Kyläilevä sukulainen alkaa siivota
Onko kellään muulla tätä? Kylään arkena töiden jälkeen tuleva isovanhempi käy paikat läpi arvioiden katseellaan tai sanallisesti kauhistellen ja joskus alkaa siivota omin nokkineen? Siis sen sijaan että olisi lastenlasten kanssa. Raivostuttavaa. Koti ei ole aina siistein mahdollinen, mutta meidän unelmamme ei ole kiiltokuvakoti vaan koti, jossa voi olla rennosti kuin kotonaan. Hänen unelmansa on kiiltokuvakoti.
Kommentit (122)
Luin otsikon ja näin heti mielessäni äitini siskon. 🤣
Riippuu ihan tilanteesta. Tällä hetkellä ottaisin kenet tahansa ilomielin siivoamaan, koko viikko on mennyt kuumeessa eikä mitään parantumisen merkkejä ole näkynyt.
Otsikko iski minuun. Olen tuo sukulainen. Jos näen epäkohtia aloita niiden korjaamisen, yleensä siivoan, joskus remontoin. Juttelen kyllä sukulaisten kanssa siellä kyläilypaikassa ja leikin lapsien kanssa. En pyri kuitenkaan kiiltokuvakotiin, vaan ihan perussiisteyteen ja asioiden toimivuuteen. Mietin että koskahan sukulaiset kyllästyy ja heittää pihalle, toistaiseksi ovat olleet tyytyväisiä ja ovat aina jotenkin onnellisen oloisia kun tulen käymään. Kun lähden sanovat yleensä et kai sinä vielä lähde.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan tilanteesta. Tällä hetkellä ottaisin kenet tahansa ilomielin siivoamaan, koko viikko on mennyt kuumeessa eikä mitään parantumisen merkkejä ole näkynyt.
Ei nuo vanhan kansan ihmiset tuollaisessa tilanteessa auta. Silloin puhisevat että ennenkin on lapset ja koti sairaana hoidettu. Tuo siivouskyttäys liittyy vain siihen, että täysin yllättäin toisen kotiin kylään tullessa pitäisi olla ikkunat pestynä ja tuoretta pullaa lautasella.
Tuntemani (muuten ihana ihminen mutta) siivousvahtija kyllä kantoi itsekin tuota ongelmaa mukanaan loppuun asti. Joku mielenterveyden tasolle viery ongelma se oli ehkä jopa. Kun kunta tarjosi siivousapua vanhukselle, tämä siivosi ison maatalon ennen kuin siivoajat tuli. Ja 86v viime voimillaan vielä ikkunoita pesi ja kiipeili, "etteivät kylällä pääse sanomaan että on likaiset ikkunat". Surullista oli jo katsoakin sitä hätää, millä touhusi siivousta, vaikka kukaan ei oikeasti arvostellut.
Lapsiperheillä on usein todella P askainen koti ilman että edes tajuavat. Ehkä on halunnut siivota että pystyy olemaan siellä.
No eikös se ole hyvä ettei pelkästään kauhistele vaan tekee myös? Kyllä meillä miehen sisko siivoaa jos on muutaman yön kylässä. Haluaa auttaa ja korvata aiheuttamaansa vaivaa. Ei kyllä märise sotkusta vaikka joskus kyllä meillä sellaistakin on.
Meillä myös otti asiakseen vaikka ruveta käsin tiskaamaan jotain leivontakulhoja vaikka astianpesukonekin on. Ja sitten löysin niitä rasvaisia "tiskattuja" kulhoja puhdaskaapista.... :( :(
Minulle eräs sanoi ivallisesti että Meillä taitaa olla hyvin erilainen käsitys siisteydestä.
Vastedes ei saa kutsua.
Miksi annat hänen tehdä niin? Miksi ylipäänsä kutsut kotiisi?
Opetelkaa ihmiset oikeasti pitämään rajoja. Itse määräätte, kuinka teitä kohdellaan.
Perhetuttu on tuollainen. Ite olin vaan kiitollinen kun puunas kämpän lattiasta kattoon.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko iski minuun. Olen tuo sukulainen. Jos näen epäkohtia aloita niiden korjaamisen, yleensä siivoan, joskus remontoin. Juttelen kyllä sukulaisten kanssa siellä kyläilypaikassa ja leikin lapsien kanssa. En pyri kuitenkaan kiiltokuvakotiin, vaan ihan perussiisteyteen ja asioiden toimivuuteen. Mietin että koskahan sukulaiset kyllästyy ja heittää pihalle, toistaiseksi ovat olleet tyytyväisiä ja ovat aina jotenkin onnellisen oloisia kun tulen käymään. Kun lähden sanovat yleensä et kai sinä vielä lähde.
Eikö olisi kohteliasta ensin kysyä: voinko auttaa jotenkin?. Mielestäni on todella röyhkeää alkaa toisen kodissa korjata epäkohtia kysymättä ensin lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko iski minuun. Olen tuo sukulainen. Jos näen epäkohtia aloita niiden korjaamisen, yleensä siivoan, joskus remontoin. Juttelen kyllä sukulaisten kanssa siellä kyläilypaikassa ja leikin lapsien kanssa. En pyri kuitenkaan kiiltokuvakotiin, vaan ihan perussiisteyteen ja asioiden toimivuuteen. Mietin että koskahan sukulaiset kyllästyy ja heittää pihalle, toistaiseksi ovat olleet tyytyväisiä ja ovat aina jotenkin onnellisen oloisia kun tulen käymään. Kun lähden sanovat yleensä et kai sinä vielä lähde.
Eikö olisi kohteliasta ensin kysyä: voinko auttaa jotenkin?. Mielestäni on todella röyhkeää alkaa toisen kodissa korjata epäkohtia kysymättä ensin lupaa.
Kuten sanoi juttelen sukulaisten kanssa. Luuletko että en kysy mitään?
Tämä. Suuntaa suoraan keittiöön ja laittaa vajaan tiskikoneen päälle. Järjestää kuivakaapit uusiksi. Käyttää, onko jääkaapissa vanhenevaa.
On lasten kanssa 5 min. Aivan törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheillä on usein todella P askainen koti ilman että edes tajuavat. Ehkä on halunnut siivota että pystyy olemaan siellä.
Älä jaksa. Tuo on jonkinlaista ylikontrollointia puuttua toisen kodin asioihin. Kyse ei kuitenkaan ole tilanteesta, jossa kulkureitti kodissa pitäisi raivata vaan (lapsi)perhesotkusta.
En tykkää yhtään. Siitä tulee olo, että meillä ei ole tarpeeksi siistiä hänen ylhäisyytensä kyläilyä varten. Aina pitää kysyä onko jotain tehtävää ja voiko auttaa.
Kannattaa avata suunsa ja sanoa kiitos ei tuo tuntuu minusta loukkaavalta.
En ymmärrä, miksi tuosta loukkaannutaan, jos toinen hyvyyttään haluaa auttaa? Siis ettei kyse ole tuomitsevasta ja syyllistävästä puheesta.
Olen välillä lapseni kotona koiravahtina yön, parin, jopa viikon. Kyllä pyrin tekemään kaiken ilmeisen rästityön, mitä vain hoksaan. Esim. astiapesukoneen ja robotti-imurin puhdistus, saunan pesu jne. Ei näillä kiireisillä ihmisillä ole arkena ensimmäisenä listalla hoitaa tuommoisia. Työssäkäyvällä pitää olla vapaa-aikaa ja harrastuksia.
Siivoaminen kävisi paremmin kuin hyvin, meille sukulaiset tulevat vain haukkumaan kämppää.
Oispa ihanaa, jos joku siivoisi täällä.
Lähetä hänet minun luokseni siivoamaan niin pääsee toteuttamaan itseään oikein urakalla.