Lue keskustelun säännöt.
Miksi minusta ei pidetä?
10.04.2024 |
Tämä ei ole provo.
Olen päälle nelikymppinen, omasta mielestä ihan tavallinen nainen. Koulutettu, perheellinen ja iloinen, sosiaalinen ja hyväsydäminen. Haluan ympärilleni hyvää, enkä puhu pahaa toisista. Minulla on myös omia vankkoja mielipiteitä, mutta osaan myös kuunnella ja ottaa muiden mielipiteet huomioon.
Silti: ihan jo lapsuudesta asti, minua inhotaan monessa paikassa. Koulussa olin kiusattu ihan lukioon saakka ja sen jälkeenkin joissain työpaikoissa, etenkin naisvaltaisilla, minua on selän takana haukuttu, poissuljettu ja jopa suoraan inhottu. Nyt viimeisin oli kun pojan koulukaverin äiti oli sivu suunsa ilmeisesti eli lapsensa kuullen puhunut lapselleen ettei tykkää jutella kanssani kun näkee minua (siis satunnaisesti jossain harrastusten parissa).
Mikä ihme voisi olla syynä? En keksi mitään kummallisempaa. Se on masentavaa ja vie itseluottamusta ja aiheuttaa suurta mielipahaa. Ystäviä ei juurikaan ole, syynä varmasti osittain se, että koulukiusaamisen ym vuoksi en ole itse oikein voinut luottaa ihmisiin ja en ole ollut valmis sitoutumaan ystäviin.
Kommentit (82)
Elämässä tärkeintä ei ole olla pidetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut on vaan kirottu elämän käsikirjoituksessa jo ennen syntymää eikä sitä kirousta saa kumottua millään. Se on ns. tähtiin kirjoitettu.
Mitä karkeampi olet sitä samanlaisenpaa seuraa vaadit.
Jos et ole taitava keskustelija, on parempi olla hiljaa tai vaihtaa keskustelunaihetta kuin möläyttää eriävä mielipide.
"Nyt viimeisin oli kun pojan koulukaverin äiti oli sivu suunsa ilmeisesti eli lapsensa kuullen puhunut lapselleen ettei tykkää jutella kanssani kun näkee minua (siis satunnaisesti jossain harrastusten parissa)."
Eihän tuo välttämättä liity persoonaasi mitenkään. Voi olla, että ko. hlö ei haluaisi jutella yhtään kenenkään kanssa lapsen harrastuksissa, vaan ladata akkujaan tai lukea tai tehdä töitä.
Minulla toisenlainen ongelma. Uusissa työpaikoissa pääsen porukoihin mukaan, mutta olen se, jolle vuodetaan kaikki ongelmat. Ketään ei kiinnosta, mitä minulle kuuluu. Olen jäteautomaatti, joka kuuntelee, yrittää ymmärtää. Olen kuulemma reilu työkaveri. Mutta ketään ei kiinnosta minun asiat. Kun määrä- aikaisuus loppuu, kukaan ei pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anti-manipuloivia eli totuuden etsijöitä vihaa kaikki muut paitsi totuuden etsijät. Nämä manipuloivat ihmiset pelkäävät maineensa ja henkensä kaupalla että paljastat heidän narsistisen olemuksen. Valtaosa ihmisistä elää sellaista elämää että elävät valheiden verkostossa.
Manian ytimessä on draamaa eli liioiteltuja ominaisuuksia jotka eivät kuulu totuuden piiriin. Totuus on hiljainen, vaatimaton ja nöyrä rehellisyys.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni samoja tuntemuksia, näiden ajatusten parissa lähes päivittäin.
Muistan jo lapsuudestani isäni sanat, jotka menivät jotenkin näin: pystyn näkemään tulevaisuutesi.. elämäsi ei mene hyvin, päädyt katuojaan jossa pyydät armoa ja apua.
Isäni oli väkivaltainen mies, löi ja alisti meitä lapsia. Syynä remmi-selkäsaunaan saattoi olla esim että kävimme pelaamassa jalkapalloa (isä inhosi jalkapalloa) tai en osannut yhtälölaskuja alakouluikäisenä.
Koulussa minua haukuttiin rumaksi, luokassa naurettiin isoon ääneen, kun luokan komein poika murjaisi vitsejä naamastani.
Anopin mielestä olin liian huono hänen pojalleen, ihan suoraan kysyi minulta, että miksi meidän Repe valitsi sinut kaikista niistä naisista joita hänellä on ollut? Ei tainnut anoppi tietää ettei heidän Repellä ollut ennen minua ketään.
Eräässä työpaikassa oli kiusaamisen vuoksi mennä henki, kun tämä kiusa
Ruikuttaa ja katsot menneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon Ap olevan ihan tavallinen ja asiallinen henkilö. Minun ajatus on nyt siinä, miten minä koen tuttavani tai ystävä hän oli, nyt olen varovainen kaikessa, mitä sanon. Hän sanoo, että sanoo nyt aina suorat sanat, että on sen takia rehellinen. Sitten hän ottaa jokaisesta lauseesta kiinni ja sanoo minun vihjailevan tai jopa syyttävästi arvostelevan häntä tai hänen aikuista poikaansa.
Normaali keskustelu ei kulje henkilökohtaisella tasolla ollenkaan, vaan yleensä ilmasta ja lumesta. Aikaisemmin uskouduimme toisillemme, nyt on kuin seinä välissä.
Tämä hänen puheensa on heti töksäytys ja sellainen keskeyttää keskustelun. Minua ei huvita kirjoittaa hänelle viestejä ja luulen, että minulle hän ei ole enää ystävä.
Mitä ajattelette tällaisesta "ystävästä"?
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään hyväsydämistä ihmistä, joka määrittelisi ITSENSÄ hväsydämiseksi. Sitä määrettä käytetään kun kuvataan toista ihmistä. Tästä kohtaan löysin aloitustekstissä jo sellainen asian, mikä ärsyttäisi minua ja välttelisin kyseistä ihmistä jatkossa. Voisiko olla, ettet ymmärrä tällaisia sosiaalisia sääntöjä?
Olen ihana, hyväsydäminen, ystävällinen, viisas ja muita auttava. Miltä tämä kuulostaa kun joku kuvaa itseään näin?
Hämmästyttää aina kun törmään ihmiseen, joka kuvailee itseään tuolla tavoin. Henkilö ilmeisesti luulee, että osoittaa hyvää itsetuntoa, mutta itseasiassa vaikuttaa narsistiselta. Joskus kyse tuntuu olevan jonkinlaisesta opetellusta amerikkalaisesta tavasta, tai siitä, ettei ole oppinut kotoaan hyviä käytöstapoja. Joka tapauksessa ei kannata kuvailla itseään noin, jos haluaa olla pidetty. Voi sanoa, että pyrin ottamaan muut huomioon tai pyrin kohtelemaan muita ystävällisesti, pyrin toimimaan viisaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla toisenlainen ongelma. Uusissa työpaikoissa pääsen porukoihin mukaan, mutta olen se, jolle vuodetaan kaikki ongelmat. Ketään ei kiinnosta, mitä minulle kuuluu. Olen jäteautomaatti, joka kuuntelee, yrittää ymmärtää. Olen kuulemma reilu työkaveri. Mutta ketään ei kiinnosta minun asiat. Kun määrä- aikaisuus loppuu, kukaan ei pidä yhteyttä.
Tämä on jännää, itselleni saattaa tuntemattomatkin ihmiset avautua asioistansa. En tiedä olenko jotenkin luotettavan oloinen vai avautuuko jotkut ihmiset ihan kelle vain? Ei siinä mitään, kuuntelen ihmisten juttuja ihan mielenkiinnolla ja jotain peruslatteuksia heitän väliin 😌
Vierailija kirjoitti:
Oletko tylsä? Et jaa mitään henkilökohtaista itsestäsi? Puhut vaan suunnilleen säästä
Ei puolituntemattomille mitään omia henkilökohtaisia kuulukaan puhua. Se on kumma face- ja tubettajasomettaja populaation luoma harha. Vain yksinkertaiset ihmiset tekee niin.
Minäkin olen asiaorientoitunut. Ei minua kiinnosta tutuntutun tekemiset, menemiset, saatikka edellisten spekulaatiot edes ja takas veivattuna. Joten seurauksena on se, etten puhu kenenkään selän takana. Minua ei kiinnosta puhua, eikä sellaista kuunnella. Ja jaan kokemuksen toisenkin kirjoittajan kanssa. Sen lisäksi että olen asiakeskeinen, niin olen analyyttinen, ja tarkastelen asioita eri näkökulmista, ja pyrin kokonaiskuvaan. Puhun suoraan, ettei tarvitse spekuleerata sillä, mitä sanoin. Ei minulle, eikä seuraavassa mahdollisessa juoruryhmässä. Ja haluan mielipiteille perustelun, ja sellaiseksi ei riitä, että kun naapurin jessejasmiinakin on sitä mieltä.
Eipä juttukavereiksi ole tunkua. Päinvastoin. Nyt ja aiemminkin. Ei ihmisiä kiinnosta. Korkeintaan jotkut julkkikset hömppäsarjat/typerät realityt, ja turhat starat. Minua taas ne ei voisi vähempää kiinnostaa. En varmasti olisi tylsä. Asia-aiheista löytyisi vaikka kuinka paljon keskusteluaiheita. Ei kiinnosta ylipäätään ihmisiä. Meitä ei yhdistä edes kännykkäkäytös. En räplää omaani.
Tiktok-tyyppinen muutaman sanan pikajuttelu ei ole keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään hyväsydämistä ihmistä, joka määrittelisi ITSENSÄ hväsydämiseksi. Sitä määrettä käytetään kun kuvataan toista ihmistä. Tästä kohtaan löysin aloitustekstissä jo sellainen asian, mikä ärsyttäisi minua ja välttelisin kyseistä ihmistä jatkossa. Voisiko olla, ettet ymmärrä tällaisia sosiaalisia sääntöjä?
Olen ihana, hyväsydäminen, ystävällinen, viisas ja muita auttava. Miltä tämä kuulostaa kun joku kuvaa itseään näin?
Hämmästyttää aina kun törmään ihmiseen, joka kuvailee itseään tuolla tavoin. Henkilö ilmeisesti luulee, että osoittaa hyvää itsetuntoa, mutta itseasiassa vaikuttaa narsistiselta. Joskus kyse tuntuu olevan jonkinlaisesta opetellusta amerikkalaisesta tavasta, tai siitä, ettei ole oppinut kotoaan hyviä käytöstapoja. Joka tapauksessa ei kannata kuvailla itseään noin, jos haluaa olla pidetty. Voi sanoa, että py
Mulla myös on opiskelukaverina tällainen omakehuja tyyppiä "Olen ihana, hyväsydäminen, ystävällinen, viisas ja muita auttava. Miltä tämä kuulostaa kun joku kuvaa itseään näin?" kuten joku tuossa yläpuolella loistavasti kuvasi mutta ei mahtunut lainaukseen. Lähes ensimmäinen asia jolla hän kuvasi itseään, oli empaattinen ja ystävällinen. Nyt kun olen tuntenut hänet jo jonkun aikaa, niin ei ole tuollainen kuten kuvaa vaan sosiaalisesti täysin taitamaton.
Esim. vaikka kehuin mieheni ostaneen minulle hyvää hajuvetta hääpäivälahjaksi. Tähän tämä totuudentorvi happamena haukkui a) hajuvedet pystyyn b) tällaiset hääpäivän vietot pystyyn. Ei hän pystynyt mitenkään osoittamaan mitään kiinnostusta saamaani lahjaa kohtaan edes neutraalisti.
Että onpa niin "ihana, hyväsydäminen, ystävällinen, viisas ja muita auttava hahmo". Voi kun odotan että opintomme päättyvät eikä tarvitse nähdä tuota ihmistä enää koskaan (siis muutakin sosiaalista taitamattomuutta esiintyi mutta en viitsi tässä kertoa turhan tarkasti tai yksilöidysti...
Vierailija kirjoitti:
Suorasanaiseksi totuudenpuhujiksi itseään nimittävistä ihmisistä harvoin pidetään. Aikuiset ihmiset yleensä edes yrittävät olla hienotunteisia, eivätkä loukkaa toisiaan tarkoituksella. Jostain asioista kannattaa olla hiljaa ja jos on todellinen tarve sanoa, sen voi tehdä myös hienotunteisesti.
Joillekin ylläoleva tuntuu olevan mahdotonta ja silti ihmettelevät, miksi muut ovat loukkaantuneita tai eivät halua olla seurassa.
Näin Suomessa. Ranskassa taas jos ihmisellä ei ole vahvoja mielipiteitä nähdään hänet tyhmänä, Englannissa taas jää nurkkaan yksin nyhjöttämään kun ei osaa puoliaan pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bitchy resting face?
Ehkä pidättyvyytesi vaikuttaa teennäiseltä tai jyrkät mielipiteesi luovat torjuvan vaikutelman. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Ehkä et vain havaitse muiden ihmisten lähestymisyrityksiä? Jos joku mainitsee sivulauseessa tapahtuman tai kahvilan, niin tartutko heti aiheeseen, kysytkö kahvilasta lisää ja ehdotatko että hän näyttäisi kahvilan sinulle joskus? Jos tällaisessa tilanteessa alkaa kertoa omista kahvilakokemuksistaan, niin tulee vahingossa torpanneeksi toisen yrityksen syventää suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Iloinen ja sosiaalinen - tästä tuli mieleen että sun olemuksessa ja eleissä voi olla joku pieni juttu mikä ärsyttää. Teennäisyys, tekohymy tai nauru.. ne on monesti pieniä juttuja.
Mulla on työkaveri joka on aina tosi iloinen, ystävällinen ja auttavainen. Mutta kaikki tämä on melkein kuin naamio minkä taakse en ole koskaan päässyt kurkkaamaan. En yhtään tiedä minkälainen luonne hänellä on ja minkälainen ihminen siellä iloisen naamion takana on. En näe hänessä minkäänlaista persoonallisuutta. Vain noita ominaisuuksia. Ihan hyvä työkaveri mutta ei houkuttele viettää aikaa työn ulkopuolella hänen kanssaan.
Voit lohduttautua AP sillä,ettet ole ainut joka on kokenut samaa. Itse en siitä enää näin nelikymppisenä välitä, olen onneksi vähän erakko luonteinen.
Mullakin oli parikymppisenä olo, että minusta ei oikein pidetty. Sain kyllä ystäviä mutta siihen nähden, miten paljon liikuin eri piireissä ja miten puhelias ja ulospäinsuuntautunut olin, vain harva halusi olla ystäväni.
Syitä voin vain arvella, mutta näitä olen pyöritellyt:
Mulla oli huono itsetunto ja jotenkin odotinkin, ettei musta pidetä.
Elämä oli vaikeaa siihen aikaan enkä tajunnut, miten tärkeää on hymyillä. Vaikutin siis varmaan välillä yrmyltä.
En seurannut uutisia enkä mitään tyyliin siihen aikaan suosittuja viihdejuttuja tms, eikä mulla parikymppisyydestäni johtuen ollut myöskään kokemusta erilaisista elämäntilanteista, joten en osannut keskustella ns. yleisistä aiheista. Jos mulla ja toisella ihmisellä ei ollut samoja kiinnostuksenkohteita (mulla oli tyyliin 2-3 kiinnostuksenkohdetta), en osannut puhua hänen kanssaan yhtään mistään.
Mua oli kiusattu koulussa enkä kertakaikkiaan uskonut, jos joku ei-koulukiusatun oloinen osoitti, että haluaisi ehkä tutustua minuun paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään hyväsydämistä ihmistä, joka määrittelisi ITSENSÄ hväsydämiseksi. Sitä määrettä käytetään kun kuvataan toista ihmistä. Tästä kohtaan löysin aloitustekstissä jo sellainen asian, mikä ärsyttäisi minua ja välttelisin kyseistä ihmistä jatkossa. Voisiko olla, ettet ymmärrä tällaisia sosiaalisia sääntöjä?
Olen ihana, hyväsydäminen, ystävällinen, viisas ja muita auttava. Miltä tämä kuulostaa kun joku kuvaa itseään näin?
Hämmästyttää aina kun törmään ihmiseen, joka kuvailee itseään tuolla tavoin. Henkilö ilmeisesti luulee, että osoittaa hyvää itsetuntoa, mutta itseasiassa vaikuttaa narsistiselta. Joskus kyse tuntuu olevan jonkinlaisesta opetellusta amerikkalaisesta tavasta, tai siitä, ettei ole oppinut kotoaan hyviä käytöstapoja. Joka tapauksessa ei kannata kuvailla itseään noin, jos haluaa olla pidetty. Voi sanoa, että py
En usko,että AP kuvailee itseään näin kenellekään.Hän vain avautui luonteestaan tässä tapauksessa meille, koska hän ei ymmärrä miksi hänestä ei pidetä, vaikka hän ei ole tehnyt pahaa kenellekään, eikä halua pahaa .
Eihän kukaan oikeassa elämässä kerro itsestään noin.Eipäs nyt käsitetä tahallaan väärin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
"Haluan ympärilleni hyvää, enkä puhu pahaa toisista." Tämä aiheuttaa ärsytystä niissä, jotka haluaa hyvää lähinnä itselleen ja nostaa itsetuntoaan alentamalla toisia. Hyväsydämisyys ärsyttää myös sellaisia, jotka ovat saaneet osakseen huonoa kohtelua ja pitävät sitten epäaitoina ihmisiä, jotka oikeasti pyrkivät kohtelemaan muita hyvin.
Vankat mielipiteet taas ärsyttää kaikkia, joilla on yhtälailla vankat mielipiteet, mutta päinvastaiset ajatukset. Se, että kuuntelee ja arvostaa toisen mielipidettä, ei välttämättä auta. Pitäisi osata olla joko samaa mieltä tai sitten pysyä hiljaa. Etenkään naisilla ei hirveästi arvosteta rohkeita ulostuloja suunnilleen mistään.
Todella ikävää, että sulla on tällaisia kokemuksia. Valitettavasti et ole ainoaa laatuasi, maailma on täynnä ihania ja sydämellisiä ihmisiä, joita ihmiset ympärillä ei syystä tai toisesta hyväksy.
Toisaalta sulla on siitä hyvä tilann
<3
En tunne yhtäkään hyväsydämistä ihmistä, joka määrittelisi ITSENSÄ hväsydämiseksi. Sitä määrettä käytetään kun kuvataan toista ihmistä. Tästä kohtaan löysin aloitustekstissä jo sellainen asian, mikä ärsyttäisi minua ja välttelisin kyseistä ihmistä jatkossa. Voisiko olla, ettet ymmärrä tällaisia sosiaalisia sääntöjä?