Nyt kaivataan diagnoosia: vihaan naapurin kakaraa

- Lapsi on hemmoteltu, joka ei ole tottunut tekemään mitään ikävää tai vaivalloista eikä tietenkään halua luopua tilanteesta teilläkään. Varmaan myös perusluonteeltaan kova itseluottamus ja vähän miellyttämisen halua



- Sinä: normaali aikuinen, joka vaan on lopen kyllästynyt itsekkääseen pikkuvieraaseen ja ottanut vähän nokkiinsakin siitä, että sinua ei totella.



- Ratkaisu: Pidät sitkeästi kiinni siitä, että teillä on teidän säännöt ja jutut, jotka kuuluvat lapsille. Ja säääntö, että toisille ei räyhätä, jos sääntö ei miellytä. Toisen lasta et voi kasvattaa, mutta voit sanoa, että my way or hiway. Aikaa myöten ipana tottuu tuohon ja minusta teet lapselle erittäin suuren palveluksen, jos pidät selkeät rajat ja annat vastuutakin. Todennäköisesti lapsikin pitää siitä, vaikka ajoittain kapinoisikin. Miksikään natsiksi ei kannata alkaa, mutta samat säännöt kuin omillesikin.



Kaikki ihmiset, lapsetkaan ei ole mukavia ja omalle luonteelle sopivia kavereita, mutta kyllä 99% ihmisistä kanssa tulee toimeen.

Näin se vaan on. Omien lasteni kavereissa on sellaisia tosi kivoja ja sitten niitä äärettömän ärsyttäviä. Huomaan, että kun poika kysyy kaveria yökylään niin pääseminen riippuu tosi paljon siitä kenestä kaverista on kyse. Yleesä näiden ärsyttävien lasten vanhemmat on kuitenkin ihan tosi kivoja ja sitten kun niiden toinen lapsi voi olla aivan erilainen. Ei se aina ole vanhempien kasvatuksesta, tai sen puutteesta kiinni. Kyllä siihen ärsyttävyyteen vaikuttaa sen lapsen ihan oma persoonakin. Voin kuvitella, että meidän vanhempi poika voi joidenkin kavereidensa vanhempien mielestä olla yksi pikku piru...vaikka kovin on yritetty kasvattaa, viesti ei vaan oikein aina mene perille. 11-vuotiaista on kyse.

Eikä semmosella kauhukakaralla olis mitään asiaa mun kotiini. Ei paljon haittais vaik joutuis sit oleen yksin tommone.

jolloin ei käyttäyttmissääntöjä opi niin hyvin kuin muut lapset. Tätähän as-lasten vanhemmat valittavat; muut pitävät lasta hemmoteltuna vaikka kyse aivojen toimintahäiriöstä.

Noilla tunteilla ja pilkkaamisella olisi parasta ettei tyttö kävisi teillä.

Säännöt pitää olla ja jos niitä ei noudate, niin ei voi tulla teille.

Väliaikainen porttikielto huonosta käytöksestä.

Meille moinen törkimys ilmestyy kun oma lapsemme tulee anopilta kotiin.



Silloin oikeasti vihaan sitä räkänokkaa mikä sieltä palaa. Ja tämä nyt ei ole lapsen vika vaan anopin. Anopilla saa tehdä aivan mitä lystää, jo pienenä sai paukuttaa telkkaria ja ikkunoita leluilla ja anoppi vaan paijas päähän. Kotiin saamme sitten aivan monsterin joka puhuu päälle, mulkoilee, suoranaisesti vittuilee!!! ja ei tottele mitään mitä sanotaan.



Menee melkein viikko anoppila vierailun jälkeen että lapsen saa takaisin normaaliksi ja sekös vituttaa..

Näin se vaan on. Omien lasteni kavereissa on sellaisia tosi kivoja ja sitten niitä äärettömän ärsyttäviä. Huomaan, että kun poika kysyy kaveria yökylään niin pääseminen riippuu tosi paljon siitä kenestä kaverista on kyse. Yleesä näiden ärsyttävien lasten vanhemmat on kuitenkin ihan tosi kivoja ja sitten kun niiden toinen lapsi voi olla aivan erilainen. Ei se aina ole vanhempien kasvatuksesta, tai sen puutteesta kiinni. Kyllä siihen ärsyttävyyteen vaikuttaa sen lapsen ihan oma persoonakin. Voin kuvitella, että meidän vanhempi poika voi joidenkin kavereidensa vanhempien mielestä olla yksi pikku piru...vaikka kovin on yritetty kasvattaa, viesti ei vaan oikein aina mene perille. 11-vuotiaista on kyse.

Kerroin sisaruksista, eskari-ikäinen ja 8 v, viime kesän ongelmista.

Näiden lasten kohdalla kyllä kyse on kasvattamisesta tai sen puutteesta.

Äitinsä läsnäollessa ovat oikeinkin hyvätapaisia. esim. kerran äiti oli meillä myös ja tarjosin lapsille jotain voilepää, ja sitten oli jotain lapsiin, leikkiin ja riitaan liittyvää lastenhuoneessa, jota selvitin, toisena osapuolena oli tämä 8 v lapsi.

Kun tulin keittiöön, äiti ja pienempi tyttö seisoi suunnilleen asennossa, äiti hymyili lempeästi ja nyökkäsi, tyttö kajautti: KIITOS!

Minä tyrmistyin.

En osannut kuin soperrella että ole hyvä..

Lapset olivat olleet meillä koko kesän, joka ikinen päivä aamusta iltaan. Olin tarjonnut mehut, leivät, jäätelöt, hedelmät, ruuat jne. KOSKAAN he eivät kiittäneet ! vaan ainakin isompi lähinnä marmatti: mä en pyytänyt, mä en tykkää mä en halua.. ikään kuin minä tietäisin mistä hän tykkää, en ole hänen äitinsä.

Näiden lasten kotikasvatuksessa ON jokin asia pielessä. Ilmeisesti isompi on saanut aivan liikaa valtaa ja vastuuta. Huolehti kovasti pienemmästään, sen oloisesti että tekee sitä aina. Ei arvosta aikuisia, ei kunnioita, puhuu rumasti ja komentelee, ei usko vaikka kuinka sanoo.

Määräilee ja komentelee ja puhuu rumalla äänensävyllä muille.

Huomasin muutoksen omassa lapsessani: äänensävy ja sanavalinnat pikkusiskolle olivat samaa erittäin rumaa ja komentelevaa tyyliä kuin tuolla naapurin 8 v lapsella. sanoin siitä hänelle, hän suuttui, ja olen sanonut, ettei hän meille tule, koska tulee aina riitoja ja se lapsi käyttyäytyy huonosti.

Toiset naapurin lapset ovat myös aikas ilkeitä. Kiusaavat muita, käyvät ihan fyysisesti päälle. Räkyttävät aidan yli meille.

Heillä on vain kasvatuksen puute. Ei rahan eikä koulutustaustan. Äiti on kaunis, viehättävä, ottaa aurinkoa ja tietää mitä lapset tekee, mutta ei puutu.

Näillä lapsilla on kauniit vaatteet ja ihastuttava ympäristö, mutta ilmeisesti äiti haukkuu meidän lapsia omille lapsilleen, ja minua.. tuon perheen lapsi oli heteken aikaa samassa päiväkodissa kuin omani ja selitti tädeille, miten ovat ystäviä, ym. Todellisuudessa kotioloissa ei suostunut olemaan ollenkaan meidän lapsen kanssa, oli kuin ei tuntisikaan. Mutta päiväkodissa suhtautuminen oli toinen. Siellä oli aikuisia, jotka hyväksyi minut ja meidän lapsen, eikä äidin vaikutusvalta yltänyt sinne.

Kolmas esimerkki on myös lapsista, joiden kotioloissa , asennekasvatuksessa myös olisi toivomisen varaa.

Eli kyllä kotikasvatuksella aika pitkälti on merkitystä siihen miten lapsi käyttäytyy tai ainakin siihen, totteleeko vieraita aikuisia vai ei.

Naapurin tyttö on ollut meillä monta kertaa ja ollut huono käytökseltään. Eilen hän oli suorastaan törkeä. Siis täysin sietämätön. Ihan perkeleellisen kamala. Ajattelin koululla jo, että nyt otetaan ipanalta luulot pois kovilla keinoilla, mutta sitten kotona oli niin paljon puuhaa, että en jaksanut ruveta jäkättämään. Naureskelin vain, että älä kuvittelekaan, että vien roskan keittiöön puolestasi. Ja eteisen kamoista kauhistelin, että saako teillä todella käyttäytyä tällä tavalla kotona, no ei mikään ihme... Se mikä minua häiritsee on se, että lapsi aiheuttaa minussa järkyttävää halua kyykyttää, vittuilla, loukata, ivata ja nitistää moinen pikku prinsessa. Oma lapsenikin on vähän järkyttynyt ja kamalaa, aamulla pilkkasimme lapsipoloa yhdessä, että onpa prinsessa. ap

Mene lapsen tasolle ja ilman naureskelua toteat rauhallisesti: Meillä viedään roskat roskikseen, meillä lapset laittavat tavarat naulakkoon, meillä tehdään näin. Ja jos vänkää vastaan (testaa sinua) otat lapsen kädestä kiinni ja laitat repun hänen kätensä ja laitatte sen naulakkoon jne. ilman selityksiä ja muita. Saatat saada pienen ihailijan, lapset pitävät selvistä säännöistä. Tai sitten pienen vihamiehen :)

Mutt on aika tyypillistä, että varsinkin pienet lapset käyttäytyy oman vanhempansa seurassa kuin enkelit, ja sitten selän takia ovat itse pikku piruja. Minä voin ainakin käsi sydämellä sanoa yrittäneeni kasvattaa tuota meidän keskimmäistä, mutta aikamoinen siitä on silti tullut. Varmaan on moni asia mennyt kasvatuksessakin pieleen, mutta yrittänyt olen. Puutun, keskustelen, rankaisen, taas puutun ja keskustelen. 11-vuotiaan kanssa pystyy jo asioista aika asiallisesti puhumaan ja joskus jopa tuntuu, että asia menisi perillekin, mutta ei. Aina sitä hyvä käytöstä ei vaan löydy. En siis ole saanut kavereiden vanhemmilta kommenttia , mutta poikani kyllä tunnen. Surettaa, mutta toivon, että ikä tekisi sitten jossain vaiheessa tehtävänsä. Tällä vuodatuksella nyt yritän vaan ilmaista, että ei se kasvatuskaan aina toimi. Mutta omia kasvatustaitoja on tietenkin hieman vaikea kommentoida. Tytöstä on kuitenkin tullut samoilla metodeilla hyvin käyttäytyvä ja tosi kiva tyttö. Ovat vaan niin erilaiset persoonat...

Mutta enemmän mä vihaisin sen typeriä vanhempia.

Naapurit ja lasten kavereiden vanhemmat ja opettajat kehuu jatkuvasti lapsia hyvästä käytöksestä.

Se menee minusta niin päin, että kotona puretaan ahdistukset ja kiukut ja muualla käyttäydytään kunnolla.

Mutt on aika tyypillistä, että varsinkin pienet lapset käyttäytyy oman vanhempansa seurassa kuin enkelit, ja sitten selän takia ovat itse pikku piruja. Minä voin ainakin käsi sydämellä sanoa yrittäneeni kasvattaa tuota meidän keskimmäistä, mutta aikamoinen siitä on silti tullut. Varmaan on moni asia mennyt kasvatuksessakin pieleen, mutta yrittänyt olen. Puutun, keskustelen, rankaisen, taas puutun ja keskustelen. 11-vuotiaan kanssa pystyy jo asioista aika asiallisesti puhumaan ja joskus jopa tuntuu, että asia menisi perillekin, mutta ei. Aina sitä hyvä käytöstä ei vaan löydy. En siis ole saanut kavereiden vanhemmilta kommenttia , mutta poikani kyllä tunnen. Surettaa, mutta toivon, että ikä tekisi sitten jossain vaiheessa tehtävänsä. Tällä vuodatuksella nyt yritän vaan ilmaista, että ei se kasvatuskaan aina toimi. Mutta omia kasvatustaitoja on tietenkin hieman vaikea kommentoida. Tytöstä on kuitenkin tullut samoilla metodeilla hyvin käyttäytyvä ja tosi kiva tyttö. Ovat vaan niin erilaiset persoonat...

tiedät, ettei diagnooseja jaeta täällä.

Sanoisin, että sinulla on oppimista erilaisuuden sietämisen suhteen.



Jos haluat hyötyä, että lapsesi käy kaverinsa luona, on sinun vaan kestettävä nuo vierailut teillä.



Kotonasi on kuitenkin teidän tavat ja vieraan lapsen on niitä noudatettava.

Pojan vanhemmat ovat ihan fiksuja, akateemisia ja hyvin toimiintulevia, mutta joku on mennyt tapakasvatuksessa pieleen...Muut kaverit eivät onneksi käyttäydy noin ärsyttävästi.

mutta ihan ihkaoikeasti VIHAAN lasta ihan hemmetin paljon. En usko väkivaltaan, mutta välillä tekisi mieli läppästä. En ole tehnyt sitä kenellekään lapselle, mutta hänen kanssaan vaan tekisi mieli.



Vanhemmat ovat saaneet ihanuuden 40-vuotiaina ja ovat kivoja ja hyvin koulutettuja, mutta jumaloivat lapsensa ihan törkeäksi.



Mieheni käy välillä naapurihuoneessa nauramassa tai kihisemässä raivosta, jos kyseinen neiti on meillä tai sitten ois vähän hommia tuolla autotallissa...



ap

ihan selvästi vika on heissä. Kultamuna? Curling?

ne vaistoaa et niistä pidetään ja jos osaa antaa viestit oikealla ja ikään sopivalla tavalla. Lapset on kuin peili. Niin ne vastaa kuin niille huudetaan. Jos hymyilet niin hymyilevä takaisin jne.

Yhtään ääliö lasta en ole koskaan tavannut. Sen sijaan ääliö teinejä ja vanhempia sitäkin enemmän.

ja olen jopa helpottunut.Lapsen vihaaminen on niin suuri tabu ettei sitä moni pysty myöntämään ja minä olen saanut paljon kylmää vettä niskaani kun olen ääneen "epäillyt" olisiko eräs 8vuotias tyttö syntymäkusipää.Kaikki aina sanoo ettei voi olla,aina vanhemmat vastuussa yms.Väkivalta on aina väärin mut kyllä mullakin on ollut fantasioita miten pyörittelen sen ylimielistä naamaa kissanpaskassa.Siitä tytöstä huokuu asenne et hän on muita parempi ja arvokkaampi ja tärkeämpi.Pahinta on se et jos sitä kieltää jostain tai ei asiat vaan mene niinkuin hän haluaa,se alkaa vääntään sitä muutenkin rumaa naamaansa ja rupee pillittään.Hyi helvetti!!!!!

ps jos olet ap NOIN väsynyt-älä kutsu naaopurin lapsia kylään- ei lapsi pidä vihata

samanlainen, tosin vasta 4 vuotias. Ihan karsea tapaus, pidämme välimatkaa nykyisin.



Oli meillä hoitokylässä pari tuntia, ei halunnut syödä kanssamme, ok ei siinä mitään. Pyysin että menisi lastenhuoneeseen hetkeksi odottamaan, kun syödään (temppuili siinä vieressä, ja omien syömisestä ei tullut mitään), vastaus oli, että en ikinä mene! Kun mieheni tuli kotiin, häneltä kysyttiin, että mitä sä täällä teet?! yms esimerkkejä riittää.. Kun sanotaan moikat, niin hän sanoo tytölleni, että moikka, tyhmä! ja äiti vain nauraa vieressä.. Kun leikkivät, niin heti tulee jo riitaa leluista, ja sitten kuuluukin, että et ole enää mun kaveri enkä kutsu sua enää kylään.. Kaikki lapset ovat välillä hankalia, ja riitelevätkin, mutta tämä on ihan eri maata. Ei jaksa enää yrittää, kun on muitakin kavereita, joiden kanssa leikki onnistuu hyväntuulisemmin.

Oen ollut koulussa töissä ja pakko todeta, ettei kerta kaikkiaan kaikista lapsista voi pitää. Jotkut lapset vaan ovat ärsyttäviä.