Kerroppas mikset sinä tervehdi päiväkodin harjoittelijaa vaan mulkoilet henkilöä kuin

Naama norsunvitulla heti aamusta

Ja joidenkin mielestä opiskelija/ harjoittelija/ siivoja yms. ei edes ole ihminen...

purkkaa syöden, ei katsonut päinkään. Luulin että on jonkun lapsen äiti

mutta kun se taas tänään seisoi siellä, niin ehkäpä onkin joku hoitaja.

Ei kyllä minun lapseni ryhmässä.

Joku aika sitten oli joku nuori mies joka istui joka päivä lasten mopokeinun

päällä aurinkolasit päässä, satoi tai paistoi. Tervehdi nyt sellaista sitten josta

ei edes tiedä mihin katsoo.

Yllättävän vaikea on monien vanhempienkin tervehtiä toisiansa vaikka melkein

joka päivä nähtäisiin, varsinkin miehille näyttää olevan ylivoimaista.

niin on kummallista ja töykeää elleivät vastaa..



Itse olen taas valitettavasti usein törmännyt esim. sijaisiin jotka eivät esittele itseään ja hädin tuskin tervehtivätkään. Siinä saa itse ihmetellä ja kysyä, että jaahas kuka sinä olet, oletko hoitanut lastani tänään?

Poikkeuksiakin sentään löytyy..mutta liian usein on ihan vieras naama vastassa, ja minusta silloin sijaisen tms. kuuluu itse esitellä itsensä ja kertoa vaikka että on ollut ryhmässä tämän päivän.

joten toivon, ettei kukaan loukkaannu, vaikken heti tokana päivänä muista, että kuka on joku vakituisempi harjoittelija.

Tilapäisiä en kyllä välttämättä katso tarpeelliseksi tervehtiä, jos ei ole mitään asiaa ja ovat jossain sivummalla, kun vaihdan pari sanaa vakihoitajan kanssa, enhän yleensä edes tiedä, ketä ovat.

Selkeästi esitellyt ryhmässä jonkin aikaa olevat opiskelijat tervehdin kyllä aina.

Yhden päivän sijainen voi muuten aiheuttaa vanhemmassa myös jonkinlaisen "ärtymysreaktion", tyyliin "ei taas", kun olis niin kiva, että lapsella olis vakituisemmat hoitajat, Sitten ei niin ehkä tule tervehdittyäkään, vaikkei se ole mitään henkilökohtaista. En väitä, että tämä olisi oikein sitä sijaista kohtaan...

... meidän päiväkodissa oli kerran tälläisen harjoittelijan (lukiolaistyttö, ei koulutusta alalle) vastuulla koko ryhmä kun menin hakemaan. Kyllä siinä teki mieli tuhista ja pyöritellä silmiä, mutta yritin kuitenkin hillitä itseni ja tervehtiä asiallisesti. Toivottavasti ei harjoittelija huomannut asennettani, ainakin yritin sen salata. No oli sitten muutaman viikon tämä samainen tyttö siellä ja myöhemmin huomasin, että on todella kiva, erittäin lapsirakas ja panostaa työhönsä todellakin kunnolla, vaikka siis koulutusta ei ollut jne. Sen jälkeen aloin tuntea ihan kunnioitusta häntä kohtaan.

Usein harjoittelijat, sijaiset eivät tule esittäytymään, vaikka olisivat pidempäänkin ryhmässä.

En tiedä kuka on töissä, kuka vanhempi. Hymyillä yritän kaikille, mutta en tosiaan osaa tervehtiä ketään tiettyä.



Ja jos lapseni olisi ollut siellä pidempään ja jatkuvasti olisi vastassa sijainen/harjoittelija, niin todennäköisesti alkaisi kypsyttää. Haluan pysyvät hoitosuhteet.

ja heitä ei ole opetettu tervehtimään ketään tai sitten he ovat ns ujoja. Sekin voi olla mahd ettei he tiedä, oletko hoitaja vai vanhempi vai mikä. Mene itse seuraavaksi esittelemään ja kättele samalla kun esittelet itsesi. Voi tilanne muuttua täysin.

En tiedä kuka on töissä, kuka vanhempi. Hymyillä yritän kaikille, mutta en tosiaan osaa tervehtiä ketään tiettyä.

Ja jos lapseni olisi ollut siellä pidempään ja jatkuvasti olisi vastassa sijainen/harjoittelija, niin todennäköisesti alkaisi kypsyttää. Haluan pysyvät hoitosuhteet.

Mutta yhdyn kyllä tähän, että monet sijaiset/harjoittelijat ei huomaa tulla esittäytymään uusille naamoille. Voihan sitä vaikka kysyä:"Joko tavattiin? Ellei, olen se ja se." Meillä ei älyä edes uuden osaston hoitajat kertoa nimeään. Siis lapsemme siirtyi uudelle osastolle, jonka kaikkia hoitajia en ennestään tunne. Yksi heistä ei ole esittäytynyt minulle, kun ollaanhan me pari vuotta pihalla tervehditty. Ois kiva tietää nimi ;-) Onneksi kotiin tulleesta tiedotuslapusta sen nimen sai esille. Mielestäni aloite on pk:n työntekijällä. Olisinhan voinut itsekin toki esittäytyä, mutta jotenkin sitä vian niin häkeltyy...

Ja kaihtavat katsettakin.

Joskus olen ruvennut avautumaan toiselle vanhemmalle hoitoteknisissä asioissa kun olen luullut henkilökunnaksi.

No, nykyään tervehdin vienosti kaikkia jo heti päiväkodin lähellä :)

eivät kyllä osaa myöskään esittäytyä. Harjoittelijoita on ollut vaikka kuinka paljon vuosien saatossa ja muistan vain yhden harjoittelijan kätelleen minua ja esittäytyneen. Kerran jätin aamulla lapseni ryhmän tiloihin naisen kanssa kun luulin häntä ryhmän harjoittelijaksi. Seuraavana päivänä sain sanomiset siitä kun en lasta ollut jättänyt henkilökunnan huomaan. Kuka lie hullu siellä penkillä istunut sinä päivänä. Jutteli vielä niin mukavia siinä aamulla.Ei sitten tullut maininneeksi kuka on ja minäkään en aamupöllyissä tajunnut edes kysyä kun oletin ilman muuta olevan henkilökuntaa kun ryhmän tiloissa istuskeli. Että nykyään en vieraille puhu mitään. Etsin tutun hoitajan ja vaikka olisi sata harjoittelijaa samassa tilassa ja kukaan ei esittäydy etsin edelleen sen tutun naaman vaikka viereisestä ryhmästä ja vien sitten sinne lapseni.

Meidän lapsen päiväkodissa on tapana ettei tervehditä kuin oman ryhmän lasten vanhempia ja niistäkään kaikki eivät ole huomaavinaan. Myönnän että itsellenikin on tästä tullut sellainen tapa, että tervehdin vasta kun tunnistan. Eri asia onko tämä järkevää...

myös se tosiseikka, että meidän vanhempienkin joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä, myös niitä sivistymättömiä moukkia, jotka eivät hallitse alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Nimittäin heidän lapsistaan tulee sitten aikanaan samanlaisia, sillä tavalla sivistymättömät moukat jatkavat kulkuaan sukupolvesta toiseen. Toisaalta sinulla siellä päiväkodissa on otollinen tilaisuus yrittää katkaista tämä moukkamaisuuden ketju, ja yrittää omalla esimerkilläsi lapsille näyttää, miten ihmisten kanssa toimitaan. Tsemppiä vaan ja onnea harjoitteluun ja tulevaan työelämään, äläkä masennu ihan kättelyssä näistä moukista. Ota asia opiksesi ja käytä oppi hyödyksesi :-)

Minä olen nuori äiti, ja joillekin toisille vanhemmille aivan ilmaa. Olen lopettanut näiden eräiden tervwehtimisyritykset kokonaan. Onneksi suurin osa vanhemmista fiksuja kuitenkin :) Sama ihminen saattaa iloisesti vaihtaa kuulumisia vieressäni toisen vanhemman kanssa, mutta kun minä moi8kkaan, ei mitään vastausta...