Minulla on tosi vaikeeta ymmärtää miksi pitäisì jaksaa elää. Lukekaa.

Teen alintajunnan kanssa jatkuvasti harjoitteluja ja yritän vain elää tässä hetkessä. Mä en vaa millään löydä mitään merkitystä mistään. Tuntuu että olen nähnyt jo kaiken. En nauti mistään porukoista,seurasta tai tekeemisestä. Olin pienenä samanlainen.

En ole surullinen mä en vaa näe mitään järkeä missään ja minulle elämä on turhaa rasite. Olen iloinen luonteltaan ja nauran paljon.

Tää ei edes ole puhdasta masennusta enkä myöskään ole autisti, mulla ei vaa oo koskaan ollut mitään halua elää vaikka kuinka olen matkustellut, tehnyt paljon asioita jne.

Mua hengästyttää nähdä elämää ja eläviä asioita. Mä naureskelen aina kun sivusta seuraa miten kaikki vaa elää ja tekevät asioita. Ihan turhaa.