Ystävän parisuhde surettaa, koen ystäväni hukkaavan parhaat vuotensa

Mikä ero tuossa on omiin lapsiin, paitsi ettei tarvinnut synnyttää ja hoitaa pikkulapsia?

Miksi pitäisi "päästä naimisiin ", hehän jo elävät vastaavasti?

Missä lasten äiti on?

Oletko kateellinen ja miten kaikki tämä sinulle kuuluu?

Nyt ystäväsi saa kuitenkin kokea parisuhteenja perhe-elämän. Jos ei olisi ottanut vanhempaa miestä ei ole mitään taetta että olisi saanut ikäisensä miehen ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi tuhlaa elämänsä hoitamalla toisen lapsia eikä edes saa omia. 

Miehen ollessa 70, ystävä on vasta 50 ja vielä 15 vuotta työelämässä. 

Huono suhde. Ystäväsi on piika. 

Voihan sen ajatella niinkin,että ystäväsi saa kokea perhe- elämää ja äitinä oloa ja on siitä onnellinen.Perhemuotoja on paljon erilaisia ja kiintyä voi muihinkin kuin verisukulaisiin.

Tätä vähän ihmettelin kun kaikki voivottelee että lapset ei ole omia. Kuitenkin nykyään on niin monenlaisia perheitä, sijaislapsia, tukiperheitä, adoptiolapsia,,, on aivan täysin mahdollista ja yleistäkin että kiintyy puolisonsa lapsiin ja suhtautuu heihin kuin omiinsa. Ei se ole mikään miinusmerkkinen asia, vaan ihana onnenpotku. Yli kolmikymppinen nainen jonka pitäisi vielä löytää uusi rakkaus perhee

Aina noita on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt ystäväsi saa kuitenkin kokea parisuhteenja perhe-elämän. Jos ei olisi ottanut vanhempaa miestä ei ole mitään taetta että olisi saanut ikäisensä miehen ja lapsia.

Jos taas on vanhemman miehen uusperheessä, niin ei jää edes mahdollisuutta löytää ikäistään miestä ja saada hänen kanssaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ystäväsi saa kuitenkin kokea parisuhteenja perhe-elämän. Jos ei olisi ottanut vanhempaa miestä ei ole mitään taetta että olisi saanut ikäisensä miehen ja lapsia.

Jos taas on vanhemman miehen uusperheessä, niin ei jää edes mahdollisuutta löytää ikäistään miestä ja saada hänen kanssaan lapsia.

Tämä. Naiselle biologia on vaan tosi armoton. Jos viettää vaikka ikävuodet 30-43 v tuollaisessa suhteessa ja tulee ero, niin ei sitä biologisia lapsia ehdi enää saamaan. Siinä sitten saattaa olla tilanteessa, että on eronnut, lapseton ja on hoitanut toisen lapset aikuisiksi. Edessä saattaa olla vuosikymmeniä elämää, jolloin ehtii murehtimaan, miksi niitä omia ei uskaltanut edes tavoitella.

Kolmekymppisellä olisi ollut hyvin vielä vuosiakin aikaa löytää puoliso ja saada niitä lapsia. Tiedän työni puolesta paljon pareja, jotka ovat tavanneet +30 v iässä ja hyvin ovat lapsia saaneet muutaman vuoden kuluessa ensitapaamisesta. 

Tiedän pari tällaista nuorempi nainen ja viisikymppinen mies suhdetta ja ihmetyttää, miksi naiset lähtevät tällaiseen mukaan? Joo, viisikymppinen mies voi olla vaikka hauska tai hyvä kuuntelemaan. Silti oma kokemus on, että viisikymppiset naiset ja miehet ovat jo väsyneempiä kuin kolmekymppiset. He eivät enää aina jaksa innostua uusista asioista (monet jutut on jo nähty), eikä kovin menevä elämä kiinnosta. Enkä tarkoita tällä mitään baareilua, vaan tuntemani viisikymppiset nauttivat lähinnä mökkeilystä, kotona kirjojen lukemisesta ja hiihtämisestä. Aika monilla on myös iän myötä korostunut ehdottomuus omissa arkisissa rutiineissa, eikä niistä haluta poiketa kuin pakon edessä. En minä olisi kaivannut virkeänä kolmekymppisenä puolisoksi ihmistä, joka mieluummin antaa arjen rullata joka päivä samaa rataa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tällaista nuorempi nainen ja viisikymppinen mies suhdetta ja ihmetyttää, miksi naiset lähtevät tällaiseen mukaan? Joo, viisikymppinen mies voi olla vaikka hauska tai hyvä kuuntelemaan. Silti oma kokemus on, että viisikymppiset naiset ja miehet ovat jo väsyneempiä kuin kolmekymppiset. He eivät enää aina jaksa innostua uusista asioista (monet jutut on jo nähty), eikä kovin menevä elämä kiinnosta. Enkä tarkoita tällä mitään baareilua, vaan tuntemani viisikymppiset nauttivat lähinnä mökkeilystä, kotona kirjojen lukemisesta ja hiihtämisestä. Aika monilla on myös iän myötä korostunut ehdottomuus omissa arkisissa rutiineissa, eikä niistä haluta poiketa kuin pakon edessä. En minä olisi kaivannut virkeänä kolmekymppisenä puolisoksi ihmistä, joka mieluummin antaa arjen rullata joka päivä samaa rataa.

No, mä voin kertoa omalta osaltani. Mä tuhosin nuoruuteni ikäerosuhteessa ja pohjimmainen syy oli huono itsetunto. En uskonut saavani ikäistäni miestä ja vanhalle miehelle tunsin olevani jotenkin erityisen haluttava (huono itsetunto sai luulemaan että nuorelle miehelle en voisi olla haluttava, kun nuori saisi muitakin ikäisiäni). 

Suhde ei ollut tasapuolinen, vaan roolit jakautuivat automaattisesti niin että mies vanhempana päättää ja hänen ehdoillaan mennään. Voin myös myöntää jälkikäteen, että häpesin miestäni ja suhdettani, vaikka silloin uhmakkaasti julistin iän olevan vain numero jne. En halunnut liikkua oman ikäisteni seurassa, koska heidän silmissään häpeä oli musertavampaa. Vanhempien ihmisten silmissä häpesin myös, mutta vähän eri tavalla joka oli helpompi kestää. Ajan myötä suhde nakersi itsetuntoani lisää, minkä takia se pystyi jatkumaan. Sitten erilaisten vaiheiden jälkeen sain itsekunnioitusta lähteä ja nykyään onkin oman ikäinen mies ja kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Odotan jo alapeukkujen armeijaa:

Minä en ymmärrä, miksi kukaan haluaa olla itseään reilusti nuoremman puolison kanssa. Jos ikäeroa on joku 20 vuotta, niin siinä ollaan jo eri sukupolvea. Näkyyhän tuo siinä, millaisessa ympäristössä ihminen on kasvanut, mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen ajattelunsa kehittymiseen ja millainen ympäröivä maailma on ollut, kun hän oli lapsi/nuori/nuori aikuinen. Harva on oman vanhempansa kanssa samaa mieltä asioista, kun ollaan eri sukupolvea. Miten paljon vanhemman puolison kanssa tämä olisi eri juttu?

Eri sukupolvea olevan kumppanin osalta mietin myös sitä, eikö paljon itseään nuoremman puolison ottava kaipaa puolisoltaan vertaistaan kypsyyttä? Minusta on ihan itsestään selvää, että se viisikymppinen on elämänkokemukseltaan erilainen kuin kolmekymppinen. Toki kolmekymppinen voi olla fiksu ja "kypsä ikäisekseen", mutta ei hänellä viisikymppisen elämänkokemusta ole eikä tarvitse olla.

Rakkaus ei katso ikää. Sitä vaan voi rakastua itseään vanhempaan tai nuorempaan.

Kyllä voi olla viisikymppisen elämänkokemus nuoremmalla, ja toisaalta viisikymppinen voi olla lapsellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tällaista nuorempi nainen ja viisikymppinen mies suhdetta ja ihmetyttää, miksi naiset lähtevät tällaiseen mukaan? Joo, viisikymppinen mies voi olla vaikka hauska tai hyvä kuuntelemaan. Silti oma kokemus on, että viisikymppiset naiset ja miehet ovat jo väsyneempiä kuin kolmekymppiset. He eivät enää aina jaksa innostua uusista asioista (monet jutut on jo nähty), eikä kovin menevä elämä kiinnosta. Enkä tarkoita tällä mitään baareilua, vaan tuntemani viisikymppiset nauttivat lähinnä mökkeilystä, kotona kirjojen lukemisesta ja hiihtämisestä. Aika monilla on myös iän myötä korostunut ehdottomuus omissa arkisissa rutiineissa, eikä niistä haluta poiketa kuin pakon edessä. En minä olisi kaivannut virkeänä kolmekymppisenä puolisoksi ihmistä, joka mieluummin antaa arjen rullata joka päivä samaa rataa.

No, mä voin kertoa omalta osaltani. Mä tuhosin nuoruuteni ik

Kerroitko avoimesti suhteestanne muille? Oma kaverini elää tällaisessa 20 v ikäeron suhteessa (on elänyt jo monta vuotta), mutta ei puhu suhteesta avoimesti. Ei kertonut, kun alkoivat seurustella. Kertoi suhteesta vasta, kun olivat muuttamassa saman katon alle. Vieläkään ei julkisesti puhu asiasta, ei ole somessa kertonut seurustelustaan jne. Toki ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikki tuntemani suunnilleen samaa ikäluokkaa olevat parit ovat kyllä kertoneet yhdessäolostaan/avoliitossa elämisestä ihan avoimesti. Itselle tulee olo, että jotenkin peittelevät ja häpeävät tuota tilannetta.

Nuo jutut eivät aina mene siten kuin sivusta katsoja kuvittelee. Voi olla myös niin, ettei sun ystävä edes saisi omia lapsia, joten siksi hän panostaa täysillä miehensä lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tällaista nuorempi nainen ja viisikymppinen mies suhdetta ja ihmetyttää, miksi naiset lähtevät tällaiseen mukaan? Joo, viisikymppinen mies voi olla vaikka hauska tai hyvä kuuntelemaan. Silti oma kokemus on, että viisikymppiset naiset ja miehet ovat jo väsyneempiä kuin kolmekymppiset. He eivät enää aina jaksa innostua uusista asioista (monet jutut on jo nähty), eikä kovin menevä elämä kiinnosta. Enkä tarkoita tällä mitään baareilua, vaan tuntemani viisikymppiset nauttivat lähinnä mökkeilystä, kotona kirjojen lukemisesta ja hiihtämisestä. Aika monilla on myös iän myötä korostunut ehdottomuus omissa arkisissa rutiineissa, eikä niistä haluta poiketa kuin pakon edessä. En minä olisi kaivannut virkeänä kolmekymppisenä puolisoksi ihmistä, joka mieluummin antaa arjen rullata joka päivä samaa rataa.

No, mä vo

Kerroitko avoimesti suhteestanne muille? Oma kaverini elää tällaisessa 20 v ikäeron suhteessa (on elänyt jo monta vuotta), mutta ei puhu suhteesta avoimesti. Ei kertonut, kun alkoivat seurustella. Kertoi suhteesta vasta, kun olivat muuttamassa saman katon alle. Vieläkään ei julkisesti puhu asiasta, ei ole somessa kertonut seurustelustaan jne. Toki ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikki tuntemani suunnilleen samaa ikäluokkaa olevat parit ovat kyllä kertoneet yhdessäolostaan/avoliitossa elämisestä ihan avoimesti. Itselle tulee olo, että jotenkin peittelevät ja häpeävät tuota tilannetta.

En kertonut. Usein kerroin eläväni suhteessa, mutta annoin ymmärtää että ikäiseni kanssa. Tämä aiheutti paljon salailua ja yksinäisyyttä, koska en esim halunnut mielelläni tuoda meille kotiin uusia tuttuja, joita sain opiskelujen kautta. Muistan että jossain vaiheessa en enää halunnut tehdä ikäisteni kanssa tuttavuutta, koska tiesin ettei suhde voisi syventyä ystävyydeksi kun en halunnut paljastaa millaisessa suhteessa elän. 

Jälkikäteen mulle on hyvin surullista muistella tuota aikaa. Olen nyt saman ikäinen kuin tuo mies silloin ja rehellisesti sanottuna koen häntä kohtaan inhoa ja lähes vihaa. Kun katson itse itseäni 20 vuotta nuorempia poikia, en voisi kuvitellakaan alkavani suhteeseen sellaisen kanssa. Totta kai pilaisin hänen nuoruutensa. En voi käsittää mitä eksäni on ajatellut alkaessaan suhteeseen minun kanssani, ja inhottaa ajatella sitä.

Vierailija kirjoitti:

Odotan jo alapeukkujen armeijaa:

Minä en ymmärrä, miksi kukaan haluaa olla itseään reilusti nuoremman puolison kanssa. Jos ikäeroa on joku 20 vuotta, niin siinä ollaan jo eri sukupolvea. Näkyyhän tuo siinä, millaisessa ympäristössä ihminen on kasvanut, mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen ajattelunsa kehittymiseen ja millainen ympäröivä maailma on ollut, kun hän oli lapsi/nuori/nuori aikuinen. Harva on oman vanhempansa kanssa samaa mieltä asioista, kun ollaan eri sukupolvea. Miten paljon vanhemman puolison kanssa tämä olisi eri juttu?

Eri sukupolvea olevan kumppanin osalta mietin myös sitä, eikö paljon itseään nuoremman puolison ottava kaipaa puolisoltaan vertaistaan kypsyyttä? Minusta on ihan itsestään selvää, että se viisikymppinen on elämänkokemukseltaan erilainen kuin kolmekymppinen. Toki kolmekymppinen voi olla fiksu ja "kypsä ikäisekseen", mutta ei hänellä viisikymppisen elämänkokemusta ole eikä tarvitse olla.

Ja sitten tulee vielä se vanhuuskin nopeaa vauhtia kuvioihin. Se alunperin ehkä nuorekas viiskymppinen vanhenee vääjäämättä. Onko kiva jäädä eläkkeelle ja palloilla yksin kotona, kun puoliso on työelämässä vielä 20 vuotta? Entä kun se nuorempi osapuoli on vihdoin eläkkeellä, niin mistään yhteisestä matkustelusta, mökkeilystä ym ei voi enää edes haaveilla. Puoliso on jo ihan vanha pappa, kohta 90. 

Kerroitko avoimesti suhteestanne muille? Oma kaverini elää tällaisessa 20 v ikäeron suhteessa (on elänyt jo monta vuotta), mutta ei puhu suhteesta avoimesti. Ei kertonut, kun alkoivat seurustella. Kertoi suhteesta vasta, kun olivat muuttamassa saman katon alle. Vieläkään ei julkisesti puhu asiasta, ei ole somessa kertonut seurustelustaan jne. Toki ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikki tuntemani suunnilleen samaa ikäluokkaa olevat parit ovat kyllä kertoneet yhdessäolostaan/avoliitossa elämisestä ihan avoimesti. Itselle tulee olo, että jotenkin peittelevät ja häpeävät tuota tilannetta.

Jakaako kaverisi muuten somessa paljon asioita? Jos, jakaako muita henkilökohtaisia asioita, vai enemmän sellaista yleistä. Käyttäytyykö siis eri tavalla nyt kuin ennen?

Kaikkihan eivät elä somen kautta, joten aina ei voi sen perusteella tietää.

Christiiina kirjoitti:

Harmillinen juttu, mutta itsepähän nainen on valinnut tuollaisen miehen. Tulee mieleen, että ehkä hän ei sitten ole kelvannut kenellekään kunnolliselle ikäiselleen miehelle...

Voihan niinkin käydä, että sille miehelle tulee vielä uudelleen vauvakuume ja he saavat yhteisen lapsen. Kun usein miehille tulee vielä 5-kymppisenä uudelleen vauvakuume siinä vaiheessa kun omat lapset ovat aikuistumassa.

!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tällaista nuorempi nainen ja viisikymppinen mies suhdetta ja ihmetyttää, miksi naiset lähtevät tällaiseen mukaan? Joo, viisikymppinen mies voi olla vaikka hauska tai hyvä kuuntelemaan. Silti oma kokemus on, että viisikymppiset naiset ja miehet ovat jo väsyneempiä kuin kolmekymppiset. He eivät enää aina jaksa innostua uusista asioista (monet jutut on jo nähty), eikä kovin menevä elämä kiinnosta. Enkä tarkoita tällä mitään baareilua, vaan tuntemani viisikymppiset nauttivat lähinnä mökkeilystä, kotona kirjojen lukemisesta ja hiihtämisestä. Aika monilla on myös iän myötä korostunut ehdottomuus omissa arkisissa rutiineissa, eikä niistä haluta poiketa kuin pakon edessä. En minä olisi kaivannut virkeänä kolmekymppisenä puolisoksi ihmistä, joka mieluummin antaa arjen rullata joka päi

Itsellä on ihan samanlaisia ajatuksia! Minulla takana tapailusuhde 18 vuotta vanhemman miehen kanssa, tästä jo vuosia aikaa. Yhä tuntuu pahalta. Mitä enemmän itselle tulee ikää, huomaan miehen käytöksen ällöttävän entistä enemmän. Mies oli vaativa ja hyvin kriittinen ulkonäköni suhteen. Monissa asioissa pikkumainen ja joustamaton. Oli turruttanut mielensä aikuisviihteellä. Ymmärrän täysin nyt jälkikäteen, miksi ex-vaimo oli lähtenyt. Tuo mies on yhä sinkkuna, enkä ihmettele. Itse onneksi löysin myöhemmin itseäni 2 vuotta vanhemman miehen, menimme naimisiin ja tulimme vanhemmiksi. Ahdistus silti jäi tuota aiempaa tapailusuhdetta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan jo alapeukkujen armeijaa:

Minä en ymmärrä, miksi kukaan haluaa olla itseään reilusti nuoremman puolison kanssa. Jos ikäeroa on joku 20 vuotta, niin siinä ollaan jo eri sukupolvea. Näkyyhän tuo siinä, millaisessa ympäristössä ihminen on kasvanut, mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen ajattelunsa kehittymiseen ja millainen ympäröivä maailma on ollut, kun hän oli lapsi/nuori/nuori aikuinen. Harva on oman vanhempansa kanssa samaa mieltä asioista, kun ollaan eri sukupolvea. Miten paljon vanhemman puolison kanssa tämä olisi eri juttu?

Eri sukupolvea olevan kumppanin osalta mietin myös sitä, eikö paljon itseään nuoremman puolison ottava kaipaa puolisoltaan vertaistaan kypsyyttä? Minusta on ihan itsestään selvää, että se viisikymppinen on elämänkokemukseltaan erilainen kuin kolmekymppinen. Toki kolmekymppinen voi olla fiksu ja "kypsä ikäisekseen", mutta ei hänellä viisikymppis

Tästä olen ihan samaa mieltä. Tiedän useammankin miehen, jotka ovat +viisikymppisenä olleet "nuorekkaita". Hyvässä kunnossa, hoikkia/normaalipainoisia ja aktiivisia. Todellisuus on kuitenkin ollut se, että ihan muutamassa vuodessa alkaa jo ikä heilläkin näkyä. Eikä ne 50-60 v miehet ole samalla tavalla aktiivisia kuin nuoremmat. Mitä vierestä olen seurannut, niin monet miehet tuossa iässä illat pitkät köllöttelevät sohvalla eikä edes kahvipöydässä jakseta osallistua kovin aktiivisesti keskusteluun vieraiden kanssa.

Eikö tämä yksi satutäti koskaan pidä lomaa?

Olisiko taustalla pelko yksin jäämisestä ja pelko muutoksesta, jotka ovat ehkä rakkautta suurempia tekijöitä tässä suhteessa? Ihan tuli vain mieleeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tällaista nuorempi nainen ja viisikymppinen mies suhdetta ja ihmetyttää, miksi naiset lähtevät tällaiseen mukaan? Joo, viisikymppinen mies voi olla vaikka hauska tai hyvä kuuntelemaan. Silti oma kokemus on, että viisikymppiset naiset ja miehet ovat jo väsyneempiä kuin kolmekymppiset. He eivät enää aina jaksa innostua uusista asioista (monet jutut on jo nähty), eikä kovin menevä elämä kiinnosta. Enkä tarkoita tällä mitään baareilua, vaan tuntemani viisikymppiset nauttivat lähinnä mökkeilystä, kotona kirjojen lukemisesta ja hiihtämisestä. Aika monilla on myös iän myötä korostunut ehdottomuus omissa arkisissa rutiineissa, eikä niistä haluta poiketa kuin pakon edessä. En minä olisi kaivannut virkeänä kolmekymppisenä puolisoksi ihm

Itsellä on ihan samanlaisia ajatuksia! Minulla takana tapailusuhde 18 vuotta vanhemman miehen kanssa, tästä jo vuosia aikaa. Yhä tuntuu pahalta. Mitä enemmän itselle tulee ikää, huomaan miehen käytöksen ällöttävän entistä enemmän. Mies oli vaativa ja hyvin kriittinen ulkonäköni suhteen. Monissa asioissa pikkumainen ja joustamaton. Oli turruttanut mielensä aikuisviihteellä. Ymmärrän täysin nyt jälkikäteen, miksi ex-vaimo oli lähtenyt. Tuo mies on yhä sinkkuna, enkä ihmettele. Itse onneksi löysin myöhemmin itseäni 2 vuotta vanhemman miehen, menimme naimisiin ja tulimme vanhemmiksi. Ahdistus silti jäi tuota aiempaa tapailusuhdetta kohtaan.

Tää on jännä juttu. Itse kuvittelin tuolloin, että vanhempi mies olisi armollisempi ja tyytyväinen että saa vielä jonkun nuoren naisen. Tämä ei kuitenkaan mennyt niin. Hänkin oli vaativa ja kas kummaa - ulkonäkökeskeinen. Nyt se tuntuu itsestäänselvältä, että mies joka haluaa 20 vuotta nuoremman naisen, pitää ulkonäköä ensisijaisena asiana naisessa eikä siksi halua ikäisiään naisia. 

Silloin en jotenkin nähnyt tuota, koska mulle tuo oli ensimmäinen suhde enkä tiennyt muusta. Sain siitä aivan vääristyneen suhteen mallin. Kuvittelin etten ikinä voisi kelvata ikäiselleni miehelle, kun jo reilusti vanhempi, itse nopeasti rypistyvä mies arvosteli minua. Olin vuosia sinkkuna tuon suhteen jälkeen koska en luottanut miehiin. Vieläkin on välillä vaikea ymmärtää ja uskoa millainen voi olla tasapuolinen, tasavertainen, arvostava ja molempia kunnioittava suhde oman ikäisen miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tällaista nuorempi nainen ja viisikymppinen mies suhdetta ja ihmetyttää, miksi naiset lähtevät tällaiseen mukaan? Joo, viisikymppinen mies voi olla vaikka hauska tai hyvä kuuntelemaan. Silti oma kokemus on, että viisikymppiset naiset ja miehet ovat jo väsyneempiä kuin kolmekymppiset. He eivät enää aina jaksa innostua uusista asioista (monet jutut on jo nähty), eikä kovin menevä elämä kiinnosta. Enkä tarkoita tällä mitään baareilua, vaan tuntemani viisikymppiset nauttivat lähinnä mökkeilystä, kotona kirjojen lukemisesta ja hiihtämisestä. Aika monilla on myös iän myötä korostunut ehdottomuus omissa arkisissa rutiineissa, eikä niistä haluta poiketa kuin pakon edessä. En minä olisi kaivannut virkeänä kolmekymppisenä puolisoksi ihmistä, joka mieluummin antaa arjen rullata joka päivä samaa rataa.

Minä olen kai sitten vanha kolmekymppinen. Suhteeni ikäisteni kanssa ovat olleet ongelmissa siksi, että nautin samaa rataa rullaavasta arjesta, ulkoilusta lähellä ja kotona oleskelusta. Kumppanit olisivat halunneet mennä ja kokea, ja siinä mukana pysyminen oli minulle kauhean rasittavaa. Meitä on moneksi.

Ehkä pitäisikin kokeilla vanhempaa miestä? Tähän saakka olen arvellut vian olevan luonteessani ja että olisin liian passiivinen ja turvallisuushakuinen kotihiiri kenelle vain iästä viis.