Lue keskustelun säännöt.
Onneksi mies tekee eron helpoksi.
27.01.2011 |
Meille tulee ero.
Kunhan järjestän jostain asunnon, niin muutan pois.
Pitäisi vain saada jostain päätös, että saan ottaa lapset mukaan.
Rakastan tuota p*skapäätä joka asuu meillä. Ei se siitä ole kiinni.
Hän haluaa minut ulos elämästään ja tekee kaikkensa että lähden mahdollisimman nopeasti.
Meillä ei ole enää seksiä, ei haleja, ei pusuja, ei peffanipistelyjä, ei mitään.
Mies kieltäytyy kaikesta. Olen yrittänyt hyvällä ja kohta pahalla.
Häntä ei lastenhoito kiinnosta. Tekee kyllä jotain kun potkin hanurille ja valmistelen sen.
Esim. syöttää kyllä taaperon jos minä laitan kaiken lusikointia vaille valmiiksi ja siivoan jäljet.
Äsken oli taas hyvä esimerkki...
Tulimme kauppareissulta ja piti alkaa syöttämään lounasta taaperolle nyt ennen päikkäreitä.
Kysyin mieheltä, että haluaisiko hän syöttää ipanan vai vaihtaa pinnikseen lakanan?
Meinasin pestä nyt päikkäreiden aikaan sen väristä pyykkiä.
Mies vastasi tietokoneella istuen (katseli iltistä), että vaihtaa lakanan. Ok.
Syötin lapsukaisen ja laitoin univellit tuttipulloon valmiiksi.
Ipana siis oli pötkölleen laittamista vaille valmiina.
Mies istuu edelleen tietokoneella (katseli facebookia) ja silloin minulta paloi käpy.
Sanoin hänelle, että toivottavasti siellä pinniksessä ei enää ole sitä vihreää lakanaa.
Mies vastasi, että hän ei tiedä, missä se toinen lakana on.
Just! Eväkään ei liikahtanut asian eteen.
Toinen hyvä esimerkki:
Katsoimme eilen Emmerdalea. Se loppui muutamaa minsaa vaille 19.
Yht'äkkiä miehelle tuli mieleen, että on Vikinglottopäivä.
Hirveällä kiireellä tietsikalle huutamaan ja kiroilemaan kun se on niin hidas.
(Miksiköhän pornosivuilla kyllästetty tietokone on hidas???)
Ei ehtinyt mies tehdä ennen sulkeutumisaikaa lottoaan.
Voi luoja mikä mikä meteli äijästä lähti.
Jos ei isompi lapsi vielä osannut kaikkia kirosanoja, niin nyt osaa.
Lapset suorastaan hätääntyivät siitä rähjäämisestä.
En jaksa. Haluan pois.
Kommentit (47)
sinä töissä silloin tällöin ja mies ei ollenkaan? Miksei halua töihin, minkä ikäinen ja miten saa päivänsä kulumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä töissä silloin tällöin ja mies ei ollenkaan? Miksei halua töihin, minkä ikäinen ja miten saa päivänsä kulumaan?
Miehelle "ei ole töitä".
Eli siis kukaan ei ole tullut tarjoamaan 5000e/kk siitä, ettei tarvitsisi tehdä juuri mitään.
Kaikki muu tuntuu olevan p*skahommaa.
Ikää on yli 40v. Hyvin saa päivänsä kulutettua tietokoneella ja töllön edessä.
t: ap
Kauanko tätä on jatkunut? En kyllä jaksaisi katsella,tsempit ap! Mihin se periaatteellinen kysymys liittyy, seksiin,perheeseen,rahaan???
kunnioittavan miessinua piirun vertaa. Tuollaisessa suhteessa jos jatkat vaan katkeroidut. Miksi aina vaan hänen vapaa-aikainsa on tärkeämpää? Sinähän hoidat lapsetkin käytännössä yksin jos ymmärsin. Ja tollasesta aggressiosta ei seuraa muuta ku korkeat stressiluvut ja lapsille myös.
on noin patalaiska ja vastuuton mies,ni ehkä olisi hyvä tosiaan muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän se periaateristiriita oikein oli, jonka jälkeen miehesi muuttui lapseksi?
Minusta nyt on ihan hyvä, että muutat ja otat lapset mukaan. Kun kerran sanoit, että rakastat miestäsi, niin ei sinun ole pakko eropapereita vielä toimittaa.
Ties vaikka mies muuttuisi kun joutuu itse huolehtimaan asioistaan ja kohtaamaan yksinäisyytensä. Ja luulisin että sinäkin saat paremman käsityksen rakkaudestasi, kun sinun ei tarvitse erityisesti sietää miestäsi hetkestä hetkeen.
Periaatteet tulee yleensä koeteltua käytännön tapahtumin ja valinnoin. Minusta niillä on helpompi perustella mennetä kuin tulevia tapahtumia... Vyörytät asioita nyt sellaisella tempolla, että pääasiat näyttävät hautautuvan pienempien asioiden alle. Tosin kyllähän sinä aluksi kerroit ärtymyksestäsi. Nuo pienet asiat ovat pikemminkin oireita. Luulisin että jopa periaatteet ovat oireita. Jossain taustalla on suurempia syitä. Ei ehkä yksittäisiä tapahtumia, mutta laajoja kokemusten kokonaisuuksia tms.
Monissa suhteissa tulee vastaavia tilanteita, joissa osapuolet oireilevat eri tavoin. Sivullisen on helppo ne huomata, mutta itse ei ehkä niinkään, kun on kiinni joka yksityiskohdassa. Ette te olisi ainoa pariskunta, joka joutuu joutuu etsimään yhteisiä toimintatapoja olemalla välillä erossa. Jotkut tosiaan joutuvat muuttamaan erilleen ja vähitellen joko palaavat yhteen tai eroavat lopullisesti.
Rohkeasti vain eteen päin! Et ole vielä tekemässä mitään lopullisen lopullista ja varmaankn tarvitset rauhasi!
Miehesi kuulostaa aivan täsmälleen samanlaiselta kuin minun mieheni, sillä erotuksella, että mun mies käy kyllä töissä. Mutta noi valitukset digiboksille nauhoittamistani ohjelmista ja kotitöihin osallistumattomuus vetelehtimisineen on ihan kuin meiltä! Mäkin annan aina kaks vaihtoehtoa, että kumman hän tekee (oma-aloitteisesti EI tee yhtikäs mitään, ja käskemälläkin saa olla lähestulkoon raivelissa kiinni, että jotain tapahtuu, eikä siltikään välttämättä tapahdu mitään, jos mies vaan päättää ettei häntä huvita ko. kotityö/lapsenhoito)
Sanoisin kuitenkin, että mieti sitä eroa vielä.
Olen itse eronnut aiemmasta suhteestani, siitä mulla myös kaksi lasta. (ja kolmas tämän nykyisen miehen kanssa) Ja lapset ekasta liitosta kärsivät eron myötä todella paljon. Nyttemmin välillä ajattelen, että itse olisin mielummin se, joka suhteessa kärsii, kuin että eroan ja katson kun lapset kärsivät. Lopulta kärsii siis kaikki. Monestihan yleensä kaikki toitottaa, että "lapset ovat sopeutuvaisia ja pääsevät eron yli" yms. mutta tämä ei valitettavasti ole mikään absoluuttinen totuus. Jotkut lapset eivät sopeudu, ja traumatisoituvat pahastikin, vaikka kuinka ero olisi hoidettu kaikkien suositusten mukaisesti eikä olisi edes riitoja lasten kuullen tms.
Ja sitten toisaalta, mä ainakaan en näköjään viisastunut yhtään, vaikka niin vannoin tekeväni edellisen eron jälkeen...
Omaa asennettani muuttamalla olen saanut parisuhteestamme nykyään suurimmaksi osaksi jopa oikein mukavan, vaikkei mies edelleenkään tee juuri mitään kotona. Olen onnistunut muuttamaan asennettani niin, että nyt se asia ei niin enää häiritse minua, enkä polta käämejäni niin usein. Nopeasti ja kivutta tämä muutos ei kyllä ole käynyt!
Ja kun itse olen seesteisempi enkä enää aina edes yritä saada miestäni tekemään kotitöitä, niin arvaapas mitä... mies on alkanut muuttua! Hidasta on muutos ja sen juuri ja juuri havaitsee, mutta muutosta on :)
Tämä tsemppinä sulle, jos jaksaisit vielä yrittää ja saisitkin asiat kuntoon sitkeällä yrittämisellä.. se voisi todella kannattaa :)
(toisinaan tsemppaan itseäni jaksamaan yksin kotitöitä ja lastenhoitoa ajattelemalla, että yksinhuoltajilla on kaikki samat hommat tehtävänä joka tapauksessa. Ja miehestäni kuitenkin on edes silloin tällöin jotain apua, tai esim. vahtii lapsia, jotta pääsen joskus lenkille yksikseni. Jos eroaisin, en pääsisi edes sinne ilman että täytyisi etsiä lapsenvahtia -mistäköhän?- ja maksaa tälle)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kirjoitellutkin siitä tänne aiemmin.
Mies pani paksuksi ja nyt vaatii eron uhalla aborttia.
Että sellaisista periaatteista meillä kinataan.
En pysty aborttiin...
t: ap
Olen kirjoitellutkin siitä tänne aiemmin.
Mies pani paksuksi ja nyt vaatii eron uhalla aborttia.
Että sellaisista periaatteista meillä kinataan.
En pysty aborttiin...
t: ap
ja olen sitä mieltä, että teet ihan oikein, kun et suostu aborttiin. On varmaan rankkaa olla raskaana, vastuussa kaikesta ja vielä mies "kiukuttelee" siihen päälle ja uhkailee erolla.
Olisiko mahdollista, että yrittäisit silti tässä vaikka koko raskausajan (tai niin pitkälle kuin mahdollista) tota asennemuutosta ja yrittäisit vaan vaikka sisullasi jaksaa tehdä niitä kotitöitä ja hoitaa lapsia, ja anna miehen olla ihan omissa oloissaan. Ole hänelle ystävällinen ja lempeä, mutta älä vaadi _mitään_. (on varmasti hiton vaikeaa käytännössä, tiedän kokemuksesta, varsinkin jos itse on väsynyt ja kiireinen ja vielä raskaushormonit siihen päälle)
MUTTA luulen, että viikkojen kuluessa kun mies katselisi touhua (sinä raskaana, hoitaisit kaiken) hän alkaisi vähän ihmetellä että mistä tuulee kun et vaadi häneltä mitään, ja sitten hän alkaisi katsella peiliin, eikä enää "uhmakkaana vastalauseena" olisi ärsyttääkseen tekemättä kotitöitä yms.
Nyt se voi olla ihan vaan hänen valttikorttinsa, yrittää ärsyttää sua, ja kun huomaa että se tepsii, jatkaa sitä. Tajuatko mitä tarkoitan?
Miehen asenteen periaateristiriitaannekin luulisi kuukausien kuluessa muuttuvan. Ehkä häntä hirvittää lisätyöt, mitä uusi vauva teettää, mutta jos hän huomaisi että teet kaiken itsekin, ja pärjäät, hän haluaisi sitten kuitenkin jossain vaiheessa auttaa sinua, kun kokisi että sinä teet kaiken, ja vielä mukisemattakin, ja huomaisi tämän epäreiluutensa.
Kokeile vielä, et kai sä mitään häviä? Jos ja kun joskus oikein kovasti pännii, tule tänne päästelemään höyryjä, mä voin tarjota sulle sympatiaa, kannustusta ja vertaistukea :)
t.14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se totisesti on periaatekysymys. Ja vieläpä sellainen, joka aktualisoituu mitä käytännöllisimmässä asiassa!
Olette aikuisia ihmisiä ja teillä siis on lapsi jo ennestään. Minusta aikuisen, jopa meidän miesten, pitää ymmärtää että seksistä voi tulla raskaaksi ja että abortti on tarkoitettu vain poikkeustilanteisiin. Se kai on aborttilain henki, ei se, että yllättynyt isä saa vaatia aborttia jälkiehkäisyksi.
Miten sanoisin. Olen pahoillani tilanteesta johon olen päätynyt. Ja kaikesta huolimatta myös: Onneksi olkoon!
Nyt on jo myöhäistä yrittää.
Mies on jo näyttänyt ovea koska en tee aborttia.
Se on vain ajan kysymys, milloin hän toteaa tiimalasin yläosan tyhjäksi ja on aika lähteä.
Jotenkin en nyt tiedä, että jäisinkö vielä yrittämään, vai hankinko jo seuraavaa asuntoa?
t: ap (rv8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitse sitten joskus myöhemmin jossitella asian kanssa, vaan voit rauhoitella itseäsi että ainakin yritit (siis mikäli eroon kuitenkin päätyisitte ja ongelmia alkaisi ilmetä). Yrittää voi aina, jaksamisia! :)
t. 14
Nyt on jo myöhäistä yrittää.
Mies on jo näyttänyt ovea koska en tee aborttia.
Se on vain ajan kysymys, milloin hän toteaa tiimalasin yläosan tyhjäksi ja on aika lähteä.
Jotenkin en nyt tiedä, että jäisinkö vielä yrittämään, vai hankinko jo seuraavaa asuntoa?
t: ap (rv8)
Tunnistan itseni ja mieheni niistä. Sun lakanan vaihto riita aivan turha. Teillä aivan turhia riitoja.
Hankkikaa toinen tv, meillä niitä on 3.
Lopetin mäkättämisen ja ei meillä riidellä enään paljoa koskaan.
No toi abortti homma sit vakavampi juttu. Siitä jos pääsisitte sopuun, niin muissa asioissa voitte mennä itseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tulit raskaaksi, jos olitte päättäneet että lapsiluku on tässä? Mies vaikuttaa velttoilijalle, joka ehkä kokee, että elättää perheen ja sinä vain "olet" kotona lasten kanssa, siksi(-kö?) jäänyt itse kotiin oleilemaan? Kotona oleminen on kyllä täyttä työtä ja miehen olisi hyvä sitä kokeilla, eli jätähän hetkeksi hoitovastuu hänelle ja häivy vaikka viikonlopuksi jonnekin, jos uskallat. turhia riitoja kyllä tulee juuri tuollaisten tärkeiden periaatteiden ollessa vaakalaudalla. Itse en lapsia tekisi, jos olisimme yhdessä niin sopineet, mutta kun ei nyt tiedä, miten teillä tämä asia on tapahtunut.
Eihän nuo liiton rahatkaan ikuisuuksia riitä, miten asuntolainat/vuokrat jne.?
Meinaa vissiin loppuelämänsä maata perse homeessa
työtön mies, ja ajaa perheensäkin pois? Mitä sille jää? Tietokone?
Vai onko niin että hän ei usko sinun lähtevän vaan aikoo vain tällä tavoin pakottaa sinut aborttiin?
pääsisitkö lasten kanssa asumaan jollekin sukulaiselle vähäksi aikaa? selittäisit räyhäämättä miehellesi, että lähdet nyt, koska mies itse on sitä halunnut ja että aborttiin ei toista voi pakottaa, vaikka olisitte naimisissakin. Annat miehellesi aikaa avata silmänsä ja tajuta tilanteen naurettavuuden. Jos ei tajua, eikä perheen lähtö hetkauta yhtään, niin hänellä on todella ongelmia itsensä kanssa. Silloin voit olla hyvillä mielin, että olet päässyt sellaisesta vätyksestä eroon, vaikka se kuinka olisi lasten isä! Ei lapset mitään tyhmiä ole, ja tajuavat kotona vallitsevan tilanteen. Pahimmassa tapauksessa saavat todella vääristyneen miehen ja isän kuvan ja toistavat tätä virhettä tulevaisuudessa itse.
Eihän nuo liiton rahatkaan ikuisuuksia riitä, miten asuntolainat/vuokrat jne.?
Se on siis miehen.
Asuntolainaa/vuokraa ei näin ollen ole.
Minulla on vielä vanhaa asuntolainaa "edellisestä elämästäni" sekä autolainaa.
Niihin uppoaa 260e/kk.
Miehellä ei ole mitään lainoja.
Mies haihattelee yrittäjäksi ryhtymisellä.
Se taitaa olla sellaista "sitku-meininkiä".
Sitä hän mietiskellyt jo vuoden verran ja mitään ei ole tapahtunut.
Mies oli aiemmin ihan tavallinen n. 12e/h -palkkainen duunari.
t: ap
Mies valittaa aina kun nauhoitan digiboxille salkkareita, enkä koskaan(!) katso niitä.
Joo, siellä on yleensä odottamassa max. 4 jaksoa.
Katson ja sitä mukaa poistan niitä.
Meillä on lasten iltatoimet salkkareiden aikaan, joten turha yrittää silloin katsoa.
Lisäksi mies kasvattaa juuret nojatuoliin muutenkin, joten milloin sitten katson?
Äsken mies oli pihalla pudottelemassa autokatoksen päältä lumia ja minä ajattelin olla nokkela ja katsoa rästisalkkareita pois.
Avasin digiboxin ja huomasin, että siellä on 2 katsomatonta jaksoa.
Laitoin ohjelman päälle ja aloin katsoa.
Ehdin puoleenväliin kun mies säntää sisälle ja karjuu jo eteisessä, että äkkiä töllö näyttämään jotain ihmeen auto-ohjelmaa.
Kysyin, että milloinkas sitten katson niitä salkkareita?
Vastaus oli, että silloin kun hän ei ole kotona.
No joo, yritys oli hyvä.
Pitäisikö minun ihan oikeasti tietää kaikki maailman auto-, musiikki- ja porno-ohjelmien ajat?
Minkäs voin? Hänen talo, hänen boxi, hänen telkkarinsa.
Pitäkööt kaikki stanan vtun pskansa!!!
Ihmekös tuo, että jopa minä lehmänhermoinen sopeutuja räjäytän hermoni ja provoudun kinaan mukaan?
ps. Boxillamme voi katsoa ja nauhoittaa yht'aikaa...
t: ap