Mä en ymmärrä, miksi omakotitalo/rivitalo on jotenkin yleinen päämäärä lapsiperheissä
Olen asunut suuressa kerrostalossa, paritalossa, omakotitalossa, luhtitalossa, pienkerrostalossa ja rivitalossa.
Kaikista hankalinta on ollut asua omakotitalossa ja rivitalossa. Lumitöitä, haravointia, pihan laittoa, koko ajan jotain remppaamista. Ihan älytön työ.
Kituutimme viisi vuotta rivitalossa lapsiperheenä, kunnes tajusimme: emme ole omakotitalo/rivitaloihmisiä ollenkaan. Muutimme kerrostaloon. Elämänlaatu parani moninkertaisesti, perheelle jäi enemmän aikaa, elämä helpottui huomattavasti.
Lapsilla on isompi piha ja aina kavereita, kun ne voi laskea taloyhtiön suojatulle pihalle leikkimään. Omakotitalon piha oli hehtaarin ja aina piti erikseen lähteä hakemaan jotain kavereita.
Ymmärrän, että joku haluaa rauhaa ja maalla asutaan väljästi, mutta kerrostaloasunto kaupungissa on ehdottomasti mun asumismuoto. En enää ikinä muuta pois täältä.
Kommentit (81)
On se kuitenkin ihan eri asia lastenkin ulkoilla omassa pihassa kuin kerrostalon pihassa, on ihan eri asia möykätä omassa talossa kuin kerrostalossa ja se oma päätösvalta! Ei tarvi kysellä lupia kun tehdään remppaa ja onhan taloissa enemmän neliöitäkin lähes aina. Ei seinän takana ketään...
jos se on tarpeeksi monella ihmisellä päämääränä. Yksinkertaista.
taloyhtiössä on muuten loistava ratkaisu tällaiseen: voi vuokrata autotallin, jossa voi sitten rassailla moottoripyörää/autoa, tehdä huonekaluja tai hakata halkoja (niillä tosin ei kerrostalokämpässä mitään tekisi mutta jos vaikka koristeeksi haluaisi).
ja asumme kaupungin keskustassa kerrostalossa :)
Itse asuisin mieluiten kerrostalossa lasten(kin) kanssa. Nyt kituutan täällä ok-talossa enkä viihdy yhtään! Minusta kerrostaloasumisessa on niin paljon hyviä puolia, en ymmärrä miksi sitä karsastetaan. Harmi vain että on vaikea löytää riittävän suurta kerrostaloasuntoa isolle perheelle.
Ja tarpeelliset apuvälineet. Maaleista ja maalinpoitoaineista saattaapi kertyä kivoja huuruja kämppään ja jos ei ole sitä ylimääräistä, erillistä tilaa, ei homma ehkä onnistu pikkulapsiperheessä.
Mutta en mä nyt väittänytkään että sen takia vain pitäis omakotitalossa asua. Kerroin vain syitä meidän valintaamme. Jokainen tavallaan.
kerrostalossa asuessa, mutta huonekaluja olen kunnostanut enemmänkin. Mikäs ongelma siinä on?
voi ruveta rassaamaan moottoripyörää tai entisöimään huonekaluja. Halkojakaan ei kovin usein kerrostalokämpässä hakata. Rempattavaa ei ole loputtomiin. Metallitöitäkään ei varmaan naapurit tykkäis kuunnella.Omakotitalossa erillinen tila voidaan varustaa sopivaksi moneen hommaan. Toiset kun vaan tykkää tehdä käsillään vaativimpiakin hommia ja vähän isompia juttuja.
matoja siellä ei voi tonkia (tai ehkä voikin, on paljon kukkia ja tomaatteja, chilejä sekä amppelimustikkaa ja -mansikkaa) mutta aamulla menee ulko-ovelle, otaa lehden ja menee arvekkeelle puutarhakeinuun lukemaan sen, ihanaa :)
siis talossa. Samoin kuin saunakin. Joskus niitä isoja puita joutuu pienimään sopivimmiksi vaikka kesäisinhän enempi on noita halkosavottoja meilläkin.
En puhunut muutenkaan yleisesti noista harrastuksista, perustelinpa vain omaa valintaamme. Siis omakotitaloa.
Omakotitalo on ainoa, jossa saa pestä yöllä pyykkiä ja käydä yöllä suihkussa
Kyllä minä ainakin käyn aina suihkussa ihan silloin kun haluan enkä kellon mukaan. ja asun kerrostalossa. Miten niin muka kerrostalossa ei saisi käydä suihkussa yöllä? (Kohta joku varmaan väittää, ettei saa laskea vettä hanasta ja siksi voi tulla kerrostalossa yöllä jano, tai ettei vessaa saa vetää ja siksi siellä haisee.)
Kuinka moni pesee pyykkiä yöllä? On totta, että kerrostalossa olisi tosi epäkohteliasta muita kohtaan tehdä niin, mutta aika harvaa tällainen rajoite varmaan haittaa. Tai sitten, jos ehdottomasti on yöeläjä ja haluaa pesukoneen jyskyttävän nimenomaan öiseen aikaan, silloin tietysti varmaan kannattaa muuttaa omakotitaloon.
ja tuosta halkojen hakkaamisesta - kuinka moni hakkaa halkoja sisällä? Kukaan tuntemani omakotitaloihminen ei tee niin. Kukaan heistä ei myöskään rassaile autoja tai moottoreita talossaan. Tottakai, jos ehdottomasti haluaa oman askarteluhuoneen tai haluaa koko ajan korjailla jotain, voi olla että on muutenkin omakotitalotyyppi (tarkoitan niitä pihatöitä ja remonttihommia). Mutta kannattaa muista, että suurimmalle osalle kerrostalossa asuminen ei ole näistä ihanista harrastuksista luopumista, koska kaikilla ei edes ole kiinnostusta sellaisiin.
mä asuin teini-ikään asti kerrostalossa ja tykkäsin! Taloyhtiön piha oli suojaisa (sain ulkoilla yksin n. 5 v lähtien) ja aina oli kavereita. Kiipeilin isoissa puissa, keinuin, leikin hiekkalaatikolla jne. Vähän isompana sitten pelattiin sulkapalloa ja juostiin lähimetsässä rakentamassa majoja ja muuten vaan seikkailemassa, uitettiin veneitä ojassa, poimittiin vattuja jne. Omalla partsilla (ylin kerros, isoja lehmuksia suojasi näkymät naapuritalon suuntaan) sitten sai istuskella rauhassa lukemassa yms. Kotona oli myös toimiva takka. Kermat päältä minun näkökulmasta ;)
Missä kerrostalossa piha on niin suojainen, että siellä voivat pienet lapset olla vahtimatta keskenään? Meillä on OK-talossa aidattu, turvallinen piha. Mikä on ihanampaa, kuin kesäaamuna hakea lehti ja painella vähissä vaatteissa puutarhakeinuun lukemaan lehteä, laittaa lapselle vaikka ammeeseen vettä pihalle? Eihän kerrostalon pihalla edes voi paljain jaloin kävellä, eikä bikineissä ottaa aurinkoa.
Asuin aiemmin Etu-Töölössä (Helsingin keskustassa), ja kyllä siellä ihmiset ottivat aurinkoa pihassa bikineissä. Sisäpiha oli talojen ja näiden piha-aitojen ympäröimä, ja vaikka se piha ei olisi noin muuten soveltunut lasten leikkimiseen (muistaakseni, tosin ei ollut lasta silloin enkä koskaan viettänyt aikaa siellä pihassa), niin en näe syytä, miksei kerrostalon pihalla voisi leikkiä itsekseen. Riippuu niin talosta, ympäristöstä ja kaikesta. Eihän kaikkien omakotitalojen pihaankaan voi jättää lasta yksin leikkimään.
Myönnetään, että tuo idylli aamiaisesta pihakeinussa kuulostaa tosi ihanalta - mutta TIEDÄN, että jos minulla olisi oma piha, siitä olisi minulle enemmän harmia. Inhoan puutarhatöitä, eli saadakseni sen idyllin, joutuisin tekemään jotain, mistä en tykkää. Toisaalta kaupungeissa on erilaiset idyllit, joita omakotitaloalueella taas ei ole. Jokaisessa asumismuodossa on hyviä ja huonoja puolia, jokainen valitkoon itselleen sopivimman :)
Minun mielestäni oma piha ja puutarha antavat lapselle tosi paljon. Kasvimaan kuopsuttelut, lehtien haravoinnit, lumityöt menevät mukavasti yhdessä lapsen kanssa. Puutarhatyöt ovat todella mukavia, luulisin että lapsellekin on aika elämyksellistä työntää sormet multaan ja tonkia matoja. Oma hernemaa ainakin meidän tytön teki todella onnelliseksi, ei se, että asuttais lähellä kauppoja ja pyörittäis illat ostoskeskuksissa, näin kärjistäen sanottuna.
Tämä oli minun lapsuuttani - ja ymmärrän, mikä siinä on hienoa. Mutta nyt aikuisena en vaan jaksa... joten pitää etsiä omalle lapselle erilaisia elämyksiä.
on otettu aurinkoa bikineissä pihalla, kävelty paljain jaloin pihalla, käyty suihkussa yölläkin... en ole ikinä ajatellut etteikö tällaisia voisi jokun mielestä tehdä. Lapset ovat leikkineet pihalla saman ikäisestä kuin ok-taloissakin.
Eikä siinä varmasti ole mitään ymmärtämistäkään. Sen varmaan jokainen ymmärtää, että ihminen pyrkii asumaan olosuhteissa josisa viihtyy. Nyt vaan sattumalta taitaa olla niin että suuri, ellei jopa suurin osa ihmisistä, perheellisistä siis, haluavat asua rivarissa, okt:ssa. Ja kun sattuu olemaan niin että tykkäävät sellaisesta noin isossa määrin, sitä voi nimittää yleiseksi.
So simple, ei mitään ymmärtämistä.
Ei ole mitään ulkopuolelta tai yläpuolelta asetettua tavoitetta, että jos olet perheellinen, niin sinun kuuluisi viihtyä tietynlaisessa ympäristössä, Jos olisi, niin siinä olisi jotain ymmärtämisvaikeutta jo monilla. Jokainen asukoon siten kuin parhaiten viihtyy.
bikineissä jossain kerrostalon pihassa ikkunoiden ja parvekkeiden alla. Tuntuisi että koko ajan joky kyylää eikä ollenkaan voi olla ja tehdä vapaasti asioita. En viihtynyt koskaan kerrostalon pihassa edes täysvaatetuksessa...nyt kun on oma piha mikään ei ole sen ihanampaa kuin kesähelteillä maata pihakeinussa, grillata tms ja lapset meuhkaa vesipaljussa :D
vaan siitä että sinä et vain halua tehdä niin. Missä ei toki ole mitään pahaa, mutta ihmettelen kun yritetään jonain absoluuttisena totuutena kertoa että kerrostalossa ei voi sitä ja tätä.
Minä taas puolestani viihdyin kerrostalossa paljon paremmin kuin ok-talossa, me laitoimme lapsille altaan pihalle ja naapurista syöksyi kymmenen mummelia leikkimään lasten kanssa jolloin minä sain rauhassa loikoilla keinussa :) Nyt ok-talossa se ei enää onnistu.
bikineissä jossain kerrostalon pihassa ikkunoiden ja parvekkeiden alla. Tuntuisi että koko ajan joky kyylää eikä ollenkaan voi olla ja tehdä vapaasti asioita. En viihtynyt koskaan kerrostalon pihassa edes täysvaatetuksessa...nyt kun on oma piha mikään ei ole sen ihanampaa kuin kesähelteillä maata pihakeinussa, grillata tms ja lapset meuhkaa vesipaljussa :D
Olen asunut paritalossa ja kerrostalossa. Ikinä enää en muuta maan tasalle, juuri ap:n mainitsemista syistä. Lisäksi kerrostalossa on lasten kannalta sellainen hyvä puoli, että kavereita on enemmän.
Ainoa, mitä kaipaan maan tasalta on grillaus lämpimänä iltana. Mutta tämänkin tarpeen saan toteutettua mökillä, jolloin sitä sitten grillataan koko kesän edestä.
Minä ainakin ehdottomasti tarvin oman pihan jossa saa puuhastella. Se on ihanaa se.
Meillä on kyllä naapurustossa niin paljon lapsiperheitä ettei kavereita tartte erikseen lähteä hakemaan.
Jos esim sulle on ihan ok tallustella kerrostalon pihassa bikineissä niin monelle muulle se ei ole sitä...tämä ihan vaan esimerkkinä. En mä muista kyllä koskaan nähneeni kerrostalon pihassa ketään aikuista bikineissä ja olen asunut suurimman osan elämästäni kerrostalossa...nyt en ihan hetkeen sellaiseen muuta.
sanoin vaan ettätuskin kovin moni haluaa kuitenkaan olla vai mitä? Ja mitä tulee lasten kavereihin niin tässä meidän pienellä kujan pätkällä asuu 17 lasta että kyllä lapsilla on kavereita piisannut :D ikäkin täsmää kun rakennettu samaan aikaan ja lapset olivat suht samaa ikää kaikki.
Mutta nro 35 kirjoitti: "Eihän kerrostalon pihalla edes voi paljain jaloin kävellä, eikä bikineissä ottaa aurinkoa." mihin minä totesin että kyllä voi. Ja kerrostalon pihojakin on kovin erilaisia.
sanoin vaan ettätuskin kovin moni haluaa kuitenkaan olla vai mitä? Ja mitä tulee lasten kavereihin niin tässä meidän pienellä kujan pätkällä asuu 17 lasta että kyllä lapsilla on kavereita piisannut :D ikäkin täsmää kun rakennettu samaan aikaan ja lapset olivat suht samaa ikää kaikki.
mä vaan kerroin etten kyllä tuntisi oloani kotoisaksi ja viihtyisäksi ollenkaan kerrostalon pihassa...
Minun olisi vaikea kuvitella itseäni enää kerrostaloon. Missä kerrostalossa piha on niin suojainen, että siellä voivat pienet lapset olla vahtimatta keskenään? Meillä on OK-talossa aidattu, turvallinen piha. Mikä on ihanampaa, kuin kesäaamuna hakea lehti ja painella vähissä vaatteissa puutarhakeinuun lukemaan lehteä, laittaa lapselle vaikka ammeeseen vettä pihalle? Eihän kerrostalon pihalla edes voi paljain jaloin kävellä, eikä bikineissä ottaa aurinkoa.
Minun mielestäni oma piha ja puutarha antavat lapselle tosi paljon. Kasvimaan kuopsuttelut, lehtien haravoinnit, lumityöt menevät mukavasti yhdessä lapsen kanssa. Puutarhatyöt ovat todella mukavia, luulisin että lapsellekin on aika elämyksellistä työntää sormet multaan ja tonkia matoja. Oma hernemaa ainakin meidän tytön teki todella onnelliseksi, ei se, että asuttais lähellä kauppoja ja pyörittäis illat ostoskeskuksissa, näin kärjistäen sanottuna.
Nurmikonleikkuu kyllä välillä pännii, kun meillä on iso piha, mutta onneksi sitä ei tarvitse kovin usein tehdä. Lumityöt ei oikeastaan pänni, koska vuorotellaan miehen kanssa, eikä sitä lunta sentään jatkuvasti sada eikä päivittäin. Ikinä ei ole vielä yöllä tullut niin paljoa lunta, että olisi aamulla ennen töihin lähtöä pitänyt alkaa kolaamaan. Usein kolaan heti töistä tultua, lapsi möyrii hangessa sen aikaa tai auttaa kolaamisessa.