Oletkokokenut tunteen, että olet tavannut toisen ihmisen ennekin?

Kyllä olen. Tulee mieleen eräs henkilö joka oli samalla kurssilla ja mun kämppiksenä.

Puhuttiin samoista asioista heti, ja molemmat oltiin sitä mieltä että ollaan tavattu ennenkin.

Eli entisessä.

ystäväni ovat tuntuneet tutuilta jo heti alussa.



Aistin myös herkästi ihmisistä millaisia he ovat tai ainakin sen miten hyvin tulen toimeen heidän kanssaan tulevaisuudessa. Vielä en ole ollut väärässä.

Jotkut miehet, naiset, lapset tuntuvat tutuilta.



Heillä on jotenkin tuut ääni tai olemus. Liittyy luultavasti (yleensä) hyviin muistoihin eämän varrelta. NIin kaukaa, ettei voi edes muistaa. Ehkä kohtasin samanlaisen hoitajan 3-vuotiaana, kun mummu kuoli.



Tai ehkä näin unessa joskus.



Jos uniin on uskominen, minulla on hukassa kaksi poikaa. Ensimmäinen oli vaalea, kiharatukkainen viisivuotias. Suomalainen, villi lapsi, joka juoksi karkuun nauraen.



Toinen oli 12-vuotias Tidji (i-kirjainten päällä hatut), jonka ruskeat sääret pakenivat viisakkoveitsiä jossakin Afrikassa. Olen nähnyt nämä unet alle 20-vuotiaana, ja tunnistaisin pojat taatusti, jos näkisin.

Ja ystäväni poika on hyvin tutun oloinen ja läheinen

ja jopa kerran muistin pienen häivähdyksen siitä kun olimme samassa perheessä..

Luulen, että se johtuu siitä, että tunnen ja olen tavannut sangen paljon ihmisiä, joten olen joko oikeasti heidät tavannutkin tai nähnyt joskus tai he muistuttavat jotain muuta, jonka tunnen tai tiedän, mutten osaa yhdistää.

tämän ilmiön johtuvan siitä, että niissä ihmisissä on samaa kuin omissa vanhemmissa, etenkin siinä lapsuuden ensisijaisessa hoitajassa. Se "sama" ei ole ilmiselvää, vaan asia, joka ihmisessä on pinnan alla.



Ja juuri nämä lapsuuden tärkeät henkilöt vaikuttavat vain ja ainoastaan siihen, keneen sinä rakastut. Ja päinvastoin: tapaat ihmisen, joka on tosi mukava, mutta jostain syystä et vain rakastu - hänessä ei ole mitään, mikä muistuttaisi sinua vanhemmistasi.