Ville Pusa toivoo, ettei kuolleesta avovaimosta enää puhuttaisi.
Eikä se suhde niin onnellinenkaan ollut. Näin uudessa Me Naisissa.
Kommentit (104)
Osin kysymys on ihan silkasta väärinymmärryksestä haastateltavan ja toimittajan välillä, osin taas siitä, että toimittaja voi nostaa hyvin tärkeäksi jonkin haastateltavan lyhyesti sivulauseessa sanoman jutun.
Haastateltavat yleensä lukevat haastattelut ennen julkaisua hyvinkin tarkkaan ja saavat ehdottaa niihin haluamiaan muutoksia. Tämä on kuuluu jo haastateltavien oikeuksiin, joten kovin väärää kuvaa ei varmasti pääse syntymään...
ja mielikuva Villestä muuttui niin epämiellyttäväksi etten halua sitä edes tähän kirjoittaa. Ihmeellistä kuinka lapsellinen nelikymppinen mies voi vielä olla.
Minusta siinä vaan todettiin, että aiempi parisuhde ei ollut niin onnellinen kuin on lehdissä annettu ymmärtää.
Ei mitään muuta. Miksi tehdä tästä suurta draamaa ja vääryyttä kuolleelle puolisolle?
Faktat faktoina. Ihan asiallista.
Hienoa tekstiä, kiva lukea tällä palstalla tuollaista : )
Nyt puhuu joku joka oikeasti tietää asiasta, sillä juuri näin se on. Herra aloitti uusien naishenkilöiden tapailun käytännössä heti. Jennin ja Villen suhde ei todellakaan ollut sitä miltä ulospäin vaikutti.
Kiitos yllä olevalla otsikolla kirjoitetusta tekstistä. Oli hieno ja erittäin asiallinen juttu!!! Kiitos.
Onko se teistä tuon edesmenneen haukkumista, jos toteaa ettei parisuhde voinut oikein hyvin?
kunnioitustakaan ole. Lauseen olisi ihan hyvin voinut jättää KOKONAAN sanomatta. Olisi vaikka sanonut, ettei halua enää puhua edellisestä suhteestaan tai jotain muuta neutraalia.
Osin kysymys on ihan silkasta väärinymmärryksestä haastateltavan ja toimittajan välillä, osin taas siitä, että toimittaja voi nostaa hyvin tärkeäksi jonkin haastateltavan lyhyesti sivulauseessa sanoman jutun.
Haastateltavat yleensä lukevat haastattelut ennen julkaisua hyvinkin tarkkaan ja saavat ehdottaa niihin haluamiaan muutoksia. Tämä on kuuluu jo haastateltavien oikeuksiin, joten kovin väärää kuvaa ei varmasti pääse syntymään...
Ei voi olla varma, jos on saanut todella tarkistaa jutun. Ja siitäkin huolimatta toimitukset saattavat lyhtentää tms. toimittajien juttuja uusiksi niin, että jopa ihmisten ammatitkin ovat saattaneet vaihtua. Harmillista
Jäin itse nuorena leskeksi ja ehkä tuli vähän sellainen tunnelma, että aika kultaa muistot. Ville Pusa on saattanut tarkoittaa juuri tätä. " Olimme tavallinen rakastanut pariskunta tavallisilla haasteilla ja ongelmilla.
Olin kerran matkalla ja näin Villen ja Jennin siellä viikon ajan. Olin jäänyt pari vuotta aik.leskeksi ja katseli hieman haikeana, mutta tavallaan onnellisena tuota rakastunutta kaunista paria.
Tapasin tulevan puolisoni n. 6kk äkillisen leskeyteni jälkeen täysin sunnittelematta matkoilla. Meni pasmat sekaisin ja olin viikon sairaslomalla. 2.5v siitä olimme naimisissa. Saatuani kuulla ensimmäisestä raskaudesta itkin varmaan vuorokauden putkeen. Taivasrakkaan piti olla lapseni isä ...
Kaikista vähiten sattuu, kun ei muistele taivasrakastaan liikaa. Meni yli 5 vuotta, kun pystyi olemaan tässä ja nyt läsnä omassa elämässäni ja vieläkin yhä 10 v jälkeen tuntuu välillä, että kaunis elämäni aikoinaan varastettiin.
KOkemuksia muilla ? Aivan kuin osa minusta olisi edelleenkin kuoleva vanhus, joka ei haluakaan jatkaa elämäänsä. Ville Pusa on varmasti joutunut tämän eteen ja taistellut itsensä elämään takaisin. SItähän on kuin ELÄVÄ RUUMIS, kun toinen puoli masta itsestä siirtyy pois ...
On hyvä, jos hänen uusi puolisonsa on sopiva, eikä suruajalla ole aikarajaa. On turhaa syyttää itseään siitä, että pystyy vielä uuteen elämään. Onnellisuuteen. Se ei tosiaan ole helppoa. Eikä uudelle puolisollekaan. AInakaan, jos tuntee olevansa kuin kakkonen, kuin kuolleen "lähes täydellisen" puolison ( vaikka tämä olisi tottakin ) vähempi vaihtoehto.
Tuo muusikkomies-Pusa vaikuttaa just sellaiselta jee jee-mieheltä jolle pitää elämässä olla koko ajan "virtaa ja actionia". Varmaankaan rankka vauva-aika ja vaimon kuolemanpelko ei onnistuneet pitäneet yllä miehen luonteelle sopivaa riehakasta tunnelmaa. Tämä siis tietenkin vain oma päätelmäni...
me naisissa juttu ja mä pidin siitä kovasti. Oli kiva lukea että surun jälkeen on löytynyt uusi onni.
Nyt luin ton jutun uusimaan jutun ja jäi jotenkin huono fiilis. Siitähän se tuli kun piti sitä kuollutta vaimoa ruveta ruotimaan tai suhdetta häneen ja varsin negatiivisessa muodossa. Olis antanut olla!
me naisissa juttu ja mä pidin siitä kovasti. Oli kiva lukea että surun jälkeen on löytynyt uusi onni.
Nyt luin ton jutun uusimaan jutun ja jäi jotenkin huono fiilis. Siitähän se tuli kun piti sitä kuollutta vaimoa ruveta ruotimaan tai suhdetta häneen ja varsin negatiivisessa muodossa. Olis antanut olla!
Ja siitä jäi varsin positiivinen kuva, olin iloinen että on löytänyt uuden onnen. Siinä jutussa korostettiin, että Jenni on Danan äiti ja tulee ikuisesti olemaan ja muutenkin tuotiin tätä Jenniä ihan positiivisesti esiin.
Mua kyllä kanssa tökkäsi, että nyt puoli vuotta myöhemmin tämä uusi morsmaikku onkin äiti ja syntynyt äidiksi. Mikäs siinä, jos se jossain vaiheessa lapsen käyttöön vakiintuu, mutta kyllä mun mielestä miehen velvollisuus olisi vaalia myös sen lapsen biologisen äidin muistoa niin, että siinä vaiheessa kun lapsia asiasta jotain tajuaa, hänellä olisi mahdollisuus valita kuinka paljon "kantaa mukanaan" siitä kuolleesta äidistä jota ei tietenkään livenä muista.
Kun kuitenkin Ville Pusa silloin Jennin kuoltua oli tosi paljon esillä ja toi sitä suruaan esiin ja osallistui myös siihen yhteen TV-ohjelmaan jossa autettiin ihmisiä yli elämän kriisien.
Meni maku aikaisemmin sympaattisena pitämästäni ihmisestä. Tuntuu jotenkin uraa pönkittävältä julkisuustempulta koko aikaisempi suru ja esilläolo.
"Totta kai tapahtuma oli traaginen, mutta parisuhteemme ei voinut niin hyvin kuin on annettu ymmärtää", Ville sanoo.
Pitikö tuokin nyt tuoda julkisuuteen? Olisi vain pitänyt suunsa kiinni ja nauttinut onnestaan silti entisen puolisonsa muistoa kunnioittaen.
"Totta kai tapahtuma oli traaginen, mutta parisuhteemme ei voinut niin hyvin kuin on annettu ymmärtää", Ville sanoo.
Pitikö tuokin nyt tuoda julkisuuteen? Olisi vain pitänyt suunsa kiinni ja nauttinut onnestaan silti entisen puolisonsa muistoa kunnioittaen.
Miksi tuollainen pitää mainita? Ja todennäköisesti Ville ei olisi enää minkääntasoinen "julkkis", jos ei olisi tuota historiaa exänsä kanssa...
Minua myös ihmetyttää tuo, ettei kunnioiteta toisen muistoa lainkaan. On varmaan pois menneen avovaimon sukulaisten mielestä kurjaa. Toivottavasti äidin muistoa ei pois pyyhitä pienen Danan elämästä.
Idiootilta tuntuu koko mies. Ja joskus se arki astuu tuohonkin suhteeseen. Ja silloin Ville jo etsii uutta intohimoista suhdetta.
aivokasvain tms? eikä vatsasyöpä tai kohdunkaulansyöpä.
Piti olla jo parantunut, mutta syöpä iskikin uudelleen.
eteenpäin elämässä. Mutta JOS toimittaja on kirjannut tuon lausahduksen oikein lehteen, niin oli kyllä TOSI ajattelemattomasti tokaistu. Antaa vainajien maata rauhassa. Voi kun katoaisi kaikki MN:t eikä Dana saisi koskaan tuota juttua käsiinsä.
Kukaan ei ole sanonut etteivät saisi olla rakastuneita ja että elämää ei saisi elää eteenpäin. Enemmän ihmetyttää kun on tähän asti hehkutettu ex:ää ja nyt yhtäkkiä kaikki ei ollutkaan hyvin. Tuon asian olisi voinut jättää mainitsematta kaikelle kansalle. Vai miltä luulet tuosta pikkutytöstä tuntuvan jos saa tuon jutun luettavaksi kouluikäisenä?