Mistä löydän samanlaisen parisuhteen kuin vanhemmillani

🥺🥺 No nyt minäkin tahdon tuollaisen. Omissa parisuhteissa se läheisyys loppunut viimeistään viiden vuoden jälkeen.

Kohtalo johdattaa luoksesi.

Uskalla vaatia heti tapailuvaiheessa. Et niele selityksiä ettei asioista voida keskustella tai haluttomuutta hakeutua pariterapiaan. Kummaltakin tulee löytyä suunnilleen samanlainen mielenmaisema, eli kihlat,lapset,avioliitto.

Haluaisin itsekin jotain tuollaista. Hankala on ollut löytää.

Parisuhdetta ei löydetä ,se tehdään 

Kuulostaa hienolta. Harva tuollaisen löytää. 

Mulla on täydellinen suhde. Oltu yhdessä 6 vuotta ja edelleen ollaan kuin vastarakastuneet.  Vitsailenkin aina että oon löytänyt sen satuprissin josta lapsena jo haaveillut mutta vanhempana luulin ettei semmoista voisi ollakaan.

Ydinjuttuja meillä samanlaiset tarpeet seksin ja läheisyyden osalta, tekemisten osalta, oman ajan osalta, yms. Lapsia ei olla haluttu. Rakastaa ja kunnioittaa toista. Kerromme myös päivittäin rakastavamme ja mies edelleen ihailee päivittäin sitä kuinka upea olen. Tunnen todella olevani ainutlaatuinen.

Ensinnäkin ei suhdetta löydä vaan se tulee eteen kun vähiten odottaa.

Toiseksi, mikään suhde ei ole samanlainen,

kolmanneksi suhde oikeasti luodaan.

Mieti, kaksi ihmistä koittaa elää yhdessä, tottakai siinä tulee ongelmia jossain vaiheessa, kun molempien suvuista tulee erilaisia tapoja elää. Silloin kuuluu tehdä kompromisseja, muuttaa itseään ja luoda siitä suhteesta sellainen missä molemmat haluaa elää. 

Monet lopettaa suhteen ensimmäisiin ongelmiin, eikä tee asioille mitään vaan lopettavat suhteen. Ja sit on se toinen ääripää joka yrittää kiillottaa paskasta kultaa, eli jäävät suhteeseen joka on huono ihan alkujaan. 

Vierailija kirjoitti:

Uskalla vaatia heti tapailuvaiheessa. Et niele selityksiä ettei asioista voida keskustella tai haluttomuutta hakeutua pariterapiaan. Kummaltakin tulee löytyä suunnilleen samanlainen mielenmaisema, eli kihlat,lapset,avioliitto.

Entä jos kumppani on kehitellyt erilaisia tarinoita ja ongelmia päässään, joita ei oikeasti ole olemassakaan ja vaatii fantasioidensa perusteella pariterapiaa?

Itse en usko, että parisuhde vaan itsestään tapahtuu ja loputtomasti onnistuu kahden täsmälleen yhteensopivan ihmisen kohdatessa, vaan se luodaan ja sitä rakennetaan ja ylläpidetään yhdessä. Ollaan samalla puolella, ristiriitatilanteissakin enemmän yhdessä vaikeaa asiaa vastaan, kuin toisiaan vastaan. Vaalitaan kunnioitusta toista kohtaan myös hankalissa paikoissa, vaikka yhteisymmärryksen löytäminen olisi vaikeaa. Molemmat pyrkivät tekemään toisilleen hyvää, ja huolehtimaan toisistaan ja parisuhteesta aktiivisesti. Lisäksi tarvitaan vetovoimaa, rakastumista ja rakastamista, mutta se ei pelkästään kanna kymmeniä vuosia. 

Oidibus -kompleksi? Oidubus ta pp oi isänsä ja nai äitinsä.

Kuulostaa siltä, että perheessänne on rakkautta paljon. Puhut äitipuolestasi äitinäsi. 

Ei tuollaista enää ole nuoremmille sukupolville tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta ei löydetä ,se tehdään 

Ei tehdä, koska ketään et voi muokata haluamaksesi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista enää ole nuoremmille sukupolville tarjolla. 

Välillä minusta tuntuukin, että olen syntynyt väärälle vuosikymmenelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta ei löydetä ,se tehdään 

Ei tehdä, koska ketään et voi muokata haluamaksesi. 

No parisuhteen eteen joutuu tekemään töitä: Se EI ole itsestään selvyys!!

esim ottaa toinen jatkuvasti huomioon ja kunnioitettava jatkuvasti; siinä on AP:n mainitsemassa parisuhteessa kysymys.

sulla ei ole hajuakaan mistä puhut 

terv mamma 30 vuotta naimisissa 

Älä tyydy mihinkään. Puhu asioista heti alussa. Seuraa miten se mies reagoi kaikkeen. Lähde, kun huomaat, ettei mies saavuta niitä standardeja, mitkä haluat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskalla vaatia heti tapailuvaiheessa. Et niele selityksiä ettei asioista voida keskustella tai haluttomuutta hakeutua pariterapiaan. Kummaltakin tulee löytyä suunnilleen samanlainen mielenmaisema, eli kihlat,lapset,avioliitto.

Entä jos kumppani on kehitellyt erilaisia tarinoita ja ongelmia päässään, joita ei oikeasti ole olemassakaan ja vaatii fantasioidensa perusteella pariterapiaa?

Jos suhteen toinen osapuoli on kehitellyt päässään ongelmia, joita ei toisen osapuolen mielestä ole olemassakaan, niin paritetarapiaan on todellakin syytä hakeutua, mikäli suhteelle toivoo valoisampaa tulevaisuutta.

Mikäli ei toivo, niin sitten tietysti ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täydellinen suhde. Oltu yhdessä 6 vuotta ja edelleen ollaan kuin vastarakastuneet.  Vitsailenkin aina että oon löytänyt sen satuprissin josta lapsena jo haaveillut mutta vanhempana luulin ettei semmoista voisi ollakaan.

Ydinjuttuja meillä samanlaiset tarpeet seksin ja läheisyyden osalta, tekemisten osalta, oman ajan osalta, yms. Lapsia ei olla haluttu. Rakastaa ja kunnioittaa toista. Kerromme myös päivittäin rakastavamme ja mies edelleen ihailee päivittäin sitä kuinka upea olen. Tunnen todella olevani ainutlaatuinen.

 

Ah, varsinainen klassikko; vuoden päästä jompikumpi haluaakin palavasti sen lapsen niin siihen kariutuu tuokin suhde.

Ennustajaeukko. 

Juu, omasta suvusta löytyy pari sellaista rakkaustarinaa, jollaisen toivoisi itsellekin. Mutta ei ole kohdalle osunut. Kaikilla ei vaan onnista.