Pitkään haaveiltu vauva mahassa, mutta pahoinvointi syö kaiken ilon

Tiedossa vauvan hampaiden kiilleongelmia.

Abortti vaihtoehto. Tee ekoteko. 

Moni raskaus päättyy keskenmenoon. 

En voi onnitella. 

Kuule. Raskaus on (usein) ihan hirveää. Siksi sitä kutsutaan raskaudeksi, se on ihan helekutin RASKASTA!! Et ole mitenkään huono tai harvinainen, jos tunnet tuollaisia. Ei siitä lapsesta vielä tarvitsekaan iloita. Iloitset sitten hänen synnyttyään :-) 

Lapsi ei ratkaisu avioliitto ongelmiin. 

Pahimmillaan niin. Eikä sen synnytyksen jälkeenkään oikein mikään mene suunnitelmien mukaan, joten turha murehtia etukäteen. Tsemppiä, iso työ on edessä. Ei sitä silti vaihtaisi. T aikuisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Abortti, heti vielä, kun voit. Kiität minua myöhemmin.

Älä viitsi trollata vakavalla asialla. Tosi törppöä. Tunnen useita naisia, jotka ovat kärsineet raskauspahoinvoinnista koko raskauden ja silti ovat hyvin tyytyväisiä lapseensa. 

Millä viikolla olet? Sehän tässä on olennainen tieto. Useimmilla pahoinvointi helpottaa alkuraskauden jälkeen. Itse olin todella huonovointinen, kunnes rv 12 pahoinvointi alkoi hävitä ja loppuraskaus meni ilman mitään ongelmia.

Aina puhutaan energisesta toisesta kolmanneksesta mutta itselläni on vointi kohentunut mitä lähempänä synnytys on. Silloin on taas jaksanut liikkua ja puuhata. Kuten joku jo sanoikin, raskaana oleminen on raskasta. Se on myös ihanaa, kun tuntee vauvan liikkeet mutta usein jotain paikkaa kolottaa, olo on kurja, koko ajan pissattaa ja öisin heräilee. Koita nauttia niistä hetkistä, kun voit mutta älä tunne syyllisyyttä niistä hetkistä, kun koko raskaus on syvältä ja haluaisit vain sen lapsen jo syliin. 

Tsemppiä, elämä helpottuu ennemmin tai myöhemmin kyllä. Itselläni raskaus oli elämäni fyysisesti karseinta aikaa, koko raskausajan kesti pahoinvointi ja puolivälin jälkeen alkoi pahat selkäkivut, sain myös karpaalitunnelisyndrooman molempiin käsiin seitsemännellä kuulla ja näitä kaikkia kesti synnytykseen saakka. Ei niille mitään voinut, en saanut yhdestäkään lääkäristä apua vaikka kävin useammalla yksityisellä. Mutta onneksi raskaus ei niin montaa kuukautta kestä, kyllä sen 8-9 kk jaksaa jotenkin hammasta purren vaikka hirveää onkin, lapsi on kuitenkin niin hieno asia sitten kun se syntyy.

Mulla oli kans koko 9 kk raskauspahoinvointia. Kun synnytyssupparit alkoi, niin oksensin ja ripuloin samaan aikaan ja oksensin vielä synnyttäessä synnytyssalissakin. Vihasin raskaana olemista. Rakastan kuitenkin lasta maailman eniten. En mä tehnyt lasta sen takia, että saisin olla raskaana, vaan siksi, että saisin sen lapsen ja nauttia hänestä loppuelämän. En koe huonoa omaatuntoa siitä, etten pystynyt olemaan iloinen odottaja äärimmäisen vaikeassa olotilassa. Älä sinäkään.

Raskausaika ei välttämättä ole ihanaa, päinvastoin, sama koskee pikkuvauva-aikaa, taaperoaikaa, teinivuosia. Jossain välissä siinä voi olla joku hyväkin ajanjakso, en oikein muista varmaksi.

Opettele lukemaan.

Miksi söit sen vauvan?

Jotkut on joutuneet oikeasti tekemään abortin kun raskauspahoinvointi on ollut niin massiivista ja jatkuvaa. Siitä on leikki kaukana. Ja lääkärit vähättelee, Toivottavasti ap saa apua.

Mulla oli todella vaikea raskauspahoinvointi. Oksensin koko ajan kymmenniä kertoja päivässä. En saanut syötyä tai juotua mitään. En pystynyt huolehtimaan itsestäni mitenkään, kun en pystynyt sängystä nousemaan. Toisten piti käyttää suihkussakin. Olinkin suuren osan raskaudesta sairaalahoidossa, koska oli pakko olla tipassa lähes koko ajan. Pahoinvointi loppui vasta synnytykseen. Raskaus oli heittämällä elämäni kamalinta aikaa. Mietin itsemurhaa ja aborttia vuorotellen. Näin jälkeenpäin ajateltuna en tiedä, miten selvisin. Ajattelin kai vaan, että ehkä se seuraavana päivänä loppuu.

Ootko käynyt lääkärissä lääkkeitä pyytämässä? Nykyään on olemassa kuulemma ihan tehokas lääke. Ei ollut silloin, kun itse odotin. Jos oot Facebookissa, liity hyperemeesi ryhmään. Siellä on samassa tilanteessa olevia. Ne jotka tuota helvettiä ei ole itse kokenut, ei ymmärrä siitä mitään. Vaikea raskauspahointi on pelkkää kidutusta ja vie mielenterveyden. 

Pahoinvointi loppuu viimeistään synnytykseen ja monilla jo ennen sitä. Karmeaahan se on, mutta kliseisesti sanottuna aika auttaa. Olet hyvä äiti! Tunti kerrallaan. Tsemppiä.

Yleensä mulla ei mene trollaukset tunteisiin, mutta nyt vähän menee. Ihminen hakee täältä vertaistukea, hänellä on huono olo ja mieli matalana. Niin heti into piukeana syöksyvät trollit tänne kirjoittelemaan kaikkea kauheata. Ihan koulukiusaajamentaliteettia. Joku näyttää heikolta, mennään äkkiä härnäämään sitä hihihihii 

yritä Ap olla välittämättä heistä <3 

Olette hirveitä naisia, tukekaa toisianne😊Ap. Kyllä jossakin vaiheessa helpottaa, ettekö te käy nevolassa, lue ja hae ohjeita ja vinkkejä vauvan odottamiseen ja hoitoon. On elämän ihanin ja paras asia🥰T. Mummi 73v