Miksi aina oletetaan, että ihmisillä on kauheasti ystäviä? Esim. Aina
Julkkikset avautuvat lehdissä miten "selvisin erosta, syövästä yms ystävien tuella ja muuten en olisi tässä. Naistenlehdet kehottavat miten " kannattaa tukeutua ystäviin ja perheeseen"
On kuitenkin paljon ihmisiä, joilla ei ole kuin hyvän päivän tuttuja tai muutamia työkavereita. Nyt ei oijeincedes työkavereita kun työ tapahtuu melkein kokonaan etänä eli olen myös työpäivän aikana käytännössä 99% yksin.Eron jälkeen kaikki vanhat yhteiset ystävät jääneet, nuoruuden ystävillä on oma elämä. Ei minulla ole mitään sellaista ystävää, joka jaksaisi tuntikausia kuunnella elämän kriiseistä. Muutenkin ihmiset, jotka elävät onnellisessa tilanteessa ja joilla on mies tukemassa eivät ymmärrä, tietenkään. Niin pahalta tuntuu. Vanhempia ei käytännössä ole, koska toinen enää elossa ja on niin dementoitunut ettei edes tunnista. Yksi sisarus, joka asuu ulkomailla. Lapset ovat nuoria aikuisia, ei heidän kuulu olla äitinsä terapeutteja.