Miten jotkut pystyvät/osaavat jutella tuntemattomillekin, vaikka ei olisi juuri mitään yhteistä?

Mä löydän (tai joku löytää musta) aina juttukaverin vaikka en sellaista etsiskään. Tänään joku ipana tuli juttelemaan mulle. Ihan hauskaa. :) Kuulemma näytän ystävälliseltä, ja sitä myös koen olevani.

Yyh. Inhottavaa. Mutta se ahtaaja nainen TikTokissa antoi hyvän vinkin, kannattaa jutella tuntemattomille ajatellen, että heitä kiinnostaa mitä sanot. Juttelee niinkuin tuttavalle tai kaverille

Vierailija kirjoitti:

Yyh. Inhottavaa. Mutta se ahtaaja nainen TikTokissa antoi hyvän vinkin, kannattaa jutella tuntemattomille ajatellen, että heitä kiinnostaa mitä sanot. Juttelee niinkuin tuttavalle tai kaverille

Jos nyt joku aloittaa keskustelun, itse välttelen viimeiseen asti keskustelua. Hitto jos sattuu vielä joku yhtä taitamaton vastapuoli, niin voi sitä kiusaantumisen määrää

Olen sos. ahdistuksesta kärsivä introvertti, joka kuitenkin jotenkin jatkuvasti päädyn höpöttelemään ventovieraiden kanssa. Mulla siihen ajaa pelko, että olisin epäkohtelias, jos en kunnolla vastaisi siihen, kun joku alkaa puhutella. Välillä nolottaa itseänikin, kun tuntuu, että täysin tikusta väännän jutunjatketta. Toisaalta välillä jää kyllä ihan hyväkin mieli kohtaamisista. Erityisesti on jäänyt mieleen eräs vanhempi nainen, joka kävi päivittelemään kesähellettä ratikkapysäkillä. En tarkalleen ottaen tiedä, miten tuosta päädyttiin höpöttämään vartin ratikkamatka taiteesta ja matkustelusta. Oli mukavaa :)

Hei! :D

Onko teillä muilla miehillä sama, että ulkomaalaisille naisille on helppo jutella, mutta suominaisille on hankalaa ja kaikille miehille myös?

Olen introvertti, mutta harrastan matkustelua ja japanilaisten naisten kanssa on a) helppo jutella ja b) mukavaa jutella. Minusta on jännä kuinka vaikka inhoaa juttelua tuntemattomien kanssa, niin silti japanilaisten naisten kanssa se on aina vain positiivinen kokemus. M25

Ap:lle sanoisin, että silläkin on väliä millä tavalla nuo asiat sanoo. Jos toteat lakonisesti "onpa kurja keli taas", niin sellainen ei herätä mielenkiintoa jatkaa keskustelua yhtä paljon kuin jos hymy huulessa heität sarkastisesti "täällähän on melkein kesä jo" ja vähän naurahdat perään. 

Vierailija kirjoitti:

Hei! :D

Onko teillä muilla miehillä sama, että ulkomaalaisille naisille on helppo jutella, mutta suominaisille on hankalaa ja kaikille miehille myös?

Olen introvertti, mutta harrastan matkustelua ja japanilaisten naisten kanssa on a) helppo jutella ja b) mukavaa jutella. Minusta on jännä kuinka vaikka inhoaa juttelua tuntemattomien kanssa, niin silti japanilaisten naisten kanssa se on aina vain positiivinen kokemus. M25

Japanilaisilla on hyvin pitkälti sellainen opeteltu ylikohtelias rooli päällä. Vähän kuin Jenkeissä asiakspalvelijoilla. Tottakai niiden kanssa on helppo kenen tahansa jutella, kun ne reagoivat kaikkeen ns. automaatiolla. Kannattaa ihan rohkeasti tutustua erilaisiin ihmisiin. Ei tarvii pelätä. Jos jonkun kanssa juttu ei luista, niin sitten ei luista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! :D

Onko teillä muilla miehillä sama, että ulkomaalaisille naisille on helppo jutella, mutta suominaisille on hankalaa ja kaikille miehille myös?

Olen introvertti, mutta harrastan matkustelua ja japanilaisten naisten kanssa on a) helppo jutella ja b) mukavaa jutella. Minusta on jännä kuinka vaikka inhoaa juttelua tuntemattomien kanssa, niin silti japanilaisten naisten kanssa se on aina vain positiivinen kokemus. M25

Japanilaisilla on hyvin pitkälti sellainen opeteltu ylikohtelias rooli päällä. Vähän kuin Jenkeissä asiakspalvelijoilla. Tottakai niiden kanssa on helppo kenen tahansa jutella, kun ne reagoivat kaikkeen ns. automaatiolla. Kannattaa ihan rohkeasti tutustua erilaisiin ihmisiin. Ei tarvii pelätä. Jos jonkun kanssa juttu ei luista, niin sitten ei luista. 

Japanilaiset naiset vihaa ulkomaalaisia miehiä. Ei todellakaan ole roolista tai automaatiosta kyse. M25

Kannattaa valita muutama aihe josta voi aina puhua. Siis oli jutun aihe tuntemattoman kanssa mikä vain, voit kääntää puheenaiheen vaikka keramiikkaan, sääilmiöihin, mikä nyt sinua kiinnostaa. Sarjoihin tms. Niistä voi sitten hölöttää ja ihmiset pitää kivana ja avoimena. Tai sitten omituisena höpöttäjänä, mutta vähemmän tylynä kuin seinälle tuijottelijaa

Tässä siis etukäteen jo valmistaudut niin, että tiedät mistä voit jutustella. "Onpa kiva neule, meillä suvussa on tapana neuloa.." toinen sitten vastaa mitä keksii ja sitten on sinun vuoro taas ottaa pallo haltuun ja puhua vaikka säästä. Foreca ja ilmatieteen laitoksen ennusteet on erilaisia. Jne.

Muutama aihe josta voi keksiä jutun juurta

Aina löytyy joku aasinsilta kun etsii. 

Harjoittelemaan vaan. Ei kukaan ole seppä syntyessään. On muuten mielenkiintoinen sanonta, tulee mieleen kun...

Yleensä mummojen kanssa on helppo jutustella, he avaavat ja vievät keskustelua. Kyllä minä kuuntelen mielelläni tarinointia. Monet jutut on tullut turistua uimahallin pukuhuoneessa, pankkiin jonottaessa, bussissa jne. Harjoittele heidän kanssaan ja opi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! :D

Onko teillä muilla miehillä sama, että ulkomaalaisille naisille on helppo jutella, mutta suominaisille on hankalaa ja kaikille miehille myös?

Olen introvertti, mutta harrastan matkustelua ja japanilaisten naisten kanssa on a) helppo jutella ja b) mukavaa jutella. Minusta on jännä kuinka vaikka inhoaa juttelua tuntemattomien kanssa, niin silti japanilaisten naisten kanssa se on aina vain positiivinen kokemus. M25

Japanilaisilla on hyvin pitkälti sellainen opeteltu ylikohtelias rooli päällä. Vähän kuin Jenkeissä asiakspalvelijoilla. Tottakai niiden kanssa on helppo kenen tahansa jutella, kun ne reagoivat kaikkeen ns. automaatiolla. Kannattaa ihan rohkeasti tutustua erilaisiin ihmisiin. Ei tarvii pelätä. Jos jonkun kanssa juttu ei luista, niin sitten ei luista. 

Japanilaiset naiset vihaa

Vihaa? En usko. Mihin perustat tämän väitteesi?

Noin se meneee, sama itsellä. En osaa small talkia. Töissäkin pitää ennen illallismiittiä etukäteen miettiä mistä aiheista voisin sitten puhua, koska ilman tuota miettimistä olen hiljaa ja vieruskumppani on sen näköinen että tahtoo karata Saharan aavikolle.

Eikä tuo mietintäkään siihen auta että illasta tulisi mukava ja siedettävä, mutta sentään sellainen että viereen istumaan joutunut tyyppi pystyy elämään sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Noin se meneee, sama itsellä. En osaa small talkia. Töissäkin pitää ennen illallismiittiä etukäteen miettiä mistä aiheista voisin sitten puhua, koska ilman tuota miettimistä olen hiljaa ja vieruskumppani on sen näköinen että tahtoo karata Saharan aavikolle.

Eikä tuo mietintäkään siihen auta että illasta tulisi mukava ja siedettävä, mutta sentään sellainen että viereen istumaan joutunut tyyppi pystyy elämään sen kanssa.

Ensinnäkin, älä ajattele että sinun pitää kantaa koko keskustelua. Aloita vaikka siitä, että mietit päässäsi miten voit vastata toiselle ihmiselle, kun hän aloittaa keskustelun jostain yleisestä aiheesta. Ei sinun tarvii aina keksiä aiheita. Kunhan et vastaa joka kerta "aijaa" tai "mm", niin pääsee jo alkuun. Jos aihe on vieras, niin esitä keskustelukumppanille jatkokysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! :D

Onko teillä muilla miehillä sama, että ulkomaalaisille naisille on helppo jutella, mutta suominaisille on hankalaa ja kaikille miehille myös?

Olen introvertti, mutta harrastan matkustelua ja japanilaisten naisten kanssa on a) helppo jutella ja b) mukavaa jutella. Minusta on jännä kuinka vaikka inhoaa juttelua tuntemattomien kanssa, niin silti japanilaisten naisten kanssa se on aina vain positiivinen kokemus. M25

Kuule, näiden avaustesi perusteella luulen että sinä vain luulet että japanilaisille naisille olisi helppo jutella.

Oikeasti ne on sitten vieraalla kielellä kommunikoivia, erittäin kivan näköisiä, ja toisekseen et tiedä pitävätkö he sinusta lainkaan vai esittävätkö vain kohteliasta. Jos jo pelkästään suomalaiset noin pelottaa niin et varmaan ole edes keskustellut oikean japanilaisen naisen kanssa. Anime-hahmon ehkä kyllä.

Jotenkin vaikea kuvitella, että japanilaisetkaan naiset tykkäisivät hänestä, kun hän on jo päässään päättänyt että he vihaavat kaikkia ulkomaalaisia. Tollasilla ennakkoasenteilla kun lähtee liikkeelle, niin ei ihme että on vaikeuksia tulla ihmisten kanssa toimeen.

Itse koen että on helpompi puhua vieraalle kuin tutulle. Olen töissä rakennuksessa, jossa on paljon eri firmoja. Hissikeskustelut tuntemattomien kanssa ovat päivän piristys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se meneee, sama itsellä. En osaa small talkia. Töissäkin pitää ennen illallismiittiä etukäteen miettiä mistä aiheista voisin sitten puhua, koska ilman tuota miettimistä olen hiljaa ja vieruskumppani on sen näköinen että tahtoo karata Saharan aavikolle.

Eikä tuo mietintäkään siihen auta että illasta tulisi mukava ja siedettävä, mutta sentään sellainen että viereen istumaan joutunut tyyppi pystyy elämään sen kanssa.

Ensinnäkin, älä ajattele että sinun pitää kantaa koko keskustelua. Aloita vaikka siitä, että mietit päässäsi miten voit vastata toiselle ihmiselle, kun hän aloittaa keskustelun jostain yleisestä aiheesta. Ei sinun tarvii aina keksiä aiheita. Kunhan et vastaa joka kerta "aijaa" tai "mm", niin pääsee jo alkuun. Jos aihe on vieras, niin esitä keskustelukumppanille jatkokysymyksiä.

Olen ollut aika monella työillallisella, ja ei tuo toimi kaltaiselleni. Voin sujuvasti vastata mhmm ja aijaa, mutta sen näkee keskustelukumppanista hyvin äkkiä että alkaa kyllästyttää, ja kuinka ollakaan sitä nopeammin ovat siirtyneet toisella puolella olevan seuraksi. Eihän siinä mitään, mutta kun sama käy joka puolella niin sitten siinä on vain itsekseen ihmettelemässä mitä tässä nyt sitten teen.

Olen havainnut paremmaksi keksiä etukäteen kiinnostavia aiheita, joista sitten voin avata keskutelua kun en kuitenkaan osaa pitää edellistä keskutelua yllä pelkästään hymisemällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se meneee, sama itsellä. En osaa small talkia. Töissäkin pitää ennen illallismiittiä etukäteen miettiä mistä aiheista voisin sitten puhua, koska ilman tuota miettimistä olen hiljaa ja vieruskumppani on sen näköinen että tahtoo karata Saharan aavikolle.

Eikä tuo mietintäkään siihen auta että illasta tulisi mukava ja siedettävä, mutta sentään sellainen että viereen istumaan joutunut tyyppi pystyy elämään sen kanssa.

Ensinnäkin, älä ajattele että sinun pitää kantaa koko keskustelua. Aloita vaikka siitä, että mietit päässäsi miten voit vastata toiselle ihmiselle, kun hän aloittaa keskustelun jostain yleisestä aiheesta. Ei sinun tarvii aina keksiä aiheita. Kunhan et vastaa joka kerta "aijaa" tai "mm", niin pääsee jo alkuun. Jos aihe on vieras, niin esitä keskustelukumppanille jatkokysymyksiä.

Niin siis nimenomaan ÄLÄ VASTAA "aijaa/hmm". 😄 Harjoittele päässäsi tai ääneen reagoimaan ihmisten juttuihin jollain tarkentavalla kysymyksellä, niin keskustelu jatkuu ainakin jonkun aikaa.

Olen tullut siihen tulokseen etta tuo ns small talk on hiukan kuin improvisaatioteatteria. Eli jutun juju on siina etta aina sanotaan keskustelunavaukselle kylla, ja jokaisessa vastausrepliikissa tarjoillaan joku taky jota se vastapuoli voi sitten vuorostaan hyodyntaa. Jotkut ei vaan halua jutella ja toiset taas ei huomaa noita takyja joita heille tarjoillaan eivatka oikein osaa tarttua niihin vaikka jutusteluhaluja olisikin. Jos ei itse keksi kauheasti juttelemista niin aina voi kysya vastapuolelta jotain harmitonta hanesta itsestaan, tai asuinpaikasta tai lumitoista pihalla yms yms. Kaikki tuo vaatii sen etta oikeasti kuuntelee mita se toinen sanoo.

Itselle tuo ei tullut luonnostaan mutta olen vuosien varrella harjoitellut  - hiukan pakostakin tyon takia - niin paljon etta nykyaan kevyt jutustelu bussipysakilla tai kaupassa menee ihan lonkalta ja on aika mukavaakin. Juttelun taidon voi todellakin oppia vaikka ei ole syntyjaan moottoriturpa.

Lisään tähän vielä, että helpointa on joskus keskustella siitä, missä tilanteessa sillä hetkellä on ja mitä on ympärillä. Siis jos olet jossain sellaisessa tilanteessa, että koet tarpeelliseksi aloittaa keskutelun toisen ihmisen kanssa. Esimerkiksi jos olet menossa työhösi liittyvälle kurssille ja siellä ennen kurssin alkamista tapaat muita kurssille tuljoita, voit aloittaa vaikka juttelun kurssin sisällöstä, kurssin järjestäjästä tms. Tai jos olet bussipysäkilllä ja turhautuneena vilkuilet kelloa, kun bussi on myöhässä, voi toisen kanssa alkaa juttelemaan ko bussilinjasta, sen aikataulussa pysymisistä yleensä tms. Meillä Suomessa on kyllä se hyvä puoli, että hiljaisuutta siedetään paremmin kuin jossain muualla. Tilanteita, joissa olisi pakko puhua tuntemattomien kanssa, on aika vähän arkielämässä. Yleensä liittyy joko työhön, opiskeluun, joihinkin juhliin missä on just sillä hetkellä tms. 

Mulla on sama juttu kuin ap:llä. Tosin sitten kun (hyvin harvoin) tunnen olevani jonkun kanssa samalla aaltopituudella, niin puheesta ei meinaa tulla loppua.