Se tunne kun tajuaa että pitää vaan päästä irti ystävästä. Tai "ystävästä".
Aina kun nähdään yllättäen jossain niin sanoo ajatelleensa että pitää pian tavata. Koskaan ei ota kuitenkaan yhteyttä. Jos itse otan ja pyydän kylään, ei ehdi. Viimeksi hän itse ehdotti tapaamista maaliskuun alkuun mennessä, päivää ei lyöty lukkoon vaan sovittiin että viestitellään lähempänä mikä päivä hänelle sopii. Päätin kerrankin odottaa hänen viestiään ja sitähän ei sitten tullut.
Olin niin lämmöllä toivonut illanistujaisia rakkaan ystävän kanssa, mutta ei niitä vain taida tulla. Turha toive. Miten päästä yli? Mietin jo poistanko puhelinnumeron ja muut, mutta ainakin välttelen yllätystapaamisia.
Kommentit (26)
Noinhan se ruuhkavuosissa usein menee. Ei johdu sinusta ja luultavasti haluaa oikeastikin tavata, mutta sitä sopivaa aikaa on vaikea löytää.
Näin ainakin itsellä oli joskus. Kun tapaan ystäviä, haluan kiireettömän tapaamisen enkä mitään nopeita kahveja ohimennen (vaikka niihinkin on joskus ollut pakko tyytyä)
Hän päästi sinusta irti jo vuosia sitten, sinä vain et suostu sitä huomaamaan.
Hän ei jaksa sinua, mutta sinulle se pitää kaiketi sanoa julmasti päin naamaa. Ystävällinen puhe ei yllä ymmärrykseen asti.
Minulla on myös yksi "ystävä" ja sanoinkin tälle aivan suoraan, etten halua olla tekemisissä enää hänen välinpitämättömyytensä vuoksi. Miksi pitäisin lähellä ihmisiä, jotka ovat yhteyksissä vain silloin kun tarvitsevat jotain.
Jos en ole kuullut jostain henkilöstä pariin vuoteen, poistan yhteystiedot.
Niinpä. Osa tuntuu pitävän kasvogalleriassa somessa ihmisiä tai jotenkin varalla. Oikeat ihmisten asiat tai ongelmat eivät kiinnosta ilmeisesti. On muita hänen elämässään kuten perhe, harrastus ja työ joka vie energian? Silti. Ehkä kohteliaisuuttaan hokee noita tapaamisjuttuja, muttei uskalla vetäytyä? Ehkä sun pitää vetäytyä. Osa on voinut loukkaantua jostain aiemmin ja silloin "eronneet".
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Osa tuntuu pitävän kasvogalleriassa somessa ihmisiä tai jotenkin varalla. Oikeat ihmisten asiat tai ongelmat eivät kiinnosta ilmeisesti. On muita hänen elämässään kuten perhe, harrastus ja työ joka vie energian? Silti. Ehkä kohteliaisuuttaan hokee noita tapaamisjuttuja, muttei uskalla vetäytyä? Ehkä sun pitää vetäytyä. Osa on voinut loukkaantua jostain aiemmin ja silloin "eronneet".
Onhan tuo jo vetäytynyt, mutta ei henno sanoa päin naamaa, että lopeta tuo vaatiminen.
Vierailija kirjoitti:
Jos en ole kuullut jostain henkilöstä pariin vuoteen, poistan yhteystiedot.
Lasketaanko rahan vinkuminen?
Olisitko halunnut päästä esittelemään uutta keittiötäsi? Vai kertomaan lastesi menestyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se ruuhkavuosissa usein menee. Ei johdu sinusta ja luultavasti haluaa oikeastikin tavata, mutta sitä sopivaa aikaa on vaikea löytää.
Näin ainakin itsellä oli joskus. Kun tapaan ystäviä, haluan kiireettömän tapaamisen enkä mitään nopeita kahveja ohimennen (vaikka niihinkin on joskus ollut pakko tyytyä)
Käsittääkseni ei elä "ruuhkavuosia", vai mitä se nykyään tarkoittaa? ap
Kerro meille kaikille, ap, miten kanssasi pitää toimia, kun ei todellakaan halua tavata uudestaan. Onko OK satunnaisesti tavatessa kävellä ohi ja olla kuin ei tuntisi? Tai saako sanoa suoraa, että ei, en halua enää kuulla sinusta sanaakaan? Kun sellainen yleisystävällinen rupattelu koetaan tapaamiskutsuksi eli ymmärretään väärin, niin miten suoraa asia pitää sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Osa tuntuu pitävän kasvogalleriassa somessa ihmisiä tai jotenkin varalla. Oikeat ihmisten asiat tai ongelmat eivät kiinnosta ilmeisesti. On muita hänen elämässään kuten perhe, harrastus ja työ joka vie energian? Silti. Ehkä kohteliaisuuttaan hokee noita tapaamisjuttuja, muttei uskalla vetäytyä? Ehkä sun pitää vetäytyä. Osa on voinut loukkaantua jostain aiemmin ja silloin "eronneet".
Vetäydyinkin, kun ei hänestä kuulunut. En ottanut enää itse yhteyttä. Enkä ole enää tapaamista ehdottanutkaan tänä vuonna, kun viime syksynä huomasin ettei onnistu. Sen sijaan HÄN alkoi puhua että nähtäisiinkö, ehdotti ajankohtaakin ja sovittiin että viestitellään tarkemmin vielä päivä ja aika. Kohteliasta olisi olla ehdottamatta ja hokematta tapaamisesta, kun ei kerran aio sitä tehdä. Ap
Näin se joskus menee. Ei ole sua ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Näin se joskus menee. Ei ole sua ansainnut.
Ei varmaankaan. Minusta kun, jos ei halua tavata tai ylipäätään olla enempää tekemisissä, niin voisi aivan hyvin vain jutustella niitä näitä jos sattumalta tavataan jossain. Vaikka säästä pari sanaa ja sitten heipat ja se siitä. Mutta HÄN alkaa selittää kuinka on ollut ikävä, ja että nyt kyllä sitten tavataan ihan oikeasti! Ja sitten ei kuulu enää mitään, kun minä en enää kysele. Tuota en ymmärrä, mutta ei kai kuulukaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se joskus menee. Ei ole sua ansainnut.
Ei varmaankaan. Minusta kun, jos ei halua tavata tai ylipäätään olla enempää tekemisissä, niin voisi aivan hyvin vain jutustella niitä näitä jos sattumalta tavataan jossain. Vaikka säästä pari sanaa ja sitten heipat ja se siitä. Mutta HÄN alkaa selittää kuinka on ollut ikävä, ja että nyt kyllä sitten tavataan ihan oikeasti! Ja sitten ei kuulu enää mitään, kun minä en enää kysele. Tuota en ymmärrä, mutta ei kai kuulukaan. Ap
Nauttii kun saa pitää sua löysässä hirressä, odottamassa? Unohda moinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se joskus menee. Ei ole sua ansainnut.
Ei varmaankaan. Minusta kun, jos ei halua tavata tai ylipäätään olla enempää tekemisissä, niin voisi aivan hyvin vain jutustella niitä näitä jos sattumalta tavataan jossain. Vaikka säästä pari sanaa ja sitten heipat ja se siitä. Mutta HÄN alkaa selittää kuinka on ollut ikävä, ja että nyt kyllä sitten tavataan ihan oikeasti! Ja sitten ei kuulu enää mitään, kun minä en enää kysele. Tuota en ymmärrä, mutta ei kai kuulukaan. Ap
Nauttii kun saa pitää sua löysässä hirressä, odottamassa? Unohda moinen.
Näinhän se on tehtävä. Ap
Kannattaa päästää irti jos siltä tuntuu.
Itse olen ollut aika huono pitämään yhteyttä ystäviini ja se ei liity siihen, ettenkö haluaisi heitä nähdä, mutta niin se elämä joskus heittelee. Mulla esimerkiksi on todella hektinen työ ja arki tuntuu useimmiten lähinnä tulipalojen sammuttelulta, sitten kun on vähän jotain harvinaista vapaa-aikaa, niin useimmiten haluan käyttää sen siihen, että latailen akkuja kotona rauhassa ja nautin hiljaisuudesta. Toivon, ettei kukaan ystäväni ajattele mun "roikuttavan heitä löysässä hirressä". Uskoisin kuitenkin, että tässä vuosien varrella mun ystäviksi on jäänyt lähinnä sellaiset ihmiset, joilla on samantyyppistä kuin mulla eivätkä ota sitä mitenkään henkilökohtaisesti jos ei nähdä usein tai pidetä yhteyttä säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kerro meille kaikille, ap, miten kanssasi pitää toimia, kun ei todellakaan halua tavata uudestaan. Onko OK satunnaisesti tavatessa kävellä ohi ja olla kuin ei tuntisi? Tai saako sanoa suoraa, että ei, en halua enää kuulla sinusta sanaakaan? Kun sellainen yleisystävällinen rupattelu koetaan tapaamiskutsuksi eli ymmärretään väärin, niin miten suoraa asia pitää sanoa?
Haista sinä paska. Voi moikata mutta juttelemaan ei tarvitse jäädä, eikä varsinkaan ehdotella yksityiskohtaisesti tapaamista.
Hieman kuin Tinderissä miehenä