Uskovat! Miten toimia, kun rukous ei ole auttanut?

Minun on ollut pakko yrittää lopettaa rukoilu, tai ainakin suurimmaksi osaksi. Se heikentää liikaa uskoani, kun vastausta ei tunnu koskaan saavan. Olen huomannut kyllä omalla kohdallani, että pakko-oireinen häiriöni saattaa oireilla myös rukoilun suhteen pakonomaisuutena ja on pitänyt hillitä sitä ihan pelkästään terveydellisistäkin syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa on sivu tolkulla neuvoja ja ohjeita siihenkin kun tuntuu että Jumala ei vastaa tai näe sinua.

Onko suhteesi Kristukseen kunnossa?

Meillä on seksiä pari kertaa viikossa, mutta aina kun otan puheeksi yhteen muuttamisen tai minkään vakavamman niin hän vaihtaa aina puheenaihetta. 

Uskovat harjoittavat seksiä vasta avioliitossa. Oletko katunut syntejäsi, pyytänyt niitä Jeesukselta anteeksi ja Häntä sydämeesi asumaan? Oletko siis uskossa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei ole mikään toivomuslähde.

Enhän niin ole väittänytkään. Silti kehotetaan rukoilemaan Jumalaa, kun on paha olla ja toivoisi asioiden järjestyvän. Ap

Tiedätkö tarinan tulvan keskelle jumiin jääneestä miehestä? Voisko olla samanlainen tilanne sulla käsillä? Että vähän jos itsekkin joitain tekisi asioidensa eteen? 

Mielikuvitusolennolta avun pyytäminen harvoin auttaa.

Rukoilu on syntiä sillä se on jumalan tahdon kyseenalaistamista.

Jumala vastaa rukoukseen kuin liikennevalo

Vihreä: saat, mitä pyydät.

Keltainen: sinun täytyy odottaa, mutta lopulta saat mitä pyydät

Punainen: et saa, mitä pyydät, koska se ei ole sinulle hyväksi. (Amerikkalaiset lisäävät tähän "koska Jumala antaa sinulle myöhemmin jotain vieläkin parempaa) 

Jumala ei ole toivomusautomaatti eikä rukouksella voi komentaa Jumalaa tottelemaan ohmistä vaan rukous tehdään asenteella "tapahtukoon Sinun tahtosi".

Vierailija kirjoitti:

Rukous auttaa aina. Vastaus voi olla myös ei. Silloin on hyväksyttävä asia, eikä kuvitella että rukous on toivomusautomaatti.

Parempi on käyttää Jumalan lahjoittama aika paremmin ja jättää turha ruinaus sikseen. Voi vaikka tehdä itse jotain tavoitteidensa eteen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minulta on  - siis ihan oikeasti on - kaikki toivo ja jaksaminen elämässä lopussa. Rukoilen, olen rukoillut vuosia. Mitään, ei yhtään mitään vastausta ole tullut. Ei edes pyhän tuntua missään. 

Rukoiletko yksin vai oletko pyytänyt apua seurakunnalta? Tietävätkö he, miten vaikeaa sinulla on? Millaista apua tarvitset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukous auttaa aina. Vastaus voi olla myös ei. Silloin on hyväksyttävä asia, eikä kuvitella että rukous on toivomusautomaatti.

Niin mutta koska kannattaa luovuttaa asian suhteen ja hyväksyä se kielteinen vastaus? Ap

Mitä sinä ap olet rukoillut ja minkälaista vastausta odotat?

Vaihda jumalaa.

Jumalaa pelkäävän rukous voi paljon, kun se on harras.

Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

Minpä kerron sinulle yhden kätevän ja ikiaikaisen totuuden: "Herra auttaa niitä, jotka auttavat itseään".

Rukoilu on syntiä sillä se on jumalan tahdon kyseenalaistamista.

Vierailija kirjoitti:

Jumala vastaa rukoukseen kuin liikennevalo

Vihreä: saat, mitä pyydät.

Keltainen: sinun täytyy odottaa, mutta lopulta saat mitä pyydät

Punainen: et saa, mitä pyydät, koska se ei ole sinulle hyväksi. (Amerikkalaiset lisäävät tähän "koska Jumala antaa sinulle myöhemmin jotain vieläkin parempaa) 

 

Jumala ei ole toivomusautomaatti eikä rukouksella voi komentaa Jumalaa tottelemaan ohmistä vaan rukous tehdään asenteella "tapahtukoon Sinun tahtosi".

Mielikuvitusolennolta on ihan turha pyydellä mitään.

Toimii kuten mikä tahansa muu asia, että ei pidä luovuttaa heti. 

Se hiljaisuus Jumalan puolelta on jo vastaus. Oletko muistanut kiittää Jumalaa kaikista pienistä, arkisista asioista?

Kannattaa hylätä Jumala ja alkaa elää reaalimaailmassa konkreettisten tekojen kautta.

"Tapahtukoon Sinun tahtosi", opetti Jeesus meitä rukoilemaan.

Olen itse saanut avun aina kun olen rukoillut Jeesuksen nimessä. En ole aina saanut vastausta juuri siinä muodossa kuin rukoillessani pyysin, mutta aika usein niinkin. 

On joitain rukousaiheita, joiden puolesta rukoilen aina, ja Jumala päättää millä tavalla ja millä aikataululla Hän siihen vastaa vai vastaako ollenkaan. Saan rauhan siitä että olen vienyt kyseiset asiat Jumalalle.

Voit pyytää esirukouksia eli että puolestasi rukoillaan.

Olen autismin takia joutunut eläkkeelle jo nuorena. Minulla ei ole ketään ystävää tai kaveria, puolisosta puhumattakaan. Seurakunnissa kävin niin kauan, kun jaksoin maskata (piilotella autistisia piirteitäni), mutta vanhemmaksi tultuani en enää jaksa tätä teatteria. Huom. kukaan ei halunnut edes jutella kanssani silloin aiemminkaan, saati nyt enää. Ei seurakunnissa käyvät ihmiset ole yhtään suvaitsevaisempia ja ymmärtäväisempiä kuin pakanatkaan, melkein päin vastoin. Tavallisia vammaisia saatetaan hyysätä, mutta kun et näytä vammaiselta, et saa edes säälihymistelyä.

Haistatan paskat seurakunnilla! Jumala mulla on ilman niitä tekopyhiä kuppikuntaisia klikkejä. En tarvi niitä mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kun härkää sarvista. On sulla jo Jumala ja rukoukset tukena todennäköisyyksiä parantamassa, antaa mennä vaan ja kato miten käy.

Aloittaja täällä. Tällä kertaa ei sinnikäs, kaksi vuotta kestänyt rukoilu ja rukousapukaan auttanut. Pyysin Jumalalta myös mielenrauhaa, mikäli harras toiveeni ei missään muodossa toteudu. No, ei toteutunut missään muodossa enkä saanut myöskään mielenrauhaa. Nyt yritän sinnitellä rauhoittavilla lääkkeillä hetki kerrallaan.

Kiitos kuitenkin kaikille asiallisista vastauksista.