Nyt kaivataan diagnoosia: vihaan naapurin kakaraa

että lapsi raukka tulee saamaan elämässään vielä tuhat kertaa turpaan, koska tuskin ymmärtää tekojensa seurauksia!



Näitä lellipentuja näkee aika usein, mutta minähän en kuuntele yhtään. Joko puhutaan aikuisille kauniisti, voin toki huomauttaa pari kertaa topakasti ja ollaan kohtuullisen ystävällisiä kaikille tai sitten on varmaan aika lähteä kotiin.



Yhden lellipennun äidille kyllä vihjasin, että lapsi oli vähän tuhma, mutta lellipentu alkoi itkemään ja selitti silmät kirkkaina äidilleen, että ei tarkoittanut ja äiti heti lohdutttamaan kun Cecilia-Desiree vollottaa...

huonot tavat. Luulen, että en juurikaan kannustaisi ystävyyteen.



Omituista, että tuon ikäinen väittää aikuiselle vastaan ja vielä kylässä.

naapuri ihmettelee miksei lapsi pääse meille leikkimään. En voi sille mitään, mutta jotkut lapset on vaan niin ärsyttäviä. Niin ja emme ole ainoa perhe mihin tuota ällötystä ei kutsuta.

ärsyttävän lapsen,mutta olen sitä mieltä että vanhemmat ovat hemmotelleet liikaa lasta! Lapselle tehdään kaikki valmiiksi ja annettaan periksi liian helposti.

annat pienen kakaran määrätä sinua sinun omassa kodissasi.

Pienet kehoittelusi kuullostaa vain pienen hiiren ruikutukselta.

Kasva aikuiseksi ja tee säännot selväksi.

Lapsi on lapsi. Ei ne säänoistä rikki mene

nämä hemmottelijat tekevät hirveän karhunpalveluksen kakaroilleen, kun rakkaudesta kasvattavat ihan kauheiksi

päättelin että haet itsellesi diagnoosia.



Sinulla ja naapurin lapsella on huonot kemiat, kaikki ei pärjää kaikkien kanssa.



En sallisi kyllä vieraalta lapselta tuollaista käyttäytymistä kotonani. Ilmeisesti lapsi ei kunnioita ketään tai sinulla ei ole yhtään auktoriteettiä.



Säälin tuon lapsen luokkakavereita ja etenkin opettajaa kun joutuu sietämään päivittäin noin vittumaista lasta (ja sinuakin hieman).

netissä nimettömänä, että on lapsia, joita inhoan. juuri tuollaisia päällepäsmäreitä ja kaiken saaneita. Heitä on sekä nuoremmilla, että vanhemmilla vanhemmilla.



Oikein pitää hillitä itsensä, etten näytä, kuinka inhoan niitä. Osaan silti käyttäytyä hillitysti, mutta olen kyllä lapsilleni sanonut, että pitävät väliä näihin kakaroihin. Tosi rasittavia.

ja olen jopa helpottunut.Lapsen vihaaminen on niin suuri tabu ettei sitä moni pysty myöntämään ja minä olen saanut paljon kylmää vettä niskaani kun olen ääneen "epäillyt" olisiko eräs 8vuotias tyttö syntymäkusipää.Kaikki aina sanoo ettei voi olla,aina vanhemmat vastuussa yms.Väkivalta on aina väärin mut kyllä mullakin on ollut fantasioita miten pyörittelen sen ylimielistä naamaa kissanpaskassa.Siitä tytöstä huokuu asenne et hän on muita parempi ja arvokkaampi ja tärkeämpi.Pahinta on se et jos sitä kieltää jostain tai ei asiat vaan mene niinkuin hän haluaa,se alkaa vääntään sitä muutenkin rumaa naamaansa ja rupee pillittään.Hyi helvetti!!!!!

kuulostaa siltä, että tarvitset itse jonkin diagnoosin.

Ei toi lapsen vihaaminen tabu ole vaan tosi tooosi outoo! Sulla taitaa olla itselläsi huono olo?

Se on varmaan vaikea uskoa, että kaikki ei ihastele sinun vastaan räkyttävää kakaraasi, joka jättää tavarat levälleen ja aukoo turpaansa kyläpaikan äidille yms.

Kun se on sinusta niin somaa ja lapsi osoittaa kykyä ilmaista tunteensa....ja eihän sille mitään voi kun se on ollut vauvasta asti niin voimakastahtoinen.

Usko tai älä, mutta näitä kakaroita vain oppii vihaamaan jossain vaiheessa.

ja olen jopa helpottunut.Lapsen vihaaminen on niin suuri tabu ettei sitä moni pysty myöntämään ja minä olen saanut paljon kylmää vettä niskaani kun olen ääneen "epäillyt" olisiko eräs 8vuotias tyttö syntymäkusipää.Kaikki aina sanoo ettei voi olla,aina vanhemmat vastuussa yms.Väkivalta on aina väärin mut kyllä mullakin on ollut fantasioita miten pyörittelen sen ylimielistä naamaa kissanpaskassa.Siitä tytöstä huokuu asenne et hän on muita parempi ja arvokkaampi ja tärkeämpi.Pahinta on se et jos sitä kieltää jostain tai ei asiat vaan mene niinkuin hän haluaa,se alkaa vääntään sitä muutenkin rumaa naamaansa ja rupee pillittään.Hyi helvetti!!!!!

kuulostaa siltä, että tarvitset itse jonkin diagnoosin.

Ei toi lapsen vihaaminen tabu ole vaan tosi tooosi outoo! Sulla taitaa olla itselläsi huono olo?

lapsen, että hän vaistoaa sen ettet pidä hänestä... Mitä jos yrittäisit pitää? Olisit hänelle ystävällinen, toki hänen pitää noudattaa sääntöjänne, kun on teillä. Sen ikäinen ymmärtää jo paljon. Voisitko jutella lapselle kahden kesken? ) onhan hän myös lapsesi ilmeisesti paras kaveri. Hänen pitää ymmärtää seuraukset huonosta käytöksestä.



Keksi joku kiva juttu eli yllätys kun lapsi on seuraavan kerran teillä, mutta sen saa vain jos ensin tekee läksyt, syö ruuan jne. Ole sinä aikuinen, johon naapurin lapsikin voi luottaa ja turvautua. Aikuinen joka näkee lapsen esittämisen läpi.

että mitä huonommin tämä naapurin kakara käyttäytyy, palkitse sitä enemmän kaikilla kivoilla yllätyksillä ja juttele mukavia. Jos annat kaikkea kivaa tehdä, mitä oma lapsesi ei saa niin kyllä se varmaan käyttäytyy sitten hyvin ja mukavasti.

Siis hei haloo. Jos joku lapsi on kasvattamaton räkänokkatyranni niin ei todellakaan tarvitse alkaa keksimään sille mitään vitun kivoja yllätyksiä palkkioksi huonosta käytöksestä.

lapsen, että hän vaistoaa sen ettet pidä hänestä... Mitä jos yrittäisit pitää? Olisit hänelle ystävällinen, toki hänen pitää noudattaa sääntöjänne, kun on teillä. Sen ikäinen ymmärtää jo paljon. Voisitko jutella lapselle kahden kesken? ) onhan hän myös lapsesi ilmeisesti paras kaveri. Hänen pitää ymmärtää seuraukset huonosta käytöksestä.

Keksi joku kiva juttu eli yllätys kun lapsi on seuraavan kerran teillä, mutta sen saa vain jos ensin tekee läksyt, syö ruuan jne. Ole sinä aikuinen, johon naapurin lapsikin voi luottaa ja turvautua. Aikuinen joka näkee lapsen esittämisen läpi.

Ei huonoa käytöstä tietysti palkita vain hyvä. Ja tottakai ap voi omalle lapselleenkin järjestää jonkun kivan yllätyksen, sillä eihän se naapurin lapsen käytös ole hänen lapsensa vika.



Jos naapurin lapsi käyttäytyy huonosti yllätyksen saisi vain oma lapsi. Ajattelin näin. Ja mukavia ei jutella vaan vakavasti, mitä huonosta käytöksestä ap:n kotona seuraa. Omassa kodissaanhan lapsi saa käyttäytyä miten haluaa, mutta voi olla että kodissaankin ilahtuisivat jos lapsen käytös muuttuisi parempaan.



Kyseessähän oli ekaluokkalainen lapsi? Ja tällaista vihataan? Pieni lapsi on ekaluokkalainen loppujen lopuksi.

ekaluokkalaista tulee murrosiässä.

Minun neuvoni on, että ajoissa pitäkää lapsenne erossa näistä. Näistä ei seuraa kuin ongelmia aina.

Ei huonoa käytöstä tietysti palkita vain hyvä. Ja tottakai ap voi omalle lapselleenkin järjestää jonkun kivan yllätyksen, sillä eihän se naapurin lapsen käytös ole hänen lapsensa vika.

Jos naapurin lapsi käyttäytyy huonosti yllätyksen saisi vain oma lapsi. Ajattelin näin. Ja mukavia ei jutella vaan vakavasti, mitä huonosta käytöksestä ap:n kotona seuraa. Omassa kodissaanhan lapsi saa käyttäytyä miten haluaa, mutta voi olla että kodissaankin ilahtuisivat jos lapsen käytös muuttuisi parempaan.

Kyseessähän oli ekaluokkalainen lapsi? Ja tällaista vihataan? Pieni lapsi on ekaluokkalainen loppujen lopuksi.

mutta mä jaksan ihmetellä sitä, että kaikista alle metrin mittaisista tai pikkasen päälle tarttis pitää. Ihan sen takia kun ne on lapsia? Onko ihan pakko? Paljon olen lapsia minäkin tavannut ja hoitanut ja joukossa on muutama niitäkin, joiden kanssa ei kertakaikkiaan mikään käy yksiin. Siedän heitäkin, jos on pakko, mutta en mitenkään voi sanoa pitäväni. En vaan voi.



Olen kai ihmishirviö?

Kysy lapsen vanhemmilta (tai äidiltä) onko heillä tapahtunut jotain - tai vihjaa, että "kyllä kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin, mutta "fanni" ei ollut ihan samaa mieltä kaikista säännöistä". Äiti saattaa sitten ns purkautua ja läksyttää tyttöä, jos sulle suuttuu, niin läpytä käsiäsi - pääset tytöstäkin eroon.

kun omat n vielä niin pieniä, etten ole joutunut vastaavaan tilanteeseen. Vastaan silti miten kuvittelisin toimivani.



Vieraita koskee samat säännöt kuin omia lapsia. Roskat roskikseen ja lautanen tiskialtaaseen. Minulle ei haistatella tai vänkytetä vastaan. Jos säännöt ei kelpaa, niin lapsi lähtee pois. Takaisin saa tulla kun osaa olla. En halua kokea vihantunteita omassa kodissani, varsinkaan lapsia kohtaan.

Naapurin tyttö on ollut meillä monta kertaa ja ollut huono käytökseltään. Eilen hän oli suorastaan törkeä. Siis täysin sietämätön. Ihan perkeleellisen kamala. Ajattelin koululla jo, että nyt otetaan ipanalta luulot pois kovilla keinoilla, mutta sitten kotona oli niin paljon puuhaa, että en jaksanut ruveta jäkättämään. Naureskelin vain, että älä kuvittelekaan, että vien roskan keittiöön puolestasi. Ja eteisen kamoista kauhistelin, että saako teillä todella käyttäytyä tällä tavalla kotona, no ei mikään ihme...



Se mikä minua häiritsee on se, että lapsi aiheuttaa minussa järkyttävää halua kyykyttää, vittuilla, loukata, ivata ja nitistää moinen pikku prinsessa. Oma lapsenikin on vähän järkyttynyt ja kamalaa, aamulla pilkkasimme lapsipoloa yhdessä, että onpa prinsessa.



ap

Minä ihmettelen tätä asennetta, mikä täälläkin vastauksista tulee.



Lapsi käyttäytyy huonosti, koska vaistoaa, ettei ap pidä hänestä.

Just joo.



Entäs jos se oikeasti OIKEASTI on toisinpäin: lapsi käyttäytyy niin huonosti että hänestä on vaikea pitää.



Ja kun sanoo ääneen, että joku lapsi käyttäytyy niin törkeästi ja huonosti, että jo tutustumisvaihe aikuisella lähtee tökkimään - on vaikea nähdä lapsessa hyvää ja kivaa, on vaikea pitää lapsesta, koska lapsi kaikista yrityksistä huolimatta vain käyttäytyy huonosti.

Tämmöisen ääneen sanominen on aivan kamalaa..



Me tutustuimme tässä lähistöllä asuviin sisaruksiin. Jo hyvin nopeasti huomattiin, että jostakin ne lapset jää paitsi.. tutustuin äitiinkin. Istua losotti kylässä niillä sijoillaan eikä osallistunut esim. omien lastensa touhuun lainkaan. Riitatilaneet selvitin sitten, äiti itse vain istui..



Lapset olivat yksinkertaisesti huonokäytöksisiä. He menivät kaapeille, laatikoille, varastoihin, kaikkialle huoneisiin lupaa kysymättä. Jopa jääkappille mentiin. he levittivät lelut pitkin taloa, vievät ne ulos pihalle, vaikka kielsin ja meillä on erikseen piha- ja ulkolelut. Asumme omakotitalossa.

Omaa järjen käyttöä ei ollut ollenkaan, sitä tajua, että mitä toisten luona saa ja mitä ei saa tehdä.

Kun annoimme välipalaksi ruokaa tai leipää, kiitoksen sijaan tuli kiukkuinen: mä en tykkää tosta.. mä en pyytänyt.. Anna mulle!..



Kesän katsoin. Yritin opastaa ja olla kiltti. Mutta Jouduin todella paljon rajaamaan ja lopulta lapset eivät meille aina pääseetkään. Sekään ei mennyt lasten päänuppiin; seisoivat terassilla ja tuijottivat keittiön ikkunasta sisään. Tai kiersitvät vuorotellen pihan ja kadun ovelle ja koputtelivat. Menivät pensas- ja kukkaistutuksen väliin ja seisoviat tuijottamassa meidän olohuoneen ikkuinoista sisään, että ollaanko kotona vai ei.



Meillä oli kesällä ovet auki, onhan tämä ok.talo ja piha suojaisa. Olimme itse koko ajan kotona. Saattoi olla, että yhtäkkiä tulee lapsi sisään ja kysyy siskoaan. Sanon, ettei hän täällä ole. "onhan. Ääni kuuluu" ja kas, siellä yläkerrassa lastenhuoneessa se sisko olikin. Oli vain tullut avonaisesta ovesta sisään ja mennyut leikkimään !! Kyseessä oli eskari-ikäinen, 5-6 v ja 8 v lapset.



Heille ei kuitenkaan saanut tulla. Sisälle. Ei edes odottamaan. he eivät aina avanneet ovea, kun oma lapsi kävi kysymässä, vaikka olivatkin kotona.

Heidän äitinsä komensi minun lapsen leikin päätteeksi pois heidän pihaltaan, vaikka kyseessä on kerrostalon piha.

Nämä lapset taas eivät tajua, kun sanoo, että ei nyt - jäävät hengailemaan kadulle meidän "portinpieleen", meillä siis ole porttia, mutta ovat siinä kadulla ja tuijottavat pihatieltä meidän pihaan.

Ole siinä sitten omalla pihallasi ja vietä aikaa lasten kanssa !



Rajaamisen jälkeen lapset ovat käyneet harvemmin, mutta esim. tuo 8 v ei suostu tulemaan meille, jos ei saa tulla sisälle. Vaikka ulkona olisi miten ihanat lumikelit, hän haluaa sisälle. Sisällä tulee aina riitaa. Olenkin rajannut: he eivät saa pelata.

Tyttö kiukuttelee minun lapsellesi, että miksi sinä saat pelata - koska kaverin lähdettyä saa pelata ja siten saa pelata enemmän kuin hän !! miksi sinä saat mennä (yövuoron jälkeen vielä vuoteessa nukkuvan) isin huoneeseen ja vuoteeseen!?

Kerran havahduin, kun tämä vieras lapsi seisoi meidän makuuhuoneessamme! Olin päivälevolla miehen kainalossa, lapset leikki huoneissaan, ovet oli kuitenkin auki, senkun kahvasta käänsi. Ja nämä vieraat lapset vain astuu ovesta sisään.



Esimerkkejä olisi vaikka pienen novellin verran.



Ja toiset esimerkit voisin kertoa eräistä toisista sisaruksista, tyttöjä hekin. siitä, että vaikka aikuisena kuinka on sitä ja tätä, kiva ja mukava, lapselta saa aina vaan "paskaa niskaansa" ja jossain se menee aikuisenkin raja.



Ja minulla on ikään 40 +, lapsi neljä, ja hoitoalan koulutus myös.

yhtä sen luokkakaveria. Ovat olleet kavereita jo ihan alle kouluikäisestä. Tämä pimu oli sellainen jo 5v, että jos ei saanut tahtoaan lävitse leikissä, särki tyttömme tavarat.

Mamma palvoo ja passaa ja huutaa laatuajan puolesta. Tyttö onkin melkoinen diiva nyt esimurkkuna. Ja äitinsä niin ylpeä tytöstään (ketä ei oikeastaan jouda näkemään muuta kuin niinä laatuaikahetkinä).

Naureskellaan tosi törkeästi tätä pimua joskus. Ei voi mitään. On niin kamala.

Se mikä minua häiritsee on se, että lapsi aiheuttaa minussa järkyttävää halua kyykyttää, vittuilla, loukata, ivata ja nitistää moinen pikku prinsessa. Oma lapsenikin on vähän järkyttynyt ja kamalaa, aamulla pilkkasimme lapsipoloa yhdessä, että onpa prinsessa.

ap