitan aina ihmisiä kohdatessani välittää heille lämpöä ja arvostusta, jota siis ihan aidosti tunnenkin. Ajattelen, että tietoinen olemassaolo on rankkuudestaan huolimatta kiinnostava kokemus. Tosin jos saisin valita, niin olisin mieluummin jättänyt koskaan syntymättä, mutta näillä nyt mennään.

Raision porukoille tiedoksi. Mähän lupasin teille aikovani jatkaa tätä kunnes T.S.:llä happanee sperma (on jo hapanta) tai nukkuu pois. Ei mua haittaa vanheta. Lapsensa hylännyttä impotenttia voikin hiukan harmittaa, ellei käväse maksullisilla. Myös nimien ja auton rekkarien levitystä jatketaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo masennukselle kuulostaa

Klovni.

Kun miettii liikaa niin tulee vain hulluksi. Vanha viidakon sananlasku.

Ehdottomat vankilasäännöt tuottavat vankiloita missä vankilasäännöt ovat itseään viittaavia ja itseään vahvistavia. Syy elää voi olla hyvillä tarkoituksilla evästetty, mutta sekin on lopulta vankilasääntö. Saamme kaltereita hyvistä aikomuksistakin. Kaikki keksitty loppuu. Ei pidä hirttäytyä sääntöihin jotka eivät kestä aikaansa enempää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää olla joku kunnollinen syy elää. Minulle ne ovat vain rakastavat ihmissuhteet, mitään muuta järkeä tässä en näe.

NIihh. Tää on syy miksi en jaksa elää kùn ei oo ihmisiä ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomat vankilasäännöt tuottavat vankiloita missä vankilasäännöt ovat itseään viittaavia ja itseään vahvistavia. Syy elää voi olla hyvillä tarkoituksilla evästetty, mutta sekin on lopulta vankilasääntö. Saamme kaltereita hyvistä aikomuksistakin. Kaikki keksitty loppuu. Ei pidä hirttäytyä sääntöihin jotka eivät kestä aikaansa enempää.

Tarkoitin että älkää olko typeriä ja vaatiko elämältä syytä itselleen. Naurettavaa. Elämä synnytti meidät. Keitä me olemme vaatimaan elämältä mitään syytä kun syitä ei ole, syitä ei tarvita, syitä ei ole koskaan kukaan tarvinnutkaan. Itse olemme itsellemme ehdot keksineet. En muka voi elää ilman syytä. LOL. Ei ole syytä. Kuka koskaan keksi että pitää olla syy elää. Voimme heittää vankilasäännöt romukoppaan ja olla vapaita. Tai voimme pitää kiinni vankilasäännöstä ja olla vankilassa.

Älkää kilpailko kenellä on puhtaimmat sellit. Avatkaa sellin ovi ja kävelkää ulos.

Yksinäisyys tekee ettei elämällä oo merkitystä

Tiettekö mikä piristää mua kummasti? Tää ajatus: "how would you act if you knew you were gonna get everything you want?" Ja sitten käyttäydyt niin ja uskot siihen :)