Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun työ aiheuttaa eettistä ristiriitaa toistuvasti, saako siitä puhua?
24.04.2024 |
Jos koette työssänne eettistä ristiriitaa, niin puhutteko siitä työpaikallanne ääneen? Saako omasta kokemuksesta puhua ja tuoda sitä julki, vai pitäisikö osata olla vain hiljaa ja niellä omat tuntemukset?
Itselläni se vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja koen näissä tilanteissa ajoittain, etten haluaisi tehdä tiettyjä työnkuvia tai hoitaa näitä asioita, joissa jatkuva eettinen ristiriita vallitsee. En ole mikään uniikki lumihiutale, joka pahoittaa mielensä joka asiasta ja tulee "paha mieli" milloin mistäkin. Mutta yksi ajoittain toistuva asia työssäni aiheuttaa myös toistuvasti tämän saman tunteen ja saa olon ankeaksi. Välillä mietin, että olisiko syytä vain alkaa etsiä uutta työpaikkaa ja lähteä tekemään jotakin muuta.
Kommentit (41)
Kannattaako asiasta puhua? Voiko siitä seurata myös jotain hyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olette tehneet samassa tilanteessa? Kuulisin mielelläni kokemuksia?
Jos kerroitte asiasta avoimesti, niin minkälainen "vastaanotto" sillä oli?
Töissä tehdään työpaikan työtehtäviä. Jos niistä asioista on eri mieltä, pitää vaihtaa työtä sellaiseen, joka vastaa omaa arvomaailmaa.
Itse olin kesätöissä sellaisessa paikassa joka aiheutti todella kovaa pahaa oloa. Yritin sanoa valehtelusta ja muusta, mutta annettiin ymmärtää että suu kiinni ja tee tulosta. Tein työt kesän loppuun mutta en tietysti sen jälkeen. Ei kannata tehdä sellaista mikä sotii omaa moraalia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä tehdään töitä. Toisilla on enemmän hommia ja toisilla vähemmän. Kummatko valittaa? Yleensä ne joilla on tehtäviä vähemmän
Hyvä esimies kyllä tunnistaa noita ongelmia ja myöntää niiden olemassaolon, ei siis syytä sinua. Sitten pitää vaan arvioida voiko hänelle tai jollekin kollegalle kertoa, että tuo kuormittaa. Yleensä kyllä arvostetaan rehellisyyttä, jos on yhtään älyä työssä viihtymisestä ja jaksamisesta.
Tietysti surullisin vaihtoehto on se että saat vihat niskaasi kun näet kestämätöntä toimintaa johon ei saisi kiinnittää huomiota. Lähtisin heti pois tuollaisesta työsuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekään en osallistuisi aborttien tekoon enkä "armo"murhiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo tunteet puretaan työnohjauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimies kyllä tunnistaa noita ongelmia ja myöntää niiden olemassaolon, ei siis syytä sinua. Sitten pitää vaan arvioida voiko hänelle tai jollekin kollegalle kertoa, että tuo kuormittaa. Yleensä kyllä arvostetaan rehellisyyttä, jos on yhtään älyä työssä viihtymisestä ja jaksamisesta.
Tietysti surullisin vaihtoehto on se että saat vihat niskaasi kun näet kestämätöntä toimintaa johon ei saisi kiinnittää huomiota. Lähtisin heti pois tuollaisesta työsuhteesta.
On olemassa monen monta työpaikka jossa ei todellakaan olla kiinnostuneita moraalista tai työntekijän viihtyvyydestä. Nämä ovat yleensä jotain (pakko)myyntiä. Ymmärrän että nuorten on otettava mitä töitä löytyy, mutta aika paatunut saa olla jos sellaisessa viihtyy.
Normaaleissa työpaikoissa tietysti voi yrittää puhua asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule mieleen yhtään sellaista entistä tai nykyistä työpaikkaa, jossa olisin kokenut jotain tuollaista. En olisi alunperin hakeutunut tuollaiseen paikkaan. Ihmettelen, miksi esimerkiksi abortinvastustaja opiskelee gynekologiksi, ateisti papiksi tai luonnonsuojelija ryhtyy metsäkoneenkuljettajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Töissä tehdään töitä. Toisilla on enemmän hommia ja toisilla vähemmän. Kummatko valittaa? Yleensä ne joilla on tehtäviä vähemmän
hyvänä esimerkkinä toimistotyö. Yksi henkilö tekee puolet vähemmän päivässä töitä kuin toinen. Onko reilua ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on täysin päivänselvää, etten toimi moraalia vastaan. Moraali on lain yläpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Nuo tunteet puretaan työnohjauksessa.
Purettaisiin, jos sellaista olisi järjestettynä. Mutta kun ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Töissä tehdään töitä. Toisilla on enemmän hommia ja toisilla vähemmän. Kummatko valittaa? Yleensä ne joilla on tehtäviä vähemmän
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä työn määrän kanssa. Se ei ole se eettinen ongelma vaan eräs työnkuva, joka sitä aiheuttaa.
Me lääkäriasemaketjun ajanvarauksessa itkettiin, oksennettiin ja ravattiin työterveydessä, vääntöjä käyntiin avia myöten. Kaikki äänestävät jaloillaan (ja siksi te asiakkaat ette pääse puhelimella läpi ja huudatte turhautuneina korvat täyteen törkyä kun vihdoin pääsette), koska firman linjaus oli ja on varmaan edelleenkin "turpa kiinni ja olkaa positiivisia."
Kuulostaa tutulta. Tai no ei kohdallani ole kyse eettisestä ongelmasta vaan kognitiivisesta dissonanssista siinä mielessä, että ajattelen jokaisella olevan yhteneväinen ihmisarvo ja vapaus, kuitenkin aiemmista kokemuksista johtuen tietyt ihmiset herättävät minussa vastenmielisyyttä enkä tahtoisi edes kohdata heitä. Kuitenkin työssäni joudun auttamaan heitä, joten ajattelu ja arvot vastaan voimakas menneisyyden kokemuksista kumpuava tunnereaktio. Äärimmäisenenergiaa kuluttavaa. Toisaalta ei näistä voisi mainita työssä sillä mielipiteeni ja heidän herättämänsä negatiiviset tunteet eivät ole yleisesti hyväksyttyjä.
Ap. Jos työpaikalla ei haluta huomioida eettisiä seikkoja ja niistä halutaan vaieta, niin ei silloin kannata yrittää avata keskustelua aiheesta. Siinä tapauksessa kyllä, jos sama eettinenongelma on muidenkin mielestä korjattava.
Olen kokenut moraalista ristiriitaa kirkon työntekijänä yhteistyöstä konservatiivisiiven homovastaisten ihmisten kanssa. Olen kysynyt voinko kieltäytyä, en kuulemma voi.
On helppoa sivusta huudella, että vaihda työpaikkaa ja mitäs menit sinne. Ei maailma ole ihan noin mustavalkoinen.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai saa. Ehkä sun tosin kannattaisi vaihtaa työtä/työpaikkaa.