Kun työ aiheuttaa eettistä ristiriitaa toistuvasti, saako siitä puhua?

Koen jatkuvaa eettistä ristiriitaa ja siitä puhuminen työpaikalla on täysin turhaa.

Olen maatalouslomittaja ja näen päivittäin niin hirveää eläinten kohtelua, että ei meinaa spyyke enää kestää. Kerron esihenkilölle ja hän kuittaa, että ne on vaan eläimiä. Videoin asioita, teen eläinsuojeilmoituksia ja mitään ei tapahdu. Annetaan korjauskäskyt ja tullaan joskus parin vuoden päästä tarkastamaan tilanne ja taas sanotaan soo soo. Vasta kun eläimiä joudutaan alkaa hätälopettamaan aletaan toimia.

Joo, etsin uutta työtä, mutta maaseudulla niiden löytäminen ei ole helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut moraalista ristiriitaa kirkon työntekijänä yhteistyöstä konservatiivisiiven homovastaisten ihmisten kanssa. Olen kysynyt voinko kieltäytyä, en kuulemma voi. 

On helppoa sivusta huudella, että vaihda työpaikkaa ja mitäs menit sinne. Ei maailma ole ihan noin mustavalkoinen. 

Ei tuolla ole moraalin kanssa tekemistä. Jokaisen kanssa on tultava toimeen. Moraalista on kyse silloin, kun joudut valehtelemaan, tappamaan tai pettämään.

Riippuu kovin paljon, minkälaisesta ongelmasta puhut ap.

Jos työtehtävät ovat sellaisia, että ne sun on työpaikalle kuuluvat, mutta ne ei sovi sun pirtaan, niin silloin sun pitää vaihtaa paikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Koen jatkuvaa eettistä ristiriitaa ja siitä puhuminen työpaikalla on täysin turhaa.

Olen maatalouslomittaja ja näen päivittäin niin hirveää eläinten kohtelua, että ei meinaa spyyke enää kestää. Kerron esihenkilölle ja hän kuittaa, että ne on vaan eläimiä. Videoin asioita, teen eläinsuojeilmoituksia ja mitään ei tapahdu. Annetaan korjauskäskyt ja tullaan joskus parin vuoden päästä tarkastamaan tilanne ja taas sanotaan soo soo. Vasta kun eläimiä joudutaan alkaa hätälopettamaan aletaan toimia.

Joo, etsin uutta työtä, mutta maaseudulla niiden löytäminen ei ole helppoa. 

Ethän sä nyt voi jatkaa noin! Tai siis hyvä kun teet ilmoituksia, mutta pitää tehdä rikosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mieleen yhtään sellaista entistä tai nykyistä työpaikkaa, jossa olisin kokenut jotain tuollaista. En olisi alunperin hakeutunut tuollaiseen paikkaan. Ihmettelen, miksi esimerkiksi abortinvastustaja opiskelee gynekologiksi, ateisti papiksi tai luonnonsuojelija ryhtyy metsäkoneenkuljettajaksi.

Sivusta, mutta esim. itselläni ei olisi lasta ilman gynekologia. Jotkut gynet erikoistuvat lapsettomuushoitoihin. Ehkä abortit ovqt silloin välttämätön paha.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kovin paljon, minkälaisesta ongelmasta puhut ap.

Jos työtehtävät ovat sellaisia, että ne sun on työpaikalle kuuluvat, mutta ne ei sovi sun pirtaan, niin silloin sun pitää vaihtaa paikkaa. 

Näinhän se voi olla, vaikka kyseessä olisi työnkuva, jota työnkuvaan tultuani ei vielä ollut vaan on tullut siihen "matkan varrella". Mutta se pitänee vaan hyväksyä, tai äänestää jaloillaan ja siirtyä eteenpäin.

Eikö esihenkilölläkin ole esihenkilö? Viesti suoraan sinne. Oletko koskaan harkinnut julkisuutta asialle? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö esihenkilölläkin ole esihenkilö? Viesti suoraan sinne. Oletko koskaan harkinnut julkisuutta asialle? 

Sanot noin, vaikka et tiedä mitään, minkälainen ongelma on? Että julkisuus olisi oikea tapa hoitaa ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö esihenkilölläkin ole esihenkilö? Viesti suoraan sinne. Oletko koskaan harkinnut julkisuutta asialle? 

Sanot noin, vaikka et tiedä mitään, minkälainen ongelma on? Että julkisuus olisi oikea tapa hoitaa ongelmaa?

En sanonut niin, vaan kysyin oletko harkinnut. Ilmeisesti olet ja todennut että se ei ole hyvä idea. 

Työnantajani pyysi minua tekemään jotain laitonta. Vaihdoin työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö esihenkilölläkin ole esihenkilö? Viesti suoraan sinne. Oletko koskaan harkinnut julkisuutta asialle? 

Sanot noin, vaikka et tiedä mitään, minkälainen ongelma on? Että julkisuus olisi oikea tapa hoitaa ongelmaa?

Tämä ei ollut Ap:n kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Koen jatkuvaa eettistä ristiriitaa ja siitä puhuminen työpaikalla on täysin turhaa.

Olen maatalouslomittaja ja näen päivittäin niin hirveää eläinten kohtelua, että ei meinaa spyyke enää kestää. Kerron esihenkilölle ja hän kuittaa, että ne on vaan eläimiä. Videoin asioita, teen eläinsuojeilmoituksia ja mitään ei tapahdu. Annetaan korjauskäskyt ja tullaan joskus parin vuoden päästä tarkastamaan tilanne ja taas sanotaan soo soo. Vasta kun eläimiä joudutaan alkaa hätälopettamaan aletaan toimia.

Joo, etsin uutta työtä, mutta maaseudulla niiden löytäminen ei ole helppoa. 

Tästä pitää tehdä isompi asia. Tosin ihmiset metelöi hetken ja hakee taas sen lihapaketin. En pystyisi olemaan eläinlääkäri, koska näkisin tuota huonoa eläinten kohtelua ja lisäksi jotkut eläinlääkärit hyväksyy eläinten kaltoinkohtelun. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kesätöissä sellaisessa paikassa joka aiheutti todella kovaa pahaa oloa. Yritin sanoa valehtelusta ja muusta, mutta annettiin ymmärtää että suu kiinni ja tee tulosta. Tein työt kesän loppuun mutta en tietysti sen jälkeen. Ei kannata tehdä sellaista mikä sotii omaa moraalia vastaan.

Tämähän se on. Luulen, että vielä saman ristiriidan jatkuessa (koska tuskin tulee poistumaan työnkuvasta) tulee työpaikan vaihdos eteen ennemmin tai myöhemmin. Koska tämä syö motivaatiota, jaksamista ja vaikuttaa työssä viihtyvyyteen kohtalaisen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Tästä pitää tehdä isompi asia. Tosin ihmiset metelöi hetken ja hakee taas sen lihapaketin. En pystyisi olemaan eläinlääkäri, koska näkisin tuota huonoa eläinten kohtelua ja lisäksi jotkut eläinlääkärit hyväksyy eläinten kaltoinkohtelun. 

Tässä on se ongelma, että eläinsuojelulaki on tällä hetkellä niin huono ja valvonta vielä huonompaa, että tämä on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Tuotantoeläin on käytännössä lainsuojaton. Jos takaisimme eläimille edes vähemmän kärsimystä tuottavan kohtelun, tämä tarkoittaisi meidän koko eläinteollisuuden pysähtymistä. Tuotantotavat ja asenteet pitäisi kääntää päälaelleen.

Voin kertoa esimerkkitapauksen parin viikon takaa. Lypsytilalla oli sairastunut lehmä, joka kaatui lypsyrobotilta tultaessa kovalle betonilattialle. Se rysähti jalkojensa päälle niin, että koko eläin jäi tuskalliseen, staattiseen jännitykseen. Isäntäväki oli yrittänyt saada sitä ylös, mutta eläimen huonosta kunnosta ja asennosta johtuen tämä ei onnistunut. Lehmä makasi kylmällä ja kovalla betonilla tuskaisesssa asennossa kaksi päivää ennen kuin paikalle soitettiin eläinlääkäri. Eläinlääkäri antoi lehmälle lisäravinteita, kipulääkettä ja ohjeisti katselemaan muutaman päivän ja sitten lopettamaan eläimen, mikäli se ei nouse ylös.

Tämä oli eläinlääkäriltä todella ammattitaidoton ohjeistus, koska kun lehmä kaatuu kovalle alustalle se pitäisi saada ylös noin vuorokauden sisässä, muuten mahdollisuus nousemiseen on käytännössä olematon. Lisäksi lehmä ei syöny tai juonut, joka heikentää vielä odotuksia. Tässä kohtaa oli mennyt siis jo kolme päivää niin, että lehmä oli maannut kovalla betonilla kivuliaassa asennossa syömättä ja juomatta. Saaliseläimelle on myös äärimmäisen stressaavaa maata aukealle paikalla liikuntakyvyttömänä. Lehmän ruoansulatusjärjestelmä ei myöskään kestä pitkiä paastoja ja useamman päivän syömättömyyden jälkeen lehmästä tulee enää harvoin tuottava lypsäjä.

Eläinlääkärin käynnin jälkeen tilanväki odotti vielä pari päivää ja koko tuon ajan lehmä makasi staattisessa jännityksessä samalla paikalla. Kun minä saavuin paikalle, se oli niin lopussa, ettei se ollut enää jaksanut edes nostaa päätään maasta, vaikka robotilta poistuvat lehmät potkivat sen päätä. Puolet päästä oli veristä ruhjemössöä. Kun kuulin kuinka kauan lehmä oli ollut paikoillaan ilmoitin heti, että vien tämän eteen päin jos eläimen lopetusta ei hoideta heti. Iltapäivällä naapuri tuli lopettamaan lehmän hirvikiväärillä. Kun kuoleman tullen staattiset jännitykset alkoivat purkautua, lehmä pomppasi korkealle ilmaan lattiasta kuolinkouristusten voimasta useita kertoja. Siitä voi päätellä millaisessa pinteessä lehmä oli ollut nuo liki kuusi pävää, kun monisatakiloinen eläin sätkii kuollessaan korkealle ilmaan. 

Eläinsuojelullisesti tässä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa, koska oli eläimelle oli soitettu eläinlääkäri kohtuullisen ajan puitteissa ja eläinlääkärin ohjetta oli noudatettu. Ja tämä esimerkki on kevyimmästä päästä mitä olen joutunut työssäni kohtaamaan. Itse olen luopunut jo useita vuosia sitten eläinperäisistä tuotteista, koska näiden 15 ammattivuoden aikana en ole käynyt yhdelläkään tilalla, jossa toiminta olisi sellaisella eettisellä pohjalla, jonka voisin hyväksyä.

T. Tuo aiemmin kirjoittanut lomittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Tästä pitää tehdä isompi asia. Tosin ihmiset metelöi hetken ja hakee taas sen lihapaketin. En pystyisi olemaan eläinlääkäri, koska näkisin tuota huonoa eläinten kohtelua ja lisäksi jotkut eläinlääkärit hyväksyy eläinten kaltoinkohtelun. 

Tässä on se ongelma, että eläinsuojelulaki on tällä hetkellä niin huono ja valvonta vielä huonompaa, että tämä on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Tuotantoeläin on käytännössä lainsuojaton. Jos takaisimme eläimille edes vähemmän kärsimystä tuottavan kohtelun, tämä tarkoittaisi meidän koko eläinteollisuuden pysähtymistä. Tuotantotavat ja asenteet pitäisi kääntää päälaelleen.

Voin kertoa esimerkkitapauksen parin viikon takaa. Lypsytilalla oli sairastunut lehmä, joka kaatui lypsyrobotilta tultaessa kovalle betonilattialle.

Voin vaan kuvitella, millaisesta eettisestä kuormituksesta kärsit! :(

Näitä nämä eettiset ristiriidat on. Kun näennäisesti mennään ohjeiden mukaan, niin mitään väärää ei tapahdu. Se pitäisi pystyä joko hyväksymään ja kun et pysty, niin lopulta vaihtoehto on äänestää jaloillaan. Koska missä ei tapahdu "väärää" harvemmin myöskään tapahtuu muutosta. Ja sitten pitäisi olla ihminen, joka ei välitä eikä mikään tunnu, mutta kun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Eikö esihenkilölläkin ole esihenkilö? Viesti suoraan sinne. Oletko koskaan harkinnut julkisuutta asialle? 

Tämä ei ole asia, mikä olisi periaatteessa väärin. Kaikki tehdään lainsäädännön puitteissa eikä millään harmaalla alueella. Mutta on taatusti asia, joka aiheuttaa meistä toisille eettistä ristiriitaa. Tuo työnkuva ei kuulunut alkuperäiseen työnkuvaani vaan on tullut siihen ns. matkan varrella uutena työnkuvana. Jos olisin tiennyt millainen se on Mitä siihen liittyy ja minkälaisia tilanteita siinä on), olisi kieltäytynyt siitä lähtöjään. 

Vieläkö lisää kommentteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä tehdään töitä. Toisilla on enemmän hommia ja toisilla vähemmän. Kummatko valittaa? Yleensä ne joilla on tehtäviä vähemmän 

hyvänä esimerkkinä toimistotyö. Yksi henkilö tekee puolet vähemmän päivässä töitä kuin toinen. Onko reilua ? 

Ei mutta mitä sitten. Mitä tai ketä valittaminen hyödyttäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen jatkuvaa eettistä ristiriitaa ja siitä puhuminen työpaikalla on täysin turhaa.

Olen maatalouslomittaja ja näen päivittäin niin hirveää eläinten kohtelua, että ei meinaa spyyke enää kestää. Kerron esihenkilölle ja hän kuittaa, että ne on vaan eläimiä. Videoin asioita, teen eläinsuojeilmoituksia ja mitään ei tapahdu. Annetaan korjauskäskyt ja tullaan joskus parin vuoden päästä tarkastamaan tilanne ja taas sanotaan soo soo. Vasta kun eläimiä joudutaan alkaa hätälopettamaan aletaan toimia.

Joo, etsin uutta työtä, mutta maaseudulla niiden löytäminen ei ole helppoa. 

Tästä pitää tehdä isompi asia. Tosin ihmiset metelöi hetken ja hakee taas sen lihapaketin. En pystyisi olemaan eläinlääkäri, koska näkisin tuota huonoa eläinten kohtelua ja lisäksi jotkut eläinlääkärit hyväksyy eläinten kaltoinkohtelun. 

Minä luovuin eläinlääkärin ammattihaaveista sen takia koska olisi joutunut lopettamaan tuhansia terveitä eläimiä vain koska omistaja ei syystä x voi itse lemmikkiä pitää tai edes yrittää löytää uutta kotia. 

Se kuoleman määrä olisi ollut aivan liikaa ja varsinkin omin käsin tehtyinä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Tai no ei kohdallani ole kyse eettisestä ongelmasta vaan kognitiivisesta dissonanssista siinä mielessä, että ajattelen jokaisella olevan yhteneväinen ihmisarvo ja vapaus, kuitenkin aiemmista kokemuksista johtuen tietyt ihmiset herättävät minussa vastenmielisyyttä enkä tahtoisi edes kohdata heitä. Kuitenkin työssäni joudun auttamaan heitä, joten ajattelu ja arvot vastaan voimakas menneisyyden kokemuksista kumpuava tunnereaktio. Äärimmäisenenergiaa kuluttavaa. Toisaalta ei näistä voisi mainita työssä sillä mielipiteeni ja heidän herättämänsä negatiiviset tunteet eivät ole yleisesti hyväksyttyjä.

Ap. Jos työpaikalla ei haluta huomioida eettisiä seikkoja ja niistä halutaan vaieta, niin ei silloin kannata yrittää avata keskustelua aiheesta. Siinä tapauksessa kyllä, jos sama eettinenongelma on  muidenkin mielestä korjattava.

En tiedä mitä työtä teet, mutta samaistun tähän vahvasti. Itsekin teen työtä, jossa joudun hoitamaan ja auttamaan ihmisiä, jotka herättävät minussa lähinnä kyllästymisen ja ärtymyksen tunteita. Monet asiakkaat ovat väkivaltaisia joko henkisesti tai fyysisesti, mikä tekee työstä epämiellyttävää ja raskasta.

En edes tiedä, "autanko" heitä varsinaisesti, koska monet heistä eivät halua itseään hoidettavan vaan lyövät, purevat ja potkivat hoitotilanteissa. Hoidan siis muistisairaita vanhuksia. Ei minulla koskaan ollut mitään ruusuisia kuvitelmia tästä alasta, mutta enpä kyllä arvannut työn olevan näin kamalaa. Kokeneemmat hoitajat ovat kertoneet, että nykyään hoidettavat ovat väkivaltaisempia kuin ennen.