Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävän parisuhde surettaa, koen ystäväni hukkaavan parhaat vuotensa
16.03.2024 |
Olemme +30 v ikäisiä, ei siis mitään teinejä enää. Ystäväni eli koko aikuisikänsä ilman parisuhdetta, vaikka toive puolisosta, naimisiin menosta ja omista biologisista lapsista oli. Ystäväni ryhtyi kolmekymppisenä parisuhteeseen 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies ei ole mikään rikas/merkittävässä asemassa, vaan tavallinen suomalainen töitä tekevä mies. Mies oli melko vähän aikaa ennen ystäväni kanssa seurustelun aloittamista eronnut avioliitosta, liitosta on 2 kouluikäistä lasta. Ystäväni muutti miehen kanssa saman katon alle, miehen aiemman liiton lapset asuvat miehen luona. Ystäväni ja mies eivät ole menneet naimisiin, vaan elävät yhä avoliitossa. Mies ei halua enempää lapsia, joten ystäväni ei biologisia lapsia miehen kanssa voi saada. Aiemmin iloisesta ja kuplivasta ystävästäni on kuoriutunut viimeisten vuosien aikana väsähtäneempi äitipuoli, joka käyttää ison osan arjestaan miehen lasten harrastuskuskauksiin, ruoanlaittoon ja muuhun. Virallista vastuuta lapsista tällä ystävälläni ei ole, mutta hän käyttää ison osan elämästään lapsiarjen pyörittämiseen.
Ystäväni on muutamassa vuodessa vanhentunut todella paljon, olemuskin on muuttunut enemmän viisikymppistä muistuttavaksi. Miehen myötä ystävä on ryhtynyt harrastamaan samoja asioita miehen kanssa. Ystäväni ei enää käy kylässä ystäviensä luona, kun aikaa ja jakamista ei enää ole. Ystävän olemuksesta ollut ilo ja hyväntuulisuus on poissa. Miehen kanssa yhdessä ollessaan eivät ole mitenkään "rakastuneen" oloisia: eivät keskenään hymyile, heitä läppää tai ole muuten läheisen oloisia. Olen yrittänyt viettää aikaa ystäväni ja hänen miehensä kanssa, mutta yhteiset keskustelut ovat väkinäisiä. Mies vastailee lyhkäisesti, jos hänen kanssaan yrittää ystävällisesti jutella ja kysellä hänen elämästään, työstään jne. Mies tulee selvästi paremmin juttuun oman ikäistensä/vanhempien ihmisten kanssa, heidän kanssaan saa hyvin keskustelua aikaiseksi, mitä olen vierestä seurannut. Kahden kesken ystävä on mukavampaa seuraa ja oma tuttu itsensä. En koe, että tuo mies olisi ystävälleni sopiva. Ystävän vanhemmatkaan eivät ilmeisesti suhtaudu kovin hyvin tuohon mieheen, kun välttelevät miehen ja miehen lasten tapaamista. Ystävä ei ymmärrä vanhempiensa reaktiota ja harmittelee, miksi eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan.
Minua surettaa, sillä koen ystäväni hukkaavan parhaat vuotensa tuon miehen kanssa. Ystäväni ei ole päässyt aiemman toiveensa mukaisesti naimisiin, eikä ole saanut biologisia lapsia. Ystävän omat harrastukset ja ystävyyssuhteet ovat melko pitkälti jääneet, kun elämä on muuttunut äitipuolen elämäksi. Tulevaisuudessa miehen lasten lentäessä pesästä edessä onkin pian jo miehen eläkevuodet, ystävällä työuraa on vielä jäljellä vuosikymmeniä. Jos ero koittaisi vaikka 10 vuoden päästä, jäisi ystäväni lapsettomaksi ja olisi käyttänyt nämä parhaat vuotensa miehen perheen pyörittämiseen. Koen, että ystäväni ansaitsisi parempaa: ikäisensä miehen, jonka kanssa saisi mennä naimisiin ja saisi biologisia lapsia. Nyt itselläni on sivusta katsoessa olo, että ystävääni viedään tuossa asiassa kuin litran mittaa. Mies hyötyy tuosta parisuhteesta valtavasti, mutta ystävälleni tuo ei näytä olevan reilu diili vierestä katsottuna.
Anteeksi, oli pakko avautua tästä anonyymisti jossakin. Surettaa vain niin paljon tuo ystäväni tilanne. Toivoisin hänelle tasavertaista parisuhdetta, jossa hän saisi toteuttaa omia unelmiaan.
Kommentit (69)
Ihmiset ovat usein omalle tilanteelleen sokeita.
Kumma, ettei edes omien vanhempien reaktio saa miettimään tuota parisuhdetta uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin alle 30 v iässä suhdetta itseäni liki 20 v vanhemman miehen kanssa. Hän oli tosin viikonloppuisä. Ei olisi kannattanut yrittää. Jäi tuosta tilanteesta paha maku suuhun ja olo, että mies oli kanssani vain siksi, että olin nuori ja nätti. Oltiin parisuhdeasioissa eri sukupolvea, mikä hiersi. Siihen oli syynsä, miksi mies oli sinkku tuossa iässä.
Onneksi juttu loppui nopeasti. Olen jo ollut vuosia naimisissa ja äiti, aviomieheni on kanssani samaa ikäluokkaa. Kaduttaisi valtavasti, jos olisi jäänyt oma äidiksi tulo kokematta.
Itsellä samankaltainen tilanne, tosin kyse vain kaukaisemmasta kaverista.
Ihmetyttää, mitä kaveri miehessään näkee. Miehestä kaverini on tietysti ollut loistosaalis, kun sai itselleen paljon nuoremman naisystävän.
Toisen puolesta ei voi elää. Ehkä ystäväsi on tuosta parisuhteesta ja perheestä onnellinen, vaikka ei näytä sitä ulospäin? Ehkä hänelle ei ole enää tärkeää mennä naimisiin, vaan olla yhdessä. Ehkä ei kaipaa biologisia lapsia, vaan miehen lapset riittävät.
Minä tiedän useammankin n. 30-vuotiaan naisen, jotka ovat haksahtaneet huomattavasti vanhemman miehen kelkkaan. Yhtä lukuun ottamatta kaikki noista pareista ovat melko nopeasti eronneet. Yhteistä kaikille noille naisille on ollut se, että eivät ole löytäneet miestä seurustelusuhteeseen. Irtoseksiä olisi ollut tarjolla, mutta parisuhdetta ei. Ehkä pitkän sinkkuna olemisen jälkeen iski epätoivo ja suostuivat suhteeseen vanhemman miehen kanssa. Eihän siihen paljon tarvinnut, kun vanhempi mies vähän puhui nätisti ja huomioi. Jos tuollaista huomiota ei aiemmin ikäisiltään miehiltä saanut, niin imartelihan se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän useammankin n. 30-vuotiaan naisen, jotka ovat haksahtaneet huomattavasti vanhemman miehen kelkkaan. Yhtä lukuun ottamatta kaikki noista pareista ovat melko nopeasti eronneet. Yhteistä kaikille noille naisille on ollut se, että eivät ole löytäneet miestä seurustelusuhteeseen. Irtoseksiä olisi ollut tarjolla, mutta parisuhdetta ei. Ehkä pitkän sinkkuna olemisen jälkeen iski epätoivo ja suostuivat suhteeseen vanhemman miehen kanssa. Eihän siihen paljon tarvinnut, kun vanhempi mies vähän puhui nätisti ja huomioi. Jos tuollaista huomiota ei aiemmin ikäisiltään miehiltä saanut, niin imartelihan se.
Ovatko nämä naiset ylipainoisia tai muuten vaatimattoman näköisiä? Tai onko luonteessa jotain ongelmaa, esim. estynyt, takakireä tai muuten neuroottinen tapaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän useammankin n. 30-vuotiaan naisen, jotka ovat haksahtaneet huomattavasti vanhemman miehen kelkkaan. Yhtä lukuun ottamatta kaikki noista pareista ovat melko nopeasti eronneet. Yhteistä kaikille noille naisille on ollut se, että eivät ole löytäneet miestä seurustelusuhteeseen. Irtoseksiä olisi ollut tarjolla, mutta parisuhdetta ei. Ehkä pitkän sinkkuna olemisen jälkeen iski epätoivo ja suostuivat suhteeseen vanhemman miehen kanssa. Eihän siihen paljon tarvinnut, kun vanhempi mies vähän puhui nätisti ja huomioi. Jos tuollaista huomiota ei aiemmin ikäisiltään miehiltä saanut, niin imartelihan se.
Ovatko nämä naiset ylipainoisia tai muuten vaatimattoman näköisiä? Tai onko luonteessa jotain ongelmaa, esim. estynyt, takakireä tai muuten neuroottinen tapaus?
Vain yksi on ollut reippaasti ylipainoinen, muut ovat olleet normaalipainoisia. Ulkoisesti ovat oikein sieviä naisia, ihmettelen miksi vientiä omanikäisten keskuudessa ei ole ollut. Luonteeltaan ovat olleet erilaisia, vaikka perussosiaalisia. Yksi oli varautunut, toinen vaikean eron takia epävarma omasta kelpaamisestaan, kolmannella oli paljon arkisia asioita, joista ei pitänyt jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisen puolesta ei voi elää. Ehkä ystäväsi on tuosta parisuhteesta ja perheestä onnellinen, vaikka ei näytä sitä ulospäin? Ehkä hänelle ei ole enää tärkeää mennä naimisiin, vaan olla yhdessä. Ehkä ei kaipaa biologisia lapsia, vaan miehen lapset riittävät.
Olen äiti ja olin tätä mieltä jo ennen äidiksi tulemista. Tämä tunne on tosin vain vahvistunut äidiksi tulon myötä. On täysin eri asia olla lapsi omalle lapsille/lapsille, joiden kasvua on saanut seurata alusta asti. On aivan eri asia kokea asiat oman lapsen äitinä vs. jonkun toisen lapsen äitinä. Toisen lapset eivät korvaa sitä, jos oma/omat jäävät saamatta. Toki toisen lapsien kautta pääsee elämään lapsiarkea, mutta ei se omien lapsien äitiyttä vastaa.
Ystäväsi voisi hukata nuo "parhaat" vuodet muutenkin. Saattaisi olla ikäisensä miehen kanssa, joka ei sitten lopulta haluaisikaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiskohan tuolle kaverille ehdottaa jotenkin puolileikillä, että käy ottamassa munasoluja pakkaseen. Jos siis vaikuttaa haluavan omia lapsia vielä
Odotan jo alapeukkujen armeijaa:
Minä en ymmärrä, miksi kukaan haluaa olla itseään reilusti nuoremman puolison kanssa. Jos ikäeroa on joku 20 vuotta, niin siinä ollaan jo eri sukupolvea. Näkyyhän tuo siinä, millaisessa ympäristössä ihminen on kasvanut, mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen ajattelunsa kehittymiseen ja millainen ympäröivä maailma on ollut, kun hän oli lapsi/nuori/nuori aikuinen. Harva on oman vanhempansa kanssa samaa mieltä asioista, kun ollaan eri sukupolvea. Miten paljon vanhemman puolison kanssa tämä olisi eri juttu?
Eri sukupolvea olevan kumppanin osalta mietin myös sitä, eikö paljon itseään nuoremman puolison ottava kaipaa puolisoltaan vertaistaan kypsyyttä? Minusta on ihan itsestään selvää, että se viisikymppinen on elämänkokemukseltaan erilainen kuin kolmekymppinen. Toki kolmekymppinen voi olla fiksu ja "kypsä ikäisekseen", mutta ei hänellä viisikymppisen elämänkokemusta ole eikä tarvitse olla.
Ja eikö se viisikymppinen halua puolisonsa kanssa jakaa yhteisiä muistoja historiasta ja elää omanikäisensä arkea? Ainakin omassa tuttavapiirissäni niillä kolmekymppisillä ja viisikymppisillä on yleensä aika erilainen elämä. Kolmekymppisissä on lapsettomia/pienten lasten vanhempia, viisikymppisillä on kotona yleensä isoja koululaisia/teinejä tai lapset ovat jo lentäneet pesästä. Kolmekymppisillä ja viisikymppisillä on ainakin omassa tuttavapiirissäni erilaiset harrastukset tai toiveet vapaa-ajan osalta.
En vain monestakaan syystä ymmärrä näitä isojen ikäerojen suhteita, enkä tajua, miksi kukaan haluaa itseään paljon nuoremman/vanhemman puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisen puolesta ei voi elää. Ehkä ystäväsi on tuosta parisuhteesta ja perheestä onnellinen, vaikka ei näytä sitä ulospäin? Ehkä hänelle ei ole enää tärkeää mennä naimisiin, vaan olla yhdessä. Ehkä ei kaipaa biologisia lapsia, vaan miehen lapset riittävät.
On se silti huolestuttavaa jos olemus muuttuu ja ilo katoaa ja ystävät&vanhemmat välttelevät seuraa. Enemmän minulla herää epäily ettei vaan siellä suljettujen seinien sisällä tapahtuisi jonkinlaista väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat usein omalle tilanteelleen sokeita.
Kumma, ettei edes omien vanhempien reaktio saa miettimään tuota parisuhdetta uudestaan.
Voi olla että näkee tilanteensa ihan oikein mutta ei pysty jostain syystä lähtemään. Toivottavasti jossain vaiheessa saisi siihen riittävästi halua ja voimaa - jos todella suhteesta kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen puolesta ei voi elää. Ehkä ystäväsi on tuosta parisuhteesta ja perheestä onnellinen, vaikka ei näytä sitä ulospäin? Ehkä hänelle ei ole enää tärkeää mennä naimisiin, vaan olla yhdessä. Ehkä ei kaipaa biologisia lapsia, vaan miehen lapset riittävät.
On se silti huolestuttavaa jos olemus muuttuu ja ilo katoaa ja ystävät&vanhemmat välttelevät seuraa. Enemmän minulla herää epäily ettei vaan siellä suljettujen seinien sisällä tapahtuisi jonkinlaista väkivaltaa?
Eiköhän tuollaisessa vanhempien reaktion selitä se, että lähes heidän ikäisensä ukko heilastelee heidän tyttärensä kanssa.
Ei kai tuossa auta kuin pitää ystävyyttä yllä ja olla herkästi tarjoamassa tukea, j o s ystäväsi jonakin päivänä sanoittaa kokevansa asian itsekin noin. Silloin on tärkeää olla tukemassa hänen ajatuksiaan ja kertomassa rehellisesti, miltä sinusta tuntuu.
Olisiko teidän mahdollista lähteä lyhyeen reissuun tai tehdä jotakin, mitä ennen teitte yhdessä? Niin, että hän edes lyhyeksi hetkeksi pääsisi kokonaan irti tuosta nykykuviosta, muistaisi kuka oikeasti on ja näkisi tilanteensa hetken aikaa ulkopuolelta? Arjen pyörityksessä hänellä ei välttämättä ole hetkeä pysähtyä ja ajatella. Vankilan ulkopuolelle ei näe.
Minusta ystäväsi kuulostaa vain siltä, miltä monet lapsiperheen arkea pyörittävät vanhemmat kuulostavat. Heitä väsyttää. Enää ei kiinnosta samat jutut kuin nuorempana sinkkuna. Elämä ja maailma muuttuu. Vai ovatko tuntemasi lapsiperheiden äidit iloisia ja pirskahtelevia?
Onko tuo ystäväsi ensimmäinen parisuhde?
Oma kokemus on, että monet ihmiset sietävät ensimmäisessä parisuhteessaan kumppaniltaan huonoa käytöstä, kun eivät tiedä paremmasta. Tämä koskee niin teininä ekaa kertaa seurustelevia kuin vanhemmalla iällä parisuhteeseen päätyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen puolesta ei voi elää. Ehkä ystäväsi on tuosta parisuhteesta ja perheestä onnellinen, vaikka ei näytä sitä ulospäin? Ehkä hänelle ei ole enää tärkeää mennä naimisiin, vaan olla yhdessä. Ehkä ei kaipaa biologisia lapsia, vaan miehen lapset riittävät.
On se silti huolestuttavaa jos olemus muuttuu ja ilo katoaa ja ystävät&vanhemmat välttelevät seuraa. Enemmän minulla herää epäily ettei vaan siellä suljettujen seinien sisällä tapahtuisi jonkinlaista väkivaltaa?
Eiköhän tuollaisessa vanhempien reaktion selitä se, että lähes heidän ikäisensä ukko heilastelee heidän tyttärensä kanssa.
Sitten olisi vanhempien syytä mennä itseensä. En nyt avaa omaa taustaani tässä mutta minäkin muutuin kuten ap:n ystävä kuvauksen mukaan, meitä kartettiin ja kun vuosien, miltei 20 jälkeen erosin sain ystäväni takaisin ja sanoivat että eivät halunneet olla tekemisissä kun mies oli niin outo ja oli vaikea olla seurassansa. Ja kyllä, oli vaikea, väkivaltainen sekä henkisesti, emotionaalisesti, taloudellisesti että fyysisesti se suhde. Pitkään sitä peittelin ja halusin näyttää kuin kaikki olisi hyvin.
Tulen aina surulliseksi kun ihmiset päivittelevät suhteessa pelkästään ikäeroa. Itse olen ollut 4v suhteessa 20v vanhemman miehen kanssa ja todellakin vientiä oli ja on oman ikäisten kanssa. En minäkään mitenkään ottanut tai hakenut vanhempaa miestä, kun se kiinnostus herää ja ihastusta syntyy niin ei sitä pysty tukahduttamaan sentakia että on ikäeroa ja miksi pitäisi kun kuitenkin aikuisia ja vapaita ollaan. Ja itsellä takana muutama lyhyempi suhde oman ikäisten kanssa.
Jotenkin vanhemmassa miehessä viehättää karismaattisuus ja itsevarmuus. Oman ikäisissä ~30 vuotiaissa paistaa epävarmuus sekä joillakin hirmuinen työuran kiilto silmissä sekä kaverit melko tärkeitä edelleen. Ja nainen taas haluaisi ennemmin panostaa yhteiseen elämään ja vaikka matkoihin, tällaisessa elämäntilanteessa se vanhempi mies myös on. Pitää siis arvossaan sitä omaa naista, tätä kokemusta en oman ikäisiltä miehiltä ole saanut. Voi toki olla vain huonoa tuuria. Ja sit toinen mikä ärsyttää että nuorempi on vanhemman kanssa rahan takia, ehei. Ihan saman verran tienataan kumpikin, kaikki matkat ollaan maksettu puoliksi jne.
Alue: Aihe vapaa
Eipä tuolle mitään voi. Ystävä päättää itse suhteestaan.
Toivottavasti tajuaisi itse lähteä tuosta.