Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisesti ahdistuneet, minkälaisilla treffeillä olette käyneet?
26.02.2024 |
Hei,
Sosiaaliseen ahdistukseen kuuluu, että tuntemattomien ihmisten ja puolituttujen kanssa jutustelu on stressaavaa. Stessiä pahentavia tekijöitä ovat mm. läsnä olevien ihmisten määrän kasvaminen, fyysisen tilan ja henkilökohtaisen tilan pieneneminen, tilanteesta poistumisen vaikeutuminen ja millä tahansa tavalla arvioitavana olevinen. Tietysti vielä koko joukko muitakin pahentavia tekijöitä, mutta johan näillä pääsee alkuun.
Lienee sanomattakin selvää, että joku tyypillinen täyteenahdetussa ravintolassa tapahtuva illallistreffi on yksi pahimmista tilanteista, johon sosiaalisesti ahdistunut henkilö voi itsensä saattaa. Pitää ymmärtää, että sosiaalisesti ahdistuneelle jo pelkästään se uuden ihmisen kanssa asioiminen on hyvin stressaavaa ja kaikki mahdolliset lisätekijät ovat kirsikoita kakun päälle.
Eli sosiaalisesti ahdistuneelle ihanteelliset treffit olisivat sellaiset, jossa ei ole muita ihmisiä läsnä pällistelemässä ja jossa ei olla sulloutuneina mihinkään ahtaaseen tilaan. Eli keskellä metsää.
Naiselle tämä tietysti luo turvallisuusuhan. Mitä jos mies onkin Ted Bundy. Miehen taas on vähän huono mennä ehdottamaan tällaisia treffejä, koska silloin nainen alkaa miettimään, että onkohan mies Ted Bundy.
Miten olette ratkaisseet tämän pulman? Ettekö käy treffeillä? Menettekö julkiselle paikalle lääkkeiden tai viinan rohkaisemina? Menettekö paikkaan, jossa saa olla rauhassa, vaikka se luokin turvallisuusuhan?
Kommentit (20)
Hyvä avaus. Mä olen ratkaissut asian niin, että jutustelen oikeesti riittävän pitkään ensin. Myös puhelimessa puhuen. Jos on vain ja ainoastaan turvallinen olo toisesta, menen pikaisesti käymään hänen luonaan. Kahdelle kaverille tarkat koordinaatit ja miehen nimi ja numero. Ja kellonaika milloin muhun pitää saada yhteys, ja jos ei saa kiinni, niin soitto poliisille. Jos mies asuu jossakin korvessa omakotitalossa, en lähde.
Ekan tapaamisen jälkeen on sitten helpompi mennä oikeestaan mihin vaan.
Tiedän muutaman muunkin joka toimii näin. Onhan tässä uhka, sehän on selvä. Yksi mies on ollut sellainen, josta vaisto ei varoittanut, mutta ei siinäkään mitään vaaratilannetta ollut.
Tää ei toimi jos on ruvettu heittämään seksiläppää jo tinderissä, tai siis sitten en uskalla kun riskit on niin isot. Ja jää sitten vaan se mies kohtaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä avaus. Mä olen ratkaissut asian niin, että jutustelen oikeesti riittävän pitkään ensin. Myös puhelimessa puhuen. Jos on vain ja ainoastaan turvallinen olo toisesta, menen pikaisesti käymään hänen luonaan. Kahdelle kaverille tarkat koordinaatit ja miehen nimi ja numero. Ja kellonaika milloin muhun pitää saada yhteys, ja jos ei saa kiinni, niin soitto poliisille. Jos mies asuu jossakin korvessa omakotitalossa, en lähde.
Ekan tapaamisen jälkeen on sitten helpompi mennä oikeestaan mihin vaan.
Tiedän muutaman muunkin joka toimii näin. Onhan tässä uhka, sehän on selvä. Yksi mies on ollut sellainen, josta vaisto ei varoittanut, mutta ei siinäkään mitään vaaratilannetta ollut.
Tää ei toimi jos on ruvettu heittämään seksiläppää jo tinderissä, tai siis sitten en uskalla kun riskit on niin isot. Ja jää sitten vaan se mies kohtaamatta.
Ihan hyvä, että on joku "järjestelmä". Onko sinulla ollut näiden heppujen kanssa jo ennen tapaamista puhe siitä sinun ahdistuksestasi? Ajattelin vain sitä, että ainakin joku yksinkertaisempi mies saattaisi automaattisesti kuvitella, että on tarkoitus tehdä jotain aikuistenleikkejä, jos heti ensimmäisellä tapaamisella tavataan toisen kodissa. Sitten taas, jos on ollut jo aiemmin puhetta siitä miksi tavataan näin kahdenkesken, niin ei sitten synny sellaista väärinkäsityksen mahdollisuutta. Oletko tarvinnut jonkun erityisen verukkeen sille, että tapaatte vain pikaisesti vai miten olet sen asian esittänyt?
Kai niitäkin (yksinkertaisia) miehinä vielä on jotka voivat kuvitella mistä tahansa että nyt on aikuisten hetkiä luvassa, mutta uskoisin ja toivoisin että tänä päivänä on enemmän ja enemmän miehiä jotka lähtevät siitä että vain ekplisiittinen aloite seksiin naisen puolelta on lupa edetä. Eli vaikka tavataankin miehen kodissa tms, se ei tarkoita yhtään mitään seksuaalista. Ei kukaan mies minun ystäväpiirissä ainakaan oleta mitään tällaista, vaan odotamme että toinen osapuoli selvästi ilmaisee jos haluaa jotain tapahtuvan.
Lenkille! Ei keskelle metsää, vaan ihan ihmisten ilmoilla. Helpottaa ahdistusta kun samalla liikkuu ja tutustuminen on vähemmän vaivautunutta kuin kahvipöydässä.
No mä en ensinnäkään lähde tapaamaan muuta kuin oikeesti fiksun oloisia miehiä. Jos jokin särähtää korvaan, niin en vaan sitten lähde. Jos miehen nimellä ei löydy netistä yhtään mitään, en lähde. Useimmiten en lähde, jos ei ole somea, josta voisi katsella minkälaista juttua heittää. Yhden luo olin jo menossa, mut sitten kattelin fb:n niin se oli täynnä ihan hirveetä vihapuhetta. Monta miestä jää väliin kun ei kaikista tosiaankaan tietenkään löydy mitään, mut ei voi mitään. Mut mä tarviin jotain todisteita, että on kyse todellisesta henkilöstä. Varmasti useimpien mielestä todella creepyä ja aika vinksahtanutta mut tää on mun tapa.
Ja oon kertonut että eka tapaaminen ahdistaa, vaikka olenkin sitten hetken päästä jo tosi sosiaalinen ja avoin. Olen sanonut että tuun vaan käväseen, mut joka kerta on sitten vierähtänytkin useampi tunti ja kahdesti jopa koko vkl😄 Ja kun on kolahtanut, niin onhan se johtanut seksiinkin välillä aika vauhdikkaastikin. Mut ennen tapaamista olen sanonut, että seksiä ei sitten todellakaan ole luvassa.
Olen myös kertonut tuosta järjestelmästäni, eikä kukaan ole sitä ihmetellyt. En kylläkään ole kertonut moneltako mut pitää saada kiinni. Ja kertonut tuosta vasta kun olen miehen luona, tai ei kaikille oo tuntunut tarpeelliselta edes kertoa. Fiksuja olleet kaikki yhtä lukuunottamatta. Hänen luona olin vajaan tunnin.
Itselle kävelyllä käyminenkin vieraan ihmisen kanssa on liian ahdistava ajatus. Kiva ois tosiaan itsestäkin kuulla jos jollakin on jokin vähemmän vaarallinen konsti selvitä siitä ekasta tapaamisesta.
Oon miettinyt todella paljon tätä, ja aattelin että ehkä parasta alkaa siedättämään itseä. Jos vaikka jonnekin puiston penkille istuskelemaan kun säät lämpenee.
Moni varmaan aattelee että voi jeesus mikä luuseri nainen, että kuka tuollaista edes haluaisi tavata. Tää on mun ongelmakohtani, se ensitapaaminen. Teen aika vaativaa ja paljon sosiaalisuutta vaativaa työtä, jotenkin se ei vaan seuraa näihin tilanteisiin. Kaikissa tapauksissa kun miehen luo olen mennyt, se ahdistus on mennyt ohi alle viidessä minuutissa.
Miten sä ap olet käynyt treffeillä vai oletko käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain aktiivista tekemistä eikä pöydän ääressä vastakkain pönötystä.
Oon käynyt kävelyillä, sulkkista, tennistä, seinäkiipeilyä, avanto/saunassa.
Onneksi itselläni ei ole tuota ongelmaa.
Kerran Tinderissä matchasin 4-kymppisen miehen kanssa, jonka kutsuin illallistreffeille ravintolaan, johon hän vastasi, että häntä ahdistaa ravintolassa syöminen, mutta hän voisi lähteä kahvilaan tai kävelylle. Käytiin sitten Espresso Housessa kahvilla. Sielläkin hän oli kovin ujon oloinen, vaikka hän sentään oli ammatiltaan lääkäri, joten luulisi, että siinä ammatissa on tottunut olemaan vuorovaikutuksessa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hän sitten itse ei halunnut tavata minua uudelleen ja oikeastaan tunne oli molemminpuolinen. Mä haluun kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse ajatella, että mitä nyt voi tehdä, ettei ala ahdistaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain aktiivista tekemistä eikä pöydän ääressä vastakkain pönötystä.
Oon käynyt kävelyillä, sulkkista, tennistä, seinäkiipeilyä, avanto/saunassa.
Kotitreffeille aktiviteetiksi sopii kokkailu tai leipominen. Olen ollut kerran tällaisilla ensitreffeillä kotona ja niistä tykkäsin tähänastisista eniten. Pitää vaan olla tarkkana minkälaisen tyypin luo menee, eli jos mitään epäilyksiä herää niin jättäisin suosiolla väliin. Jos toinen olettaa kyseessä olevan seksitreffit, se on sitten hänen mokansa, jos ei ole asiasta etukäteen mitään sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Onneksi itselläni ei ole tuota ongelmaa.
Kerran Tinderissä matchasin 4-kymppisen miehen kanssa, jonka kutsuin illallistreffeille ravintolaan, johon hän vastasi, että häntä ahdistaa ravintolassa syöminen, mutta hän voisi lähteä kahvilaan tai kävelylle. Käytiin sitten Espresso Housessa kahvilla. Sielläkin hän oli kovin ujon oloinen, vaikka hän sentään oli ammatiltaan lääkäri, joten luulisi, että siinä ammatissa on tottunut olemaan vuorovaikutuksessa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hän sitten itse ei halunnut tavata minua uudelleen ja oikeastaan tunne oli molemminpuolinen. Mä haluun kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse ajatella, että mitä nyt voi tehdä, ettei ala ahdistaa .
Mä en oikeastaan edes ole ujo. Kummallinen on tää mun haaste. Mut onneks tosiaan ekat 5 minuuttia ja sit se tunne on ohi.
Mulle jotkut kahvilla istumiset ja syömiset on vähän epämukavia jo työkavereidenkin kanssa, mutta aivan kamalaa olisi mennä näkemään kahville jotain tuntematonta, johon latautuu romanttisia odotuksiakin. Lenkillä on ihan kiva käydä, ei tarvitse katsoa silmiin, ei ole niin kiusallista, jos ei kokoajan puhu ja kävellessä muutenkin tulee juteltavaa paremmin mieleen. Myös museoissa ja näyttelyissä käyminen toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käytiin miehen kanssa ekoilla treffeillä ensin pienellä kävelyllä kaupungilla ja sitten kahvilassa. Toimi hyvin. Tosin en uskaltanut syödä mitään kahvin kanssa, kun olin sosiaalisesti niin ahdistunut silloin 😅
Ensin pitkähkö viestittely. Ja kun luotan tyyppiin, olen käynyt ensitreffillä metsäkävelyllä luontopuistossa (kumpikin omalla autollaan) ja toisen kotona. En menisi syömään enkä kahville. Hämärään baariin oluelle kyllä. Ihan mukavia miehiä tavannut, mutta olen vielä sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Onneksi itselläni ei ole tuota ongelmaa.
Kerran Tinderissä matchasin 4-kymppisen miehen kanssa, jonka kutsuin illallistreffeille ravintolaan, johon hän vastasi, että häntä ahdistaa ravintolassa syöminen, mutta hän voisi lähteä kahvilaan tai kävelylle. Käytiin sitten Espresso Housessa kahvilla. Sielläkin hän oli kovin ujon oloinen, vaikka hän sentään oli ammatiltaan lääkäri, joten luulisi, että siinä ammatissa on tottunut olemaan vuorovaikutuksessa kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hän sitten itse ei halunnut tavata minua uudelleen ja oikeastaan tunne oli molemminpuolinen. Mä haluun kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse ajatella, että mitä nyt voi tehdä, ettei ala ahdistaa .
Olen itse jokseenkin ujo. En ole ujo kaikkien ihmisten kanssa vaan joidenkin kanssa olen jopa hyvin puhelias ja hauska. Joidenkin kanssa sitten taas sulkeudun ja olen hyvin ujo ja hiljainen. Tähän ei vaikuta edes ihmisen tuttuus, mutta joillain on kyky tuoda mulle sellainen turvallinen ja hyväksytty olo, kun taas toisilla päinvastoin. Ja en varmaan minäkään osaa muille sitä turvallista oloa tuottaa ja varmasti hiljaisuuteni tulkitaan väärin joskus.
Vierailija kirjoitti: Kai niitäkin (yksinkertaisia) miehinä vielä on jotka voivat kuvitella mistä tahansa että nyt on aikuisten hetkiä luvassa, mutta uskoisin ja toivoisin että tänä päivänä on enemmän ja enemmän miehiä jotka lähtevät siitä että vain ekplisiittinen aloite seksiin naisen puolelta on lupa edetä. Eli vaikka tavataankin miehen kodissa tms, se ei tarkoita yhtään mitään seksuaalista. Ei kukaan mies minun ystäväpiirissä ainakaan oleta mitään tällaista, vaan odotamme että toinen osapuoli selvästi ilmaisee jos haluaa jotain tapahtuvan.
Tuo vaan on helvetin luonnotonta. Kaikille naisille aloitteen tekeminen ei ole lainkaan luontevaa, joten jää sitten pareja muodostumatta.
" Miten sä ap olet käynyt treffeillä vai oletko käynyt? "
Hei,
Siitä on hirveän paljon aikaa, kun minä olen viimeksi treffeillä käynyt. Se oli aikaa ennen tindereitä - eli minulla ei ole mitään kokemusta sellaisen täysin ennalta tuntemattoman ihmisen treffaamisesta. Mieskin olen, jos sillä on väliä ja onhan sillä.
Lähestulkoon kaikki treffit joissa minä olen käynyt, ovat saaneet alkunsa siitä, että ensin on baarissa tavattu ja vaihdettu puhelinnumeroita. Useinhan sitä on baarissa voitu viettää aikaa yhdessä jo monta tuntia ja tutustua (tosin ns. luovassa tilassa). Siitä huolimatta kyllä minua aina jännitti se ensimmäinen kunnon tapaaminen ihan pirukseen, enkä missään nimessä olisi mihinkään ruokatreffeille lähtenyt.
Useimmiten olen treffannut jomman kumman kotona, joitain kertoja hämyisessä baarissa ja olisiko joskus ollut luonnon helmassa makkaraa paistellen.
Tästä saattaa nyt saada sen käsityksen, että minähän se olen ollut oikea ravihevonen treffeillä juoksemaan ja olenkohan kunnon sosiaalifoobikko ensinkään. Mutta kyllä niitä treffejä aika harvakseltaan oli. Sellainen "aktiivinen", jos sitä hyvällä tahdollakaan voi sellaiseksi kutsua, treffailuaika, kesti minun kohdallani jonkun neljä vuotta ja sinä aikana kävin treffeillä ehkä noin kymmenen eri naisen kanssa. Kyllä se sosiaalinen ahdistuskin on ihan todellista minun kohdallani. Tietyssä vaiheessa se pisti elämäni aivan sekaisin ja kokeilin kaikenlaisia lääkkeitä ja terapioita siitä eroon päästäkseni.
Nyt en ole enää vuosikausiin mitään lääkkeitä syönyt tai terapioissa juossut. Ei niistä ollut minulle apua. Kyllä tämän kanssa on pärjätty ja meinaan pärjätä jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Kai niitäkin (yksinkertaisia) miehinä vielä on jotka voivat kuvitella mistä tahansa että nyt on aikuisten hetkiä luvassa, mutta uskoisin ja toivoisin että tänä päivänä on enemmän ja enemmän miehiä jotka lähtevät siitä että vain ekplisiittinen aloite seksiin naisen puolelta on lupa edetä. Eli vaikka tavataankin miehen kodissa tms, se ei tarkoita yhtään mitään seksuaalista. Ei kukaan mies minun ystäväpiirissä ainakaan oleta mitään tällaista, vaan odotamme että toinen osapuoli selvästi ilmaisee jos haluaa jotain tapahtuvan.
Tuo vaan on helvetin luonnotonta. Kaikille naisille aloitteen tekeminen ei ole lainkaan luontevaa, joten jää sitten pareja muodostumatta.
Samaa mieltä siitä, että tuollaisen eksplisiittisen aloitteen odottaminen ja vaatiminen naiselta on vähän turhan byrokraattista. Kai se ideaali useimpien mielikuvissa on se, että jonkun pitkittyvän suutelosession aikana molemmat alkavat käymään vähän lämpimänä ja siitä kädet alkavat vaeltelemaan ja hups keikkaa, kohta ollaankin kieriskelemässä ilman vaatteita. Tietysti tässä pitää varsinkin miehen olla hyvin tarkalla korvalla siihen, että nainen tosiaan myös haluaa edetä eikä koe tiannetta painostavana.
Vierailija kirjoitti:
en minkäänlaisilla
Oletko nimenomaisesti tuon sosiaalisen ahdistuksen vuoksi jäänyt syrjään treffeistä vai muusta syystä? Haluaisitko edes käydä treffeillä? Oletko mies vai nainen ja minkä ikäinen?
+