Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävän parisuhde surettaa, koen ystäväni hukkaavan parhaat vuotensa
16.03.2024 |
Olemme +30 v ikäisiä, ei siis mitään teinejä enää. Ystäväni eli koko aikuisikänsä ilman parisuhdetta, vaikka toive puolisosta, naimisiin menosta ja omista biologisista lapsista oli. Ystäväni ryhtyi kolmekymppisenä parisuhteeseen 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies ei ole mikään rikas/merkittävässä asemassa, vaan tavallinen suomalainen töitä tekevä mies. Mies oli melko vähän aikaa ennen ystäväni kanssa seurustelun aloittamista eronnut avioliitosta, liitosta on 2 kouluikäistä lasta. Ystäväni muutti miehen kanssa saman katon alle, miehen aiemman liiton lapset asuvat miehen luona. Ystäväni ja mies eivät ole menneet naimisiin, vaan elävät yhä avoliitossa. Mies ei halua enempää lapsia, joten ystäväni ei biologisia lapsia miehen kanssa voi saada. Aiemmin iloisesta ja kuplivasta ystävästäni on kuoriutunut viimeisten vuosien aikana väsähtäneempi äitipuoli, joka käyttää ison osan arjestaan miehen lasten harrastuskuskauksiin, ruoanlaittoon ja muuhun. Virallista vastuuta lapsista tällä ystävälläni ei ole, mutta hän käyttää ison osan elämästään lapsiarjen pyörittämiseen.
Ystäväni on muutamassa vuodessa vanhentunut todella paljon, olemuskin on muuttunut enemmän viisikymppistä muistuttavaksi. Miehen myötä ystävä on ryhtynyt harrastamaan samoja asioita miehen kanssa. Ystäväni ei enää käy kylässä ystäviensä luona, kun aikaa ja jakamista ei enää ole. Ystävän olemuksesta ollut ilo ja hyväntuulisuus on poissa. Miehen kanssa yhdessä ollessaan eivät ole mitenkään "rakastuneen" oloisia: eivät keskenään hymyile, heitä läppää tai ole muuten läheisen oloisia. Olen yrittänyt viettää aikaa ystäväni ja hänen miehensä kanssa, mutta yhteiset keskustelut ovat väkinäisiä. Mies vastailee lyhkäisesti, jos hänen kanssaan yrittää ystävällisesti jutella ja kysellä hänen elämästään, työstään jne. Mies tulee selvästi paremmin juttuun oman ikäistensä/vanhempien ihmisten kanssa, heidän kanssaan saa hyvin keskustelua aikaiseksi, mitä olen vierestä seurannut. Kahden kesken ystävä on mukavampaa seuraa ja oma tuttu itsensä. En koe, että tuo mies olisi ystävälleni sopiva. Ystävän vanhemmatkaan eivät ilmeisesti suhtaudu kovin hyvin tuohon mieheen, kun välttelevät miehen ja miehen lasten tapaamista. Ystävä ei ymmärrä vanhempiensa reaktiota ja harmittelee, miksi eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan.
Minua surettaa, sillä koen ystäväni hukkaavan parhaat vuotensa tuon miehen kanssa. Ystäväni ei ole päässyt aiemman toiveensa mukaisesti naimisiin, eikä ole saanut biologisia lapsia. Ystävän omat harrastukset ja ystävyyssuhteet ovat melko pitkälti jääneet, kun elämä on muuttunut äitipuolen elämäksi. Tulevaisuudessa miehen lasten lentäessä pesästä edessä onkin pian jo miehen eläkevuodet, ystävällä työuraa on vielä jäljellä vuosikymmeniä. Jos ero koittaisi vaikka 10 vuoden päästä, jäisi ystäväni lapsettomaksi ja olisi käyttänyt nämä parhaat vuotensa miehen perheen pyörittämiseen. Koen, että ystäväni ansaitsisi parempaa: ikäisensä miehen, jonka kanssa saisi mennä naimisiin ja saisi biologisia lapsia. Nyt itselläni on sivusta katsoessa olo, että ystävääni viedään tuossa asiassa kuin litran mittaa. Mies hyötyy tuosta parisuhteesta valtavasti, mutta ystävälleni tuo ei näytä olevan reilu diili vierestä katsottuna.
Anteeksi, oli pakko avautua tästä anonyymisti jossakin. Surettaa vain niin paljon tuo ystäväni tilanne. Toivoisin hänelle tasavertaista parisuhdetta, jossa hän saisi toteuttaa omia unelmiaan.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuolle mitään voi. Ystävä päättää itse suhteestaan.
Toivottavasti tajuaisi itse lähteä tuosta.
Niin päättää. Ehdottaisin kuitenkin että ap olisi "kuulolla" ja valmiina auttamaan ja tukemaan jos alkaa tulla merkkejä että haluaisi lähteä.
Hienotunteinen pitää tietysti olla mutta voisiko välillä kysyä "onko kaikki hyvin?". Rehellistä vastausta ei tosin välttämättä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuolle mitään voi. Ystävä päättää itse suhteestaan.
Toivottavasti tajuaisi itse lähteä tuosta.
Niin päättää. Ehdottaisin kuitenkin että ap olisi "kuulolla" ja valmiina auttamaan ja tukemaan jos alkaa tulla merkkejä että haluaisi lähteä.
Hienotunteinen pitää tietysti olla mutta voisiko välillä kysyä "onko kaikki hyvin?". Rehellistä vastausta ei tosin välttämättä saa.
Aina toki kannattaa olla "kuulolla" oli ystävä minkälaisessa suhteessa tahansa. Silti tässä häiritsee se oletettavissa oleva ero ja siihen varautuminen, ei tällaista kohtelua saa silloin kun seurustelee oman ikäisen kanssa vaikka se suhde voi olla paljon huonompi ja raastavampi. Olen kokenut hieman loukkaavana kun olen ystävieni taholta joutunut tällaisen kohteeksi, vaikka varmasti vain hyvää ajattelevat. Niin ei vaan tunnu mukavalta lähtökohdalta se että aletaan valmistella minua johonkin ikävään. Enhän minäkään tee sitä ystävilleni jos seurustelevat oman ikäisen ja mielestäni heille epäsopivan kumppanin kanssa. Saa myös vastailla täysin erilaisiin kysymyksiin suhteesta mitä oman ikäisen kanssa seurusteleville ei esitetä jne. Olen siis tuo joka kirjoitti aiemmin omasta suhteestaan vanhemman miehen kanssa.
Ystäväsi tuhlaa elämänsä hoitamalla toisen lapsia eikä edes saa omia.
Miehen ollessa 70, ystävä on vasta 50 ja vielä 15 vuotta työelämässä.
Huono suhde. Ystäväsi on piika.
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää, että olet huolissasi ystäväsi tilanteesta ja että tunnet surua hänen puolestaan. On tärkeää muistaa, että jokainen ihminen tekee omat valintansa ja elää omalla tavallaan, ja joskus ulkopuolisena voi olla vaikea ymmärtää tai hyväksyä toisen valintoja.
Ystäväsi on aikuinen ihminen, ja hänellä on oikeus elää elämäänsä niin kuin haluaa, vaikka hänen valintansa eivät olisikaan samat kuin mitä sinä toivoisit hänen tekevän. Vaikka tilanne saattaa vaikuttaa epäreilulta tai hankalalta ulkopuolisesta näkökulmasta, on tärkeää kunnioittaa ystäväsi päätöksiä ja tukea häntä hänen valinnoissaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Voit jatkaa olemista läsnä ystävällesi ja tarjota hänelle tukea ja ystävyyttä hänen tarpeidensa mukaan. Voit myös rohkaista häntä keskustelemaan avoimesti ja rehellisesti omista tunteistaan ja tarpeistaan sekä pohtimaan omia tulevaisuuden toiveitaan ja unelmiaan. Tärkeintä
Painu vidddddddduun sen Chattibottisi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuolle mitään voi. Ystävä päättää itse suhteestaan.
Toivottavasti tajuaisi itse lähteä tuosta.
Niin päättää. Ehdottaisin kuitenkin että ap olisi "kuulolla" ja valmiina auttamaan ja tukemaan jos alkaa tulla merkkejä että haluaisi lähteä.
Hienotunteinen pitää tietysti olla mutta voisiko välillä kysyä "onko kaikki hyvin?". Rehellistä vastausta ei tosin välttämättä saa.
Aina toki kannattaa olla "kuulolla" oli ystävä minkälaisessa suhteessa tahansa. Silti tässä häiritsee se oletettavissa oleva ero ja siihen varautuminen, ei tällaista kohtelua saa silloin kun seurustelee oman ikäisen kanssa vaikka se suhde voi olla paljon huonompi ja raastavampi. Olen kokenut hieman loukkaavana kun olen ystävieni taholta joutunut tällaisen kohteeksi, vaikka varmasti vain hyvää ajattelevat
Minä ehdotin tuota kuulolla oloa. En mitenkään ajatellut tätä ap:n ystävän ja miehensä ikäeroa vaan sitä miten ap kertoi ystävänsä muuttuneen, se antaa vaikutelman ettei ystävän ole hyvä olo siinä suhteessa, ihan ikiin liittymättä. Mutta ymmärrän jos sinua on loukattu ikäeron takia niin tartut siihen näissä vastauksissa - vaikka todellakin, minä vastaisin samalla tavalla vaikka ystävä ja mies olisivat sekunnilleen saman ikäisiä. Itselläni on vanhempi mies eikä tunnu kivalta kun jotkut papaksi nimittelevät ja muistuttelevat mikä on tilanne esim 10 vuoden kuluttua. Mutta hullu olisin jos elämäni rakkaudesta olisin luopunut tulevaisuuden kuvien takia, kukaan ei tiedä mitä se tulevaisuus tulee olemaan ja onko sitä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi tuhlaa elämänsä hoitamalla toisen lapsia eikä edes saa omia.
Miehen ollessa 70, ystävä on vasta 50 ja vielä 15 vuotta työelämässä.
Huono suhde. Ystäväsi on piika.
Minusta ongelman ydin ei ole se että lapset eivät ole omia. Vaan se että ko naista ei kohdella hyvin siinä suhteessa ja se näkyy jo olemuksessa ja käytöksessä.
Vierailija kirjoitti: En nyt avaa omaa taustaani tässä mutta minäkin muutuin kuten ap:n ystävä kuvauksen mukaan, meitä kartettiin ja kun vuosien, miltei 20 jälkeen erosin sain ystäväni takaisin ja sanoivat että eivät halunneet olla tekemisissä kun mies oli niin outo ja oli vaikea olla seurassansa. Ja kyllä, oli vaikea, väkivaltainen sekä henkisesti, emotionaalisesti, taloudellisesti että fyysisesti se suhde. Pitkään sitä peittelin ja halusin näyttää kuin kaikki olisi hyvin.
Mulla hieman erilainen, mutta osaltaan samankaltainen kokemus. Ystävistä sain käsityksen, että he pitivät miehestäni. Mieskin usein kertoili, miten oli vaikka tavannut ystäväni kadulla ja olivat jutelleet pitkästi. Mies kuitenkin oli alistava ja väkivaltainen niin henkisesti kuin jonkin verran fyysisestikin. Salailin tilannetta enkä kehdannut tunnustaa ystävilleni, miten surkea naisystävä selvästi olin miehelle josta he kovasti pitivät. Koin siis vian olevan minussa, ansaitsevani huonon kohtelun.
Kun mulla useamman vuoden päästä loppui jaksaminen ja meni terveys mm. valvottamisen takia ja erosin miehestä, puuskahtivat ystävät helpotuksesta. Vuodattivat, etteivät olleet edes alkuun pitäneet miehestä ja ettei hän ollut vaikuttanut arvostavan minua lainkaan. Mutteivät olleet halunneet puuttua asioihini, kun itse olin vaikuttanut rakastuneelta. Sisäisesti olin heille todella vihainen, vaikken sitä sanonutkaan: olisin varmasti lähtenyt suhteesta aiemmin, jos joku heistä olisi sanonut ajatuksensa ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Olet tavallaan oikeassa. Mutta älä tunge heidän elämäänsä ja kotiinsa, älä kysele väkisin mieheltä asioita. Ongelma tuntuu silti olevan, jos ystävä ei ole enää iloinen oma itsensä, suhde vaikuttaa ja väärä mies? Silti vaikea varmaan sanoa että eroa, ei se ystävä sitä näe? Ja tosiaan sitten kuluttaa aikaa hukkaan. Toivotaan että hän saavuttaisi vielä ilon, onnellisuuden ja oman itsensä. Ettei mies sitä himmentäisi. Ehkä heräisi tilanteeseen! Miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuolle mitään voi. Ystävä päättää itse suhteestaan.
Toivottavasti tajuaisi itse lähteä tuosta.
Niin päättää. Ehdottaisin kuitenkin että ap olisi "kuulolla" ja valmiina auttamaan ja tukemaan jos alkaa tulla merkkejä että haluaisi lähteä.
Hienotunteinen pitää tietysti olla mutta voisiko välillä kysyä "onko kaikki hyvin?". Rehellistä vastausta ei tosin välttämättä saa.
Aina toki kannattaa olla "kuulolla" oli ystävä minkälaisessa suhteessa tahansa. Silti tässä häiritsee se oletettavissa oleva ero ja siihen varautuminen, ei tällaista kohtelua saa silloin kun seurustelee oman ikäisen kanssa vaikka se suhde voi olla paljon huonompi ja raastavampi. Olen kokenut hieman loukkaavana kun olen ystävieni taholta joutunut tällaisen
Pahoittelut että ymmärsin niin, jotenkin tulkitsin että vähän kaikki tässä keskustelussa voivottelevat ja säälivät. Voi hyvin olla että Ap n kaveri on vaan väsynyt perhe-elämästä kuten kuka muu tahansa äiti tai äitipuoli. Siitä olen samaa mieltä ettei omista unelmistaan kuten omat lapset kannata kovin helpolla luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset suhteessa kyllä varmasti ovat oma mutkansa. Jos ero käy mielessä, niin ei riitä että miettii siinä tekevänsä ehkä onnettomaksi kumppanin ja itsensä, vaan lisäksi mukana kuviossa ovat ne lapset. Kuuntele ja auta tuulettamaan ajatuksia, jos ystäväsi yhtään vaikuttaa että sille olisi tilausta.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi tuhlaa elämänsä hoitamalla toisen lapsia eikä edes saa omia.
Miehen ollessa 70, ystävä on vasta 50 ja vielä 15 vuotta työelämässä.
Huono suhde. Ystäväsi on piika.
Tämä. Millä mittarilla tuo on naiselle hyvä suhde?
-Miehellä on jo lapset, nainen ei saa omia. Nainen hoitaa miehen lapset, vaikka tuo vastuu kuuluisi täysin miehelle ja lasten äidille.
-Mies on ollut jo naimisissa, eikä ilmeisesti halua uudestaan naimisiin. Nainen ei pääse naimisiin ollenkaan. Avoliitossa ei ole samanlaista taloudellista turvaa kuin avioliitossa.
-Naisen eläessä vielä hyvää vaihetta, mies jo rapistuu (kuten kuka tahansa tuossa iässä!). Tottakai ihmisessä näkyy se, että ikää tulee ja ei enää jaksa kaikkea kuten ennen.
-Miehen jäädessä eläkkeelle nainen ei ole viittäkymmentäkään. Siinäpä sitten n. 15 vuotta arkea, jossa mies on eläkkeellä ja nainen työelämässä tienaamassa.
-Kun nainen on 60 v, mies on 80 v. Pahimmillaan naisella on työuran viimeiset vuodet ja omaishoidolliset asiat menossa, jos mies ei ole kunnossa. Tai sitten nainen jää leskeksi jo ennen eläkeikää.
-Jos mies elää vanhaksi, niin saattaa olla tilanne, jossa juuri eläkkeelle jäänyt 70 v nainen hoitaa sitä 90 v miestä. Ei tule eläkepäiviä, jolloin matkusteltaisiin yhdessä ja toteutettaisiin unelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä sinä huoli omista asioistasi. Tuo on ystäväsi oma valinta eikä sinulla ole siihen mitään sanomista. Ehkä hän on tosiaan rakastunut eikä miehessä itsessään mitään suurempaa vikaa ole.
Harmillinen juttu, mutta itsepähän nainen on valinnut tuollaisen miehen. Tulee mieleen, että ehkä hän ei sitten ole kelvannut kenellekään kunnolliselle ikäiselleen miehelle...
Voihan niinkin käydä, että sille miehelle tulee vielä uudelleen vauvakuume ja he saavat yhteisen lapsen. Kun usein miehille tulee vielä 5-kymppisenä uudelleen vauvakuume siinä vaiheessa kun omat lapset ovat aikuistumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: En nyt avaa omaa taustaani tässä mutta minäkin muutuin kuten ap:n ystävä kuvauksen mukaan, meitä kartettiin ja kun vuosien, miltei 20 jälkeen erosin sain ystäväni takaisin ja sanoivat että eivät halunneet olla tekemisissä kun mies oli niin outo ja oli vaikea olla seurassansa. Ja kyllä, oli vaikea, väkivaltainen sekä henkisesti, emotionaalisesti, taloudellisesti että fyysisesti se suhde. Pitkään sitä peittelin ja halusin näyttää kuin kaikki olisi hyvin.
Mulla hieman erilainen, mutta osaltaan samankaltainen kokemus. Ystävistä sain käsityksen, että he pitivät miehestäni. Mieskin usein kertoili, miten oli vaikka tavannut ystäväni kadulla ja olivat jutelleet pitkästi. Mies kuitenkin oli alistava ja väkivaltainen niin henkisesti kuin jonkin verran fyysisestikin. Salailin tilannetta enkä kehdannut tunnustaa ystävilleni, miten surkea naisystävä selvästi olin miehelle josta he kovasti
Miksi he olisivat pilanneet sinun hyvän parisuhteesi kertomalla oman mielipiteensä? Itsehän sinä osallistuit näytelmään esittämällä ulkopuolisille hyvää elämää. Luultavasti sinä olisit siinä elämäntilanteessa suuttunut ja ehkä katkaissut välisi heihin, sillä mies oli silloin tärkeämpi. Niin on moni muut toiminut.
Siis mitä nyt taas. Ihmiset yleensä tosiaan vanhenee siinä 30-40 vuosien välillä sillä tavalla että se alkaa vähän jo näkymään. Se on ihan normaalia. Ja heidän elämä vaikuttaa ihan normaalilta lapsiperhe-elämältä. Jospa se ei ystävällesi ole mikään ongelma että lapset ei ole biologisesti hänen? Ukko voi toki olla tylsää seuraa, mutta suuri osa on.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi tuhlaa elämänsä hoitamalla toisen lapsia eikä edes saa omia.
Miehen ollessa 70, ystävä on vasta 50 ja vielä 15 vuotta työelämässä.
Huono suhde. Ystäväsi on piika.
Voihan sen ajatella niinkin,että ystäväsi saa kokea perhe- elämää ja äitinä oloa ja on siitä onnellinen.Perhemuotoja on paljon erilaisia ja kiintyä voi muihinkin kuin verisukulaisiin.
Christiiina kirjoitti:
Harmillinen juttu, mutta itsepähän nainen on valinnut tuollaisen miehen. Tulee mieleen, että ehkä hän ei sitten ole kelvannut kenellekään kunnolliselle ikäiselleen miehelle...
Voihan niinkin käydä, että sille miehelle tulee vielä uudelleen vauvakuume ja he saavat yhteisen lapsen. Kun usein miehille tulee vielä 5-kymppisenä uudelleen vauvakuume siinä vaiheessa kun omat lapset ovat aikuistumassa.
Tai tulee kuume saada taas nuorempi nainen. Voisi olla helpotus jos se tapahtuisi ajoissa ja avoimesti, eikä esim. pettäen samalla kun ystäväsi huolehtii miehen kodista ja lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Harmillinen juttu, mutta itsepähän nainen on valinnut tuollaisen miehen. Tulee mieleen, että ehkä hän ei sitten ole kelvannut kenellekään kunnolliselle ikäiselleen miehelle...
Voihan niinkin käydä, että sille miehelle tulee vielä uudelleen vauvakuume ja he saavat yhteisen lapsen. Kun usein miehille tulee vielä 5-kymppisenä uudelleen vauvakuume siinä vaiheessa kun omat lapset ovat aikuistumassa.
Tai tulee kuume saada taas nuorempi nainen. Voisi olla helpotus jos se tapahtuisi ajoissa ja avoimesti, eikä esim. pettäen samalla kun ystäväsi huolehtii miehen kodista ja lapsista.
No ei niitä nuoria naisia noin vaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi tuhlaa elämänsä hoitamalla toisen lapsia eikä edes saa omia.
Miehen ollessa 70, ystävä on vasta 50 ja vielä 15 vuotta työelämässä.
Huono suhde. Ystäväsi on piika.
Voihan sen ajatella niinkin,että ystäväsi saa kokea perhe- elämää ja äitinä oloa ja on siitä onnellinen.Perhemuotoja on paljon erilaisia ja kiintyä voi muihinkin kuin verisukulaisiin.
Tätä vähän ihmettelin kun kaikki voivottelee että lapset ei ole omia. Kuitenkin nykyään on niin monenlaisia perheitä, sijaislapsia, tukiperheitä, adoptiolapsia,,, on aivan täysin mahdollista ja yleistäkin että kiintyy puolisonsa lapsiin ja suhtautuu heihin kuin omiinsa. Ei se ole mikään miinusmerkkinen asia, vaan ihana onnenpotku. Yli kolmikymppinen nainen jonka pitäisi vielä löytää uusi rakkaus perheenperustamiseen, niin sekin alkaa olemaan aika fifty sixty ehtisikö enää vaikka eroaisi nykyisestään heti tänä päivänä. Ja jos ei muuta syytä eroamiseen oikeasti edes ole. Monella on sellainen tyyli että kun menevät parisuhteeseen, vähentävät yhteydenpitoa ystäviinsä ja keskittyvät omaan elämäänsä ilman että taustalla on mitään draamaa.
Alue: Aihe vapaa
On ymmärrettävää, että olet huolissasi ystäväsi tilanteesta ja että tunnet surua hänen puolestaan. On tärkeää muistaa, että jokainen ihminen tekee omat valintansa ja elää omalla tavallaan, ja joskus ulkopuolisena voi olla vaikea ymmärtää tai hyväksyä toisen valintoja.
Ystäväsi on aikuinen ihminen, ja hänellä on oikeus elää elämäänsä niin kuin haluaa, vaikka hänen valintansa eivät olisikaan samat kuin mitä sinä toivoisit hänen tekevän. Vaikka tilanne saattaa vaikuttaa epäreilulta tai hankalalta ulkopuolisesta näkökulmasta, on tärkeää kunnioittaa ystäväsi päätöksiä ja tukea häntä hänen valinnoissaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Voit jatkaa olemista läsnä ystävällesi ja tarjota hänelle tukea ja ystävyyttä hänen tarpeidensa mukaan. Voit myös rohkaista häntä keskustelemaan avoimesti ja rehellisesti omista tunteistaan ja tarpeistaan sekä pohtimaan omia tulevaisuuden toiveitaan ja unelmiaan. Tärkeintä on, että ystäväsi tuntee, että hänellä on tukea ja ymmärrystä ympärillään, vaikka tilanne olisikin vaikea.
Muista myös, että joskus tilanteet voivat muuttua ja ihmiset voivat tehdä uusia päätöksiä elämässään. Vaikka tilanne näyttäisi tällä hetkellä hankalalta, ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tärkeintä on olla läsnä ystävälle ja tarjota hänelle tukea ja ymmärrystä hänen tarpeidensa mukaan.