Kuuluuko 15v ikään että äiti on se ärsyttävin ihminen?
Olen ollut lapselleni tärkein ihminen, mutta nyt vuoden sisällä keikahtanut päälaelleen: hakee etäisyyttä minuun, kritisoi, ärsytän häntä, vähät välittää enää minusta. Esim lähtiessään reissuun ei enää halaa, eikä matkoilta viestittele. Isää ja isän luona oloa ihannoi ja valitsee ennemmin kuin kanssani olon. Tunnen riittämättömyyttä ja surua tästä, hän on muuttunut niin erilaiseksi minua kohtaan. Tuntuu vaikealta ollakaan yhdessä kun huomaan asenteensa, että minä olen ärsyttävä ja jos isä jotain ehdottaa niin heti menee edelle.
Kommentit (165)
Kuuluu se. Se on normaali itsenäistymisen vaihe. Menee kyllä ohi!
Vain jos se äiti todella on ärsyttävä. Olen pahoillani.
Katkoo napanuoraa kuten kuuluukin. Kaikkein eniten kolahtaa juuri siihen läheisimpään. Kurjaa, mutta kuuluu ikään.
Aivan varmasti kuuluu. Itse en voinut sietää äitiä tuolloin. Kun omat lapseni syntyivät niin lähennyimme jonkun verran, mutta edelleen nyt keski-ikäisenä olen sitä mieltä, että äiti oli väärässä monissa asioissa ja hyvin itsekäs. Jotain traumoja jäi.
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Se, että teini uskaltaa kapinoida, on luottamuksen osoitus sinulle. Lapsi koettelee eniten sitä, joka on hänelle kaikkein tärkein ja johon hän luottaa kaikkein eniten.
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti kuuluu. Itse en voinut sietää äitiä tuolloin. Kun omat lapseni syntyivät niin lähennyimme jonkun verran, mutta edelleen nyt keski-ikäisenä olen sitä mieltä, että äiti oli väärässä monissa asioissa ja hyvin itsekäs. Jotain traumoja jäi.
Tottakai kuuluu siinä tapauksessa, jos äiti on itsekäs ja väärässä. Normaalisti ei.
Kuuluu ikään.
Nyt lapseni on 26v ja muutamia vuosia sitten huomasin että seurani kelpaa vapaaehtoisesti ja pakottamatta.
Sama oli täällä että isästä tuli supervanhempi lapsen silmissä. Päätin että ei ole minulta pois jos on noin. Jatkoin omalla tavallani vanhemmuutta kunnes aikuistui ja muutti omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti kuuluu. Itse en voinut sietää äitiä tuolloin. Kun omat lapseni syntyivät niin lähennyimme jonkun verran, mutta edelleen nyt keski-ikäisenä olen sitä mieltä, että äiti oli väärässä monissa asioissa ja hyvin itsekäs. Jotain traumoja jäi.
Tottakai kuuluu siinä tapauksessa, jos äiti on itsekäs ja väärässä. Normaalisti ei.
Ihan normaalistikin kuuluu. Huomaat sitten, kun saat itse lapsia ja ne kasvavat teineiksi. Teini-iässä on täysin normaalia kapinoida vanhempia vastaan, vaikka nämä olisivat maailman ihanimpia ja epäitsekkäimpiä ja kaikin puolin täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti kuuluu. Itse en voinut sietää äitiä tuolloin. Kun omat lapseni syntyivät niin lähennyimme jonkun verran, mutta edelleen nyt keski-ikäisenä olen sitä mieltä, että äiti oli väärässä monissa asioissa ja hyvin itsekäs. Jotain traumoja jäi.
Tottakai kuuluu siinä tapauksessa, jos äiti on itsekäs ja väärässä. Normaalisti ei.
Moi teini! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Yllättävä tieto sinulle: kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin sinun mussukkasi. Tuossa puhuttiin yleisellä tasolla, ei sinun lapsistasi. Et voi kolmen lapsen perusteella kumota väitettä, jossa puhutaan tyypillisestä teinistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Niinhän sinä luulet. Jos heiltä olisi kysytty 15-vuotiaina, olisivat todennäköisesti olleet vahvasti eri mieltä kanssasi. Toki järjellä pitäisi olla pääteltävissä, että kaikki teinit eivät ole samanlaisia. Siksi puhuttiinkin vain tyypillisestä iästä eikä sanottu, että aina ja kaikkialla tapahtuu näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Niinhän sinä luulet. Jos heiltä olisi kysytty 15-vuotiaina, olisivat todennäköisesti olleet vahvasti eri mieltä kanssasi. Toki järjellä pitäisi olla pääteltävissä, että kaikki teinit eivät ole samanlaisia. Siksi puhuttiinkin vain tyypillisestä iästä eikä sanottu, että aina ja kaikkialla tapahtuu näin.
Ei teineiltä tarvitse kysellä tällaista. Kertovat sen kyllä pyytämättäkin (ja kuuluvasti), että mutsi on nolo eikä tajua mitään.
Se saattaa kestää koko loppu elämän ajan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Yllättävä tieto sinulle: kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin sinun mussukkasi. Tuossa puhuttiin yleisellä tasolla, ei sinun lapsistasi. Et voi kolmen lapsen perusteella kumota väitettä, jossa puhutaan tyypillisestä teinistä.
Jännä yhteensattuma, että kaikki mun lapset on mussukoita eikä asia liity silti mitenkään minuun tai mun toimintaan.
Asiahan olisi selvinnyt hyvin nopeasti googlaamallakin, mutta kyllä, kuuluu ikään ja on normaalia. Ei aina ja kaikilla teineillä, mutta tosi usein kyllä. Mun äiti on hyvä tyyppi ja vanhempi, mutta teininä se oli minun mielestä kyllä tyhmä ja nolo ja tylsä kalkkis. Vaikka olin vieläpä melko helppo teini, ei pahaa kapinointia. En siis ehkä sanonut äidille ihan noin suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Niinhän sinä luulet. Jos heiltä olisi kysytty 15-vuotiaina, olisivat todennäköisesti olleet vahvasti eri mieltä kanssasi. Toki järjellä pitäisi olla pääteltävissä, että kaikki teinit eivät ole samanlaisia. Siksi puhuttiinkin vain tyypillisestä iästä eikä sanottu, että aina ja kaikkialla tapahtuu näin.
Ei teineiltä tarvitse kysellä tällaista. Kertovat sen kyllä pyytämättäki
Ei kaikki. On myös hiljaa kapinoivia teinejä, jotka nolostelevat vain mielessään, koska eivät syystä tai toisesta halua/uskalla tuoda asiaa esiin ääneen. Itse olin tällainen teini. Olisi luultavasti tullut nyrkistä, jos olisin huudellut ääneen, että mutsi on nolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti kuuluu. Itse en voinut sietää äitiä tuolloin. Kun omat lapseni syntyivät niin lähennyimme jonkun verran, mutta edelleen nyt keski-ikäisenä olen sitä mieltä, että äiti oli väärässä monissa asioissa ja hyvin itsekäs. Jotain traumoja jäi.
Tottakai kuuluu siinä tapauksessa, jos äiti on itsekäs ja väärässä. Normaalisti ei.
Minulla ja äidilläni oli erilaiset elämänarvot. Äiti ei kunnioittanut omia arvojani yhtään. Vähätteli. Luottamus meni siten ettei korjautunut koskaan.
Rakastin äitiäni tuossa iässä. Ja aina....Ja vieläkin kunnioittaen hänen muistoaan.