Onko täällä muita asuntoonsa sulkeutuneita?
Kaipailisin jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Onko täällä muita liikuntarajoitteisia tai muussa elämäntilanteessa olevia jotka eivät pääse liikkumaan asunnosta vapaasti ulos? Tai voihan sitä olla asuntoonsa sulkeutunut esim. mielenterveysongelmien vuoksi. Miten teidän päivät menee? Kuinka kauan olet ollut tilanteessasi?
Kommentit (43)
Olisiko sinulla mahdollisuutta muuttaa esteettömään asuntoon?
Viimeksi ulkoilin lokakuun alussa. N68
Olen liikuntarajoitteinen. Pari kertaa kesässä olen käynnyt 50m päässä kalliolla istumassa.
Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä ainakin 20v.
Minä olen kotiin suljettuna tällä hetkellä koska syöpähoidot alentavat vastustuskykyä. On todella tylsää, haluaisin ulos! Olen kokkaillut pitkän kaavan mukaan herkkuja ja tehnyt hieman käsitöitä. Ja nukun paljon kun hoidot myös väsyttävät.
Täällä yksi. Työttömäksi joutumisen ja parin muun samaan ajankohtaan tapahtuneen onnettoman sattuman vuoksi ahdistuin niin valtavasti, etten ole v 2020 jälkeen käynyt ulkona kuin aivan satunnaisesti. En uskalla mennä ovesta ulos. Käyntini ulkomaailmassa rajoittuvat kaupankäyntiin, psyk. sairaanhoitajaan ja vastaaviin. Viime kesänä uskalsin yöaikaan käydä kävelyillä, kun silloin ei ole muita liikkeellä. Se oli jännittävää ja odotan jo innolla lämpimiä kesäöitä, että pääsisin täältä vankilastani pois. En tiedä, miten saisin tämän ongelman loppumaan.
Animerunkkarit eli hikikomerot ei tee töitä tai opiskele. Ne vain on sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi ulkoilin lokakuun alussa. N68
Miten nyt keväällä?
Olin joskus, kun paniikkihäiriön takia ahdistushiki nousi otsalle, kun yritin poistua asunnosta vain pihalle roskia viemään. Joskus piti luovuttaa ja yrittää seuraavana päivänä uudestaan.
Mulla on kantapään plantaarifaskiitti ollut nyt puoli vuotta tosi kipeä. Vain sisällä tukikengillä pystyn kävelemään, mutta ihme kyllä, en yhtään enää kaipaakaan ulos. Onneksi olen jo työeläkkeellä ja ruuat saa tilattua kotiin.
Välttelen nyt liikkumista, bensaa autossa jäljellä reilu neljännestankki enää, bensan hinta kivunnut kai jo yli 2 euron ja joiltain asemilta vissiin loppunut jo. Huomenna pitänee käydä lähimmässä kaupassa kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Animerunkkarit eli hikikomerot ei tee töitä tai opiskele. Ne vain on sisällä.
Oikea termi on "hikikomori", ei komero
Olen vakavasti sairas ja ollut vuodepotilaana jo kolme vuotta. En pääse edes pyörätuolilla ulos, koska en pysty kannattelemaan niskaani. Antaisin mitä vaan, että saisin terveyden ja liikuntakyvyn takaisin. Ennen harrastin mm. kestävyysjuoksua.
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi ulkoilin lokakuun alussa. N68
WTF
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi ulkoilin lokakuun alussa. N68
Miten nyt keväällä?
En ole käynyt ulkona, tuskin pystyn menemään. Ehkä kesällä, jos saan taluttajan, kun huimaa niin pahasti.
Tätä ketjua kun lukee, niin ymmärtää miksi palsta on katkeraa ulinaa ja kiusaamista täynnä. Pahoinvoivat syrjäytyneet levittämässä negatiivista paskaansa.
En pysty käymään ruokakaupassa. Puoliso hoitaa kauppa-asiat. Pelolla odotan, että jos puolisolle sattuu jotain, niin miten selviän. En myöskään aja autoa ja täältä sivukylältä ei ole asiaa mihinkään ilman kuskia. Pimeällä käyn lenkillä ja silloin tällöin postissa ja vaatekaupoilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kotiin suljettuna tällä hetkellä koska syöpähoidot alentavat vastustuskykyä. On todella tylsää, haluaisin ulos! Olen kokkaillut pitkän kaavan mukaan herkkuja ja tehnyt hieman käsitöitä. Ja nukun paljon kun hoidot myös väsyttävät.
Ei kai ulkona luonnossa ole muutakuin hyväksi.Eihän siellä mikään hyökkää immuniteettia vastaan.
Lukusuositus:
Meredith, yksin / Claire Alexander ; suomentanut Oona Nyström.
Todella mielenkiintoinen kirja yksin olemisesta parin vuoden ajan. Syynä oli päähenkilön ahdistuneisuus ja sosiaaliset pelkotilat.
Kirjakriitikot suosittelivat kirjaa myös korona-ajan eristäytymiseen.
Kaiken kaikkiaan synkkä aihe olikin valoisuudessaan vaikuttava.
Ennätys tähän mennessä on 12 päivää poistumatta asunnosta.
Sitten piti käydä kaupassa, kun kaikki ruoka oli loppu.