Suuri osa parisuhteista on aivan kauheita, vai mitä sanotte näistä?
Olen todella tässä keski-ikäistyessäni alkanut miettiä, että useimmat parisuhteet taitavat olla enemmän tai vähemmän kauheita, jopa väkivaltaisia. On ihan kauhean tavallista, että kotityöt eivät jakaudu reilusti, ja yksi raataa kun toinen laiskottelee tai harrastaa, eikä välitä toisen uupumisesta ollenkaan. Ihmiset (varsinkin naiset) sietävät puolisoiltaan aivan järkyttävää käytöstä.
Kuulen lähipiiristä kamalia tarinoita koko ajan: kuinka mies ei viitsinyt hakea apteekista vaimolleen kuumelääkettä, vaan tämä joutui itse lähtemään 39 asteen kuumeessa, ja kävi siinä samalla kaupassa ja laittoi perheen ruoat. Kuinka puoliso ei syö kuin yhdenlaista ruokaa, ja yökkäilee toisen kokkauksille, mutta ei juurikaan itse vaivaudu hellan ääreen. Kuinka toinen tekee uraa, ja pitää toista lähinnä kotona odottavana huonekaluna. Kuinka toinen taantuu parisuhteessa aivan lapseksi ja ärsyttää puolisoaan tahallaan ihan kuin teki 5-vuotiaana pikkusiskolleen.
Viimeisimmästä on muuten hyvä esimerkki, jos olette katsoneet Sohvaperunoita. Jorma ja Soile on tää vanhempi pariskunta Rovaniemeltä. Jorma öhisee ja möhisee ja kieltäytyy normaalista kontaktista ja aikuisesta keskustelusta, ja sitten HÖRPPII sitä kahviaan valtavalla äänellä aivan tahallaan, kuten on tehnyt jo kymmeniä vuosia ihan vain siksi, että se ärsyttää vaimoa, ja se on jotenkin hänestä kauhean hauskaa kiusata omaa vaimoaan. Mikä ihmeen dynamiikka tämä on, ja miksi se on niin yleistä?
Miksi ihmiset haluaa olla parisuhteissa? En aidosti enää ymmärrä. Voittopuolisesti ne on ihan kauheita, ja toimii ainoastaan sillä, että väkisin siedetään toista, ja usein edellytyksenä on myös se, että heterosuhteessa nainen hyväksyy, että hänen roolinsa on olla se perheen aikuinen vastuunkantaja kuitenkin lopulta aina yksin.
Kommentit (257)
Meidän suhde on hyvä. Odotan kolmatta lastamme.
Mies tulee ja rakastaa minua sekä lapsia. On DI.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhde on hyvä. Odotan kolmatta lastamme.
Mies tulee ja rakastaa minua sekä lapsia. On DI.
Tarkoitin tukee 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhde on hyvä. Odotan kolmatta lastamme.
Mies tulee ja rakastaa minua sekä lapsia. On DI.
Tarkoitin tukee 😂
Mutta ilmeisesti myös tulee jos olet raskaana? Vai onko lasten isät eri henkilöitä?
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhde on hyvä. Odotan kolmatta lastamme.
Mies tulee ja rakastaa minua sekä lapsia. On DI.
Meillä se ei ees tule :(
Jos alkaisin vielä joskus parisuhteeseen, ja jostain syystä pitäisi saman katon allekin muuttaa, ainakin seuraavien pitää toteutua:
- Puoliso tekee kotitöitä oma-aloitteisesti. Osaa myös kokata, ja suunnitella ruokahuoltoa itse.
- Pidetään huolta toisesta, jos hän on sairaana tai surullinen. Puoliso on prioriteetti.
- Normaali päivärytmi, ei tuhlata yhteistä vapaa-aikaa siihen, että nukutaan iltapäivään saakka.
- Halutaan suunnitella ja tehdä yhdessä asioita, ei pelkästään erikseen.
Lähestyn viittäkymppiä, ei ole vielä löytynyt. Mulla ei ole pienintäkään kiinnostusta ryhtyä sisäköksi miehelle, joka nukkuu iltapäivään ja lähtee sitten harrastelemaan omia juttujaan, varsinkaan, jos en voi luottaa siihen, että kävisi edes särkylääkkeen mulle hakemassa, jos olen kovasti sairaana, tai lohduttaisi, jos on surua.
Minulla ainakin on erinomainen parisuhde ja elämäni puolisoni kanssa on paljon parempaa, kuin olisi jos olisin yksin.
Meillä on tasa-arvoinen parisuhde ja jaamme arjen toisiamme tukien.
Yhdessä olemme olleet 23 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina kolmea eri makkaraa pöydässä, kun mun mies on insinööri. Rakastaa mua myös, usein takaapäin.
🤣 LoLLo
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin on erinomainen parisuhde ja elämäni puolisoni kanssa on paljon parempaa, kuin olisi jos olisin yksin.
Meillä on tasa-arvoinen parisuhde ja jaamme arjen toisiamme tukien.
Yhdessä olemme olleet 23 vuotta.
Näin meilläkin. Takana 19 vuotta ja uusperhe. Tämähän vain paranee.
Kyllä. Minullakin on ollut niitä huonoja parisuhteita, henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Yritän juuri pysyä erossa viimeisimmästä, enkä ymmärrä itsekään miksi se on niin vaikeaa, vaikka järki sanoo ettei se suhde muutu paremmaksi. Väkivalta ja ilkeily ei tule tuolla ihmisellä loppumaan, se on nyt nähty jo monta kertaa.
En tunnista yhtäkään aloituksen kohtaa pitkässä parisuhteessamme.
Mitä mieltä ootte tuosta Jorman hörppimisestä? Mulle tulee siitä mieleen NIIN monta vanhempaa pariskuntaa jotka tunnen. Miksi ukot on tuommosia? Miksi tuollaisen kanssa pitäisi elää, että toinen tahallaan ärsyttää vuosikymmenestä toiseen, ja toinen sitten nalkuttaa? Ei se ole hauskaa. Miksi puolisot ei voi käyttäytyä kivasti toisiaan kohtaan, ja etsiä sen huumorin jostain muualta kuin tuollaisesta alakoulun välitunti lällällää-asetelmasta?
Minusta on outoa syyllistää naista siitä, että hän haluaa kammata kolme kertaa päivässä matonhapsut ojennukseen. Kamala on se parisuhde, jossa mies toteaa, että meillä ei lattialta syödä, siksi sitä ei ole tarpeen pestä kahdesti päivässä.
Omassa lähipiirissä näyttää suurimmalla osalla olevan oikein hyvät parisuhteet.
Joo hei kiva teille kaikille, joilla on hyvä parisuhde. Niitä varmasti on myös. Älkää nyt jokainen kuitenkaan erikseen käykö tänne ilmoittautumassa, menee vähän tylsäksi keskustelu. Puhutaan siitä, mitä on yleensä ja keskimäärin. On tietenkin aivan selvää, ettei kaikilla ole niin.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä näyttää suurimmalla osalla olevan oikein hyvät parisuhteet.
Näyttää, mutta suljettujen ovien takana homma voi olla melko eri.
Olen alkoholisti-isän lapsi. Olen perheväkivaltaa seurannut lapsi.
Olen paljon pelännyt lapsena. Olen myös ymmärtänyt jo lapsena, ettei tämä ole oikein. En vaan silloin osannut tehdä mitään. Oli siellä myös paljon hyvää.
Olen paljon käsitellyt asioita ja hakenut apua. Olen kouluttautunut ja perheytynyt. Olin 35 kohdatessani sopivan kumppanin. Pelko oli suuri. Luotettava löytyi.
Meillä on rakkaus ja meillä on luottamus ja meillä on toistemme tuki.
Luonto on järjestänyt kaikissa eläinlajeissa asiat niin, että naaraiden on vaikeaa löytää kyvykästä urosta ja urosten on vaikeaa löytää naarasta. Muistakaa myös naiset itse katsoa peiliin, miksi ette välttämättä saa niin unelmallista miestä, kuin toivotte. Molempien sukupuolten kohdalla ulkonäkö ratkaisee kaiken.
Ainakin itse olen huomannut, että usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena alkoholistipuolison tai muuten vaan idioottimiehen. Heillä ehkä on niin huono itsetunto, että he ajattelevat, että he eivät kelpaa kenellekään kunnolliselle miehelle. Sitten jos tällainen nainen on vielä läheisriippuvainen, niin se on tosi huono yhdistelmä, kun sellainen just houkuttaa niitä onnenonkija -miehiä.