Pitkään haaveiltu vauva mahassa, mutta pahoinvointi syö kaiken ilon

Paljon voimia AP! Pahoinvointisi kuulostaa siltä, että kyseessä voi olla hyperemesis gravidarum. Voimakkaaseen pahoinvointiin on lääkkeitä, ja pahoinvointi on hyvinkin syy sairauslomalle. Otathan vointisi puheeksi neuvolassa ja vaadit apua

Itse oksensi päivittäin alkuraskaudesta synnytyssaliin asti. Sairausloma oli pitkä ja vointi vaati sairaalareissuja, mutta loppuraskaudessa pystyin jo palaamaan töihin osa-aikaisesti. Kaiken keskellä ajatus vauvan saamisesta toi voimaa jaksaa eteenpäin.

Tukea: https://lopujo.fi/ sekä Facebookin hyperemesis gravidarum tukiryhmä. Jos kaipaat aiheesta ymmärtävää lääkäriä, niin tsekkaa lääkäriasema Isla!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille tsemppauksista. :)

Edelleen mielelläni luen muiden kokemuksia vaikeista raskauksista, jos niitä on. Helpottaa hieman, jos kuulee, että hankalasta odotusajasta huolimatta muilla kaikki on lopulta päättynyt hyvin.

Ja muista, kaikesta selviää kyllä , äidit ovat savupirteissä synnyttäneet ilman kivunlievityksiä. Raskaus ja synnytys ovat normaali ihana asia. Toki pirskatisti kipuja kun vauva syntyy, mutta ihana asia, mitään ei saa ilmaiseksi. Voihan olla että ap sulla synnytys onkin sitten nopea je helppo, kun pikkasen joudut nyt kipuilemaan. Älä syö mitä sattuu lääkkeitä, ajattele vauvaa. Onnea odotukseen

Suuseksin kautta siinnyt mahaan? 

Kaikkea se tämä nykyaika. Pahoinvointia on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tiedossa vauvan hampaiden kiilleongelmia.

:D miten? kai tiiät että ne vaihtuukin kerran :D

Kauheita vastauksia :(.

Ap:n kirjoitus olisi voinut olla omani. Kun odotin kuopusta, pahoinvointi oli niin pahaa, että en pystynyt iloitsemaan raskaudesta lainkaan. Koin tästä huonoa omaatuntoa ja olin ihan maassa. Raskaus oli erittäin toivottu ja odotettu, mutta en voinut iloita. Olin itkuinen, kun istuin esikoisen kanssa hiekkalaatikolla ja itkin, kun olo oli niin kurja. 

Loppuraskaudesta pahoinvointi helpotti ja onni ja ilokin tulivat mukaan. Pystyin ajattelemaan vauvaa rakkaudella. 

Ihana tyttö sitten syntyi, todella rakas lapsi. Silti näin 17-vuodenkin jälkeen muistan raskausajan kurjuuden ja ajatukset.

Mulla oli myös vaikea raskaus, enkä todellakaan nauttinut millään lailla. Se on niin pieni vaihe omassa ja lapsen elämässä, että pahalla sisulla selvisin. Pääasia, että selvittiin molemmat hengissä siitä ja voidaan nyt nauttia elämästä. Mikään ei ole niin hirveä kuin raskaana oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Raskaus on (usein) ihan hirveää. Siksi sitä kutsutaan raskaudeksi, se on ihan helekutin RASKASTA!! Et ole mitenkään huono tai harvinainen, jos tunnet tuollaisia. Ei siitä lapsesta vielä tarvitsekaan iloita. Iloitset sitten hänen synnyttyään :-) 

Höpsis. Raskaus tulee sanasta raskas ja tarkoittaa painonnousua. 

Abortti auttaa aina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaika ei välttämättä ole ihanaa, päinvastoin, sama koskee pikkuvauva-aikaa, taaperoaikaa, teinivuosia. Jossain välissä siinä voi olla joku hyväkin ajanjakso, en oikein muista varmaksi.

Tällainen puheenvuoro kannustaakin epäröiviä hankkimaan lapsia. Oikeasti, eikö vanhemmuudessa todellakaan ole mitään hyvää? 

Olen eri kirjoittaja: mielestäni vanhemmuudessa on paljonkin hyvää! Saan seurata lapsen kasvua ja kehitystä joka päivä, ihmetellä ja iloita lapsen kanssa kaikista arkipäiväisistä asioista. Tunnen valtavaa rakkautta ja hellyyttä, päivissäni on merkitystä ja teoillani on vielä suurempi merkitys. Lapseni on oikea hassuttelija ja oppii uusia sanoja hurjaa vauhtia. Eilen olimme metsäretkellä useamman tunnin ajan ja retki onnistui yli odotusten. Tottakai raskaita hetkiä on ajoittain ja väsymystä paljonkin, mutta rakkautta ja iloa on niin paljon enemmän. Vanhemmuus ja äitiys on parasta mitä elämässäni on koskaan ollut. Nautin tästä todella paljon!

 On olemassa pahoinvointia hillitseviä läääkkeitä. Kysy lääkäriltäsi

Vierailija kirjoitti:

Abortti vaihtoehto. Tee ekoteko. 

Et sitten enää mitään törkeämpää ehdotusta keksinyt?