Miksi minusta ei pidetä?
Tämä ei ole provo.
Olen päälle nelikymppinen, omasta mielestä ihan tavallinen nainen. Koulutettu, perheellinen ja iloinen, sosiaalinen ja hyväsydäminen. Haluan ympärilleni hyvää, enkä puhu pahaa toisista. Minulla on myös omia vankkoja mielipiteitä, mutta osaan myös kuunnella ja ottaa muiden mielipiteet huomioon.
Silti: ihan jo lapsuudesta asti, minua inhotaan monessa paikassa. Koulussa olin kiusattu ihan lukioon saakka ja sen jälkeenkin joissain työpaikoissa, etenkin naisvaltaisilla, minua on selän takana haukuttu, poissuljettu ja jopa suoraan inhottu. Nyt viimeisin oli kun pojan koulukaverin äiti oli sivu suunsa ilmeisesti eli lapsensa kuullen puhunut lapselleen ettei tykkää jutella kanssani kun näkee minua (siis satunnaisesti jossain harrastusten parissa).
Mikä ihme voisi olla syynä? En keksi mitään kummallisempaa. Se on masentavaa ja vie itseluottamusta ja aiheuttaa suurta mielipahaa. Ystäviä ei juurikaan ole, syynä varmasti osittain se, että koulukiusaamisen ym vuoksi en ole itse oikein voinut luottaa ihmisiin ja en ole ollut valmis sitoutumaan ystäviin.
Kommentit (82)
Kuten sanoit itse tuo voi johtua voimakkaista mielipiteistäsi. Ainakin itse arvostan rehellisyyttä ja itsestäni poikkeavia mielipiteitä, kunhan ne pyrkii perustelemaan uskottavasti tai edes jotenkin. Kaikki aikuisetkaan eivät kykenne rakentavaan argumentointiin, vaan ajattelevat jotenkin ihmeellisesti välittömien, emotionaalisten vaikutelmien perusteella. Ajatus siitä, että asiat riitelevät eivätkä ihmiset on monelle vaikea pala purtavaksi.
Oletko tylsä? Et jaa mitään henkilökohtaista itsestäsi? Puhut vaan suunnilleen säästä
Minusta ei pidetä koska olen naiseksi vahvatahtoinen ja analyyttinen. Suurin osa tuntuu jopa inhoavan.
N27
Minä olen suorasanainen ja tarkkaavuushäiriöinen, saattaa olla ettei minustakaan pidetä.
Itserakkaista totuudentorvista ei pidä kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Itserakkaista totuudentorvista ei pidä kukaan.
Etenkään silloin, kun ovat oikeassa. Mitä aika monet useimmiten ovat.
Lähes yhtä paljon inhotaan niitä saman tyypin edustajia, jotka eivät ole liioilla älynlahjoilla pilattu
Itsekeskeisyys? Jankkaaminen? Uteliaisuus? Hyökkäävyys?
Vastasit itse kysymykseesi aloituksesi viimeisessä lauseessa.
Se, ettet luota ihmisiin, tarkoittaa sitä, ettet päästä heitä lähellesi. Todennäköisesti vielä peittelet sitä jollain roolilla ja voimakkailla mielipiteillä.
Jotenkin aloituksestasi kuultaa omahyväisyys ja teennäisyys. Että olet hyväsydäminen, haluat ympärillesi hyvää etkä puhu pahaa toisista. Tiedän tälläisiä ihmisiä jotka pitävät itseään "pyhimyksinä" ja kukaan heistä ei kyllä oikeasti sitä ole. En väitä että olisit inhottava mutta teennäisyys saa mut ainakin karttamaan ihmisiä.
Sellaista ihmistä ei olekaan joka ei koskaan jotain pahaa toisesta sanoisi ja joka koko ajan haluaa vain jotakin hyvää levittää pitkin maita ja mantuja. Ja ihan varmasti jokaista joskus ärsyttää jokin ihminen tai asia, sitä kun yrittää teennäisesti peittää esittäen hyvää ja ihanaa ihmistä niin tulos on fiasko. Josko yrität liikaa olla pyhimys, se karkottaa ns.aidot tavalliset ihmiset hyvin ympäriltä.
Mainitsit, että "vie itseluottamusta". Kouukiusaamisesta jäänyt kolhittu itsetunto? Jos olet epävarma, silloin korppikotkat ovat kyllä kimpussa pitäen selvänä, että olet arvojärjestryksessä alempana ja potkittavana. Jos sitten paljastuukin, että et suostukaan jäämään hierarkiassa alimmaiseksi, se herättää heti vastareaktioita.
Onko tätä kestänyt kauankin? Usein siinä alkaa suhtautua toisiin varautuneesti ja myöhemmin välinpitämättömästi, koska muista ei itsellesi aiheudu kuin pääasiassa haittaa ja se tulkitaan sitten ylimielisyydeksi.
Tunnen ihmisen joka on kaikin puolin miellyttävä mutta jolta puuttuu joku sosiaalinen nappula. Hänellä ei aina ole sosiaalista tilannetajua eikä ymmärrä että joissakin tilanteissa joistakin asioista ei kannata puhua. Esim mainitsi yhteiselle naispuoliselle kaverille että oli nähnyt tämän kaupungilla jonkun miehen seurassa. No tämän naisen miesystävä on älyttömän mustasukkainen (kaikki tietävät) ja tästä tuli tietysti kaamea riita pariskunnan kesken.
Tässäkin tilanteessa hän kuvitteli juttelevansa niitä näitä ystävällisesti. Näitä tapahtuu säännöllisesti. Tämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen.
Kannattaisiko sun kysyä jonkun läheisen ihmisen rehellistä mielipidettä minkälaisena hän näkee sinut. Yleensä ihmiset näkevät itsensä erilaisena kuin miten muut ihmiset näkevät hänet.
"Haluan ympärilleni hyvää, enkä puhu pahaa toisista." Tämä aiheuttaa ärsytystä niissä, jotka haluaa hyvää lähinnä itselleen ja nostaa itsetuntoaan alentamalla toisia. Hyväsydämisyys ärsyttää myös sellaisia, jotka ovat saaneet osakseen huonoa kohtelua ja pitävät sitten epäaitoina ihmisiä, jotka oikeasti pyrkivät kohtelemaan muita hyvin.
Vankat mielipiteet taas ärsyttää kaikkia, joilla on yhtälailla vankat mielipiteet, mutta päinvastaiset ajatukset. Se, että kuuntelee ja arvostaa toisen mielipidettä, ei välttämättä auta. Pitäisi osata olla joko samaa mieltä tai sitten pysyä hiljaa. Etenkään naisilla ei hirveästi arvosteta rohkeita ulostuloja suunnilleen mistään.
Todella ikävää, että sulla on tällaisia kokemuksia. Valitettavasti et ole ainoaa laatuasi, maailma on täynnä ihania ja sydämellisiä ihmisiä, joita ihmiset ympärillä ei syystä tai toisesta hyväksy.
Toisaalta sulla on siitä hyvä tilanne, että perhe löytyy. Siitä voit varmasti olla kiitollinen. Uskoisin, että myös ystäviä voisi löytyä vielä elämääsi, jos vaan uskallat antaa ystävyydelle mahdollisuuden. Kun mielessäsi annat mahdollisuuden aidolle ystävyydelle, potentiaalisia ystäviä saattaa ilmestyä elämääsi. Ihan sama homma se on parisuhteessakin, ei sellaista voi muodostua, jos ei ole valmis ottamaan riskiä, että tässä saattaa myös sattua. Olet kuitenkin antanut mahdollisuuden parisuhteelle, pystyt varmasti antamaan mahdollisuuden myös ystävyyssuhteille. On olemassa ihmisiä, jotka arvostavat sinua juuri tuollaisena kuin olet, et vaan ole tavannut heitä vielä :)
Kaikkea hyvää sinulle!
Jos haluat, kerro itsestäsi enemmän. Aloituksestasi ei saa käsitystä, millainen olet. Koetko kenenkään seurassa myönteisyyttä? Olet kuitenkin perheellinen, eli sinulla on ainakin puoliso ja/tai lapsia - kiintymyssuhteita siis on. Mitä oikeastaan tarkoitat aloituksellasi?
Oletko rajaton?
Rajattomuus on kohtuullinen turn off suurimmalle osalle ihmisiä. Sellainen vaivihkainen utelu on epämiellyttävää, enkä itse halua enää viettää tämmöisen ihmisen kanssa aikaa tai edes keskustella vähäänkään.
Itselläni samoja tuntemuksia, näiden ajatusten parissa lähes päivittäin.
Muistan jo lapsuudestani isäni sanat, jotka menivät jotenkin näin: pystyn näkemään tulevaisuutesi.. elämäsi ei mene hyvin, päädyt katuojaan jossa pyydät armoa ja apua.
Isäni oli väkivaltainen mies, löi ja alisti meitä lapsia. Syynä remmi-selkäsaunaan saattoi olla esim että kävimme pelaamassa jalkapalloa (isä inhosi jalkapalloa) tai en osannut yhtälölaskuja alakouluikäisenä.
Koulussa minua haukuttiin rumaksi, luokassa naurettiin isoon ääneen, kun luokan komein poika murjaisi vitsejä naamastani.
Anopin mielestä olin liian huono hänen pojalleen, ihan suoraan kysyi minulta, että miksi meidän Repe valitsi sinut kaikista niistä naisista joita hänellä on ollut? Ei tainnut anoppi tietää ettei heidän Repellä ollut ennen minua ketään.
Eräässä työpaikassa oli kiusaamisen vuoksi mennä henki, kun tämä kiusaaminen karkasi käsistä.
Omasta mielestä olen ihan tavallisen näköinen, normaali painoinen. Ihan normaalilla järjellä varustettu nainen. Teen työni huolella, annetut tehtävät teen loppuun aikataulun mukaisesti.
Huolehdin itsestäni, koti on siisti ja puhdas. Harrastan ja luen. En käytä päihteitä, en tupakoi.
Minä vain ärsytän ihmisiä, en tiedä miksi.
Suorasanaiseksi totuudenpuhujiksi itseään nimittävistä ihmisistä harvoin pidetään. Aikuiset ihmiset yleensä edes yrittävät olla hienotunteisia, eivätkä loukkaa toisiaan tarkoituksella. Jostain asioista kannattaa olla hiljaa ja jos on todellinen tarve sanoa, sen voi tehdä myös hienotunteisesti.
Joillekin ylläoleva tuntuu olevan mahdotonta ja silti ihmettelevät, miksi muut ovat loukkaantuneita tai eivät halua olla seurassa.
Ihmiset ovat vähän eri "taajuudella". Pitäisi kai etsiä niitä jotka resonoi samalla asialla ja taajuudella. Mitkä asiat on sun juttu ja mitkä eivät. Oletko maallinen vai henkinen ihminen. Entä harrastusaiheet ja kiinnostukset. Olisiko se epävirallista ja vapaata, vai joku päämäärä. Ihmisiä on moneen eri junaan ja tulossa eri suunnilta.
Suomessa on valitettavasti ihan älyttömästä pahoinvoivia ihmisiä, joiden motiivi kohdella toisia huonosti voi olla ihan vaan kateus tai pahantahtoisuus.
Olisi mielenkiintoista jos olisit vähän aikaa jossakin toisessa maassa ja saisit selville, kohdellaanko sinua sielläkin huonosti.
Valitettavasti tämä palsta on pahoinvoijien suosiossa eli pidä se mielessä kun kysyt täällä neuvoa. <3
Iloinen ja sosiaalinen - tästä tuli mieleen että sun olemuksessa ja eleissä voi olla joku pieni juttu mikä ärsyttää. Teennäisyys, tekohymy tai nauru.. ne on monesti pieniä juttuja.
Ap jatkaa vielä sen verran, että toivoisin asiallisia kommentteja seikoista, jotka teillä aiheuttavat sen, että joku ihminen aiheuttaa huonoja viboja, kuten minä ilmeisesti monille teen. Kiitos asiallisista vastauksista!