Miten jotkut pystyvät/osaavat jutella tuntemattomillekin, vaikka ei olisi juuri mitään yhteistä?

En osaa sanoa. Puhetta vaan tulee ja tulee suustani. :D

Olen ihan samanlainen, nolottaa oma sosiaalinen kömpelyys. Yllättäen ketään ei kiinnosta tutustua minuun.

Mikä siinä kun avaa vaan suun ja puhuu. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä kun avaa vaan suun ja puhuu. 

Kun olisikin nuin helppoa. Puhua mistä :D

Minä kyllä juttelen, jos näen, että ihmiset ovat sitä tyyppiä.

Olen kylläkin jo eläkemummo ja ne juttelutilaisuudetkin tulevat milloin missäkin. 

Nuoret eivät halua jutella.

Lahjattomuutta on monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä kun avaa vaan suun ja puhuu. 

Näinkö: päläpäläpäläpäläpäläpäläpälä?

Small talk on taito jota moni suomalainen ei vaan osaa. Itse koen olevani pohjimmiltani introvertti mutta silti osaan puhua ihmisten kanssa milloin mistäkin. Senkun höpöttää menemään vaan. Ei siinä sen kummempaa ole. 

Olitteko nuorena niitä jänniä? 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä kun avaa vaan suun ja puhuu. 

 

Kun olisikin nuin helppoa. Puhua mistä :D

Ihan mistä vaan. Olen tutustunut moniin ihmisiin ihan vaan aloittamalla juttelemaan esim. kaupassa, ravintolassa, uimahallissa jne.

Se taito on ihan sama ku ihan mikä tahansa muu taito, se vaatii sitä että ihminen tekee sitä paljon. Ei se tuu keneltäkään itsestään, vaan nää ihmiset ketkä on hyviä siinä, on yleensä myös ihmisiä ketkä tapaa päivittäin erilaisia ihmisiä ja juttelee niiden kanssa esim työn puolesta. 

Minä olen luonteeltani puhelias eksrtrovertti ja saan ventovieraidenkin kanssa helposti keskustelun aikaiseksi. Koiranulkoiluttajan kanssa puhutaan koirasta, bussissa matkustajan määränpäästä ja kahvilassa vaikka vastapäätä istuvan pullasta. 

Siitä keskustelu usein siirtyy henkilökontaisiin kokemuksiin. Ihmisten suosikkiaihe kun on aina heidän oma elämänsä. Itsestään ei juurikaan kannata tai tarvitse kertoilla.

Minä osaan,huumori,hyvä mieli,matala  rauhallinen ääni,mulla on helppo jutella eikä kukaan ole sanonut  painu sinne.Jokainen yksilö ,mutta ei se niin vaikeaa ole,sana pari voi jo pelastaa murehtian  päivän,kokeilkaa rohkeasti.Mietin tätä lähetänkö tämän viestin,no joo.

Vierailija kirjoitti:

Olitteko nuorena niitä jänniä? 😳

Äitisi olisi pitänyt hukuttaa sinut kusipottaasi jo pienenä. 

Mä olen todella introvertti, mutta yhdessä vaiheessa huomasin, että keskustelua voi syntyä, kun esittää olevansa kiinnostunut toisesta. Eli jos tulee joku tuollainen avaus, että onpa huono keli, niin miettii mitä voisi kysyä toiselta. Se voi olla mitä vaan tilanteeseen liittyvää. Yleensä ihmiset haluavat puhua itsestään.

Ongelma on vaan siinä, että en yleisesti ole kiinnostunut ihmisistä. Joistain harvoista vain, joten ei lähes koskaan edes huvita kysyä mitään.

No, olisko ne ulospäinsuuntautuneita tyyppejä kenties. Suomesta löytyy kyllä näitäkin vaikka täällä on lähinnä kaamosta masentamassa ihmisiä.

Mulla riippuu ihan fiiliksestä. Joskus olen juttutuulella ja joskus en. Mutta jos olen juttutuulella, niin mä kiinnitän huomioni myös toisen sanattomaan viestintään. Ilmeisiin, eleisiin, äänensävyyn. Jo pelkästään sitä varten, että siitä päättelen, miten halukas se toinen osapuoli on juttelemaan enempää. Joskushan on tilanteita, joissa sun kuvailemasi riittääkin. Siinä on jo huomioinut toisen olemassaolon, mutta ei ole mitään erityistä syytä jatkaa keskustelua. 



Kurjasta ilmasta puhumista voi jatkaa vaikka niin, että "onneksi ensi viikolle on jo luvattu parempia kelejä, koska haluaisin jo..." tai jos eiole luvattu, voi vaikka sanoa "Ja tätä taitaa jatkua vielä koko ensiviikkokin. Tulisipa jo pian paremmat kelit, koska ..." 



Tuohon mistäpäin on kotoisin voi jatkaa vaikka "missäs päin Suomea tuo x olikaan?"  tai "ai, mun äitikin on sieltä kotoisin" tai jotain muuta, mitä kyseisestä paikasta tietää. 



Tavallisimmin siitä, mitä toinen sanoo, tartun johonkin tiettyyn asiaan. Ja sanattomasta viestinnästä koitan päätellä, mitä se asia toiselle merkitsee. Esimerkiksi jos toisella nousee hymy huulille, kun hän kertoo kotipaikakseen x, voin kysellä lisää paikasta x (jos en tiedä ko paikasta mitään) tai ottaa esille jonkun paikkaan x liittyvän asian (jos tiedän ko paikasta jotain). Jos taas elekielestä saan vaikutelman, että paikkakunta x ei herätä toisessa ainakaan mitään myönteisiä muistoja, en kysele x:stä enempää vaan esimerkiksi kerron, mistä mä olen itse kotoisin ja katson, lähtisikö juttu siitä etenemään. 



Ei näihin ole mitään yhtä oikeaa kaavaa, mikä toimisi. Riippuuu ihan tilanteesta, omista fiiliksistä jutella, sen toisen fiiliksistä jutella jne. 

Ei se mistään tekemisestä johdu. Se johtuu siitä kuinka hyvin voit ja myös luonteesta. Teennäinen kiinnostus on vaan epäilyttävää niinkun haluat jotain.

Tunnen ainakin yhden henkilön, joka puhuu kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa. Hän tosiaan vaan alkaa puhua esim. hississä vieraille. Eivät ne jutut mitään ihmeellisiä kuitenkaan ole. Hän voi esim. aloittaa puhumalla säästä ja siirtyä jalkakipuun ja siitä siihen että kuitenkin lenkkeilee päivittäin 7 km ja on jo nähnyt tänä vuonna lumikellojakin ja että on aina pitänyt lumikelloista mutta eiväthän ne mitään maljakkokukkia ole ja tykkään käydä kirpparilla katsomassa onko sinne tullut jotain uutta hyvää tavaraa ja jotain kevätkukkia olisi kiva saada kotiin ja hyvää päivänjatkoa sulle.

Minäkään en ole puhelias. Esim. matkoilla tai cocktail-juhlissa en tutustu uusiin ihmisiin, koska en halua tunkeutua vieraaseen seuraan enkä myöskään keksi vieraiden kanssa mitään puhuttavaa tai edes ole useimmista ihmisistä kovin kiinnostunut. Ei ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa vieraille.

Aloittaja ei keksinyt keskusteluesimerkkeihinsä jatkoa.

jos toinen sanoo kurja keli niin siitä voi jatkaa vaikka miten

- joo kaipaan kyllä viimekesän helteitä

- no onneksi ei ole kuitenkaan plus 30 kuten viimekesänä, silloin tuntui että ei pysty tekemään mitään.

- minkähänlaista säätä on luvannut lähiaikoina

- joudutko kävelemään tuolla loskassa

jne jne

Jos toinen vastaa kovin lyhyesti niin itse koen että hän ei halua jutella kanssani (voi olla vaikka kiire johonkin ym)