Lue keskustelun säännöt.
Suuri osa parisuhteista on aivan kauheita, vai mitä sanotte näistä?
22.01.2024 |
Olen todella tässä keski-ikäistyessäni alkanut miettiä, että useimmat parisuhteet taitavat olla enemmän tai vähemmän kauheita, jopa väkivaltaisia. On ihan kauhean tavallista, että kotityöt eivät jakaudu reilusti, ja yksi raataa kun toinen laiskottelee tai harrastaa, eikä välitä toisen uupumisesta ollenkaan. Ihmiset (varsinkin naiset) sietävät puolisoiltaan aivan järkyttävää käytöstä.
Kuulen lähipiiristä kamalia tarinoita koko ajan: kuinka mies ei viitsinyt hakea apteekista vaimolleen kuumelääkettä, vaan tämä joutui itse lähtemään 39 asteen kuumeessa, ja kävi siinä samalla kaupassa ja laittoi perheen ruoat. Kuinka puoliso ei syö kuin yhdenlaista ruokaa, ja yökkäilee toisen kokkauksille, mutta ei juurikaan itse vaivaudu hellan ääreen. Kuinka toinen tekee uraa, ja pitää toista lähinnä kotona odottavana huonekaluna. Kuinka toinen taantuu parisuhteessa aivan lapseksi ja ärsyttää puolisoaan tahallaan ihan kuin teki 5-vuotiaana pikkusiskolleen.
Viimeisimmästä on muuten hyvä esimerkki, jos olette katsoneet Sohvaperunoita. Jorma ja Soile on tää vanhempi pariskunta Rovaniemeltä. Jorma öhisee ja möhisee ja kieltäytyy normaalista kontaktista ja aikuisesta keskustelusta, ja sitten HÖRPPII sitä kahviaan valtavalla äänellä aivan tahallaan, kuten on tehnyt jo kymmeniä vuosia ihan vain siksi, että se ärsyttää vaimoa, ja se on jotenkin hänestä kauhean hauskaa kiusata omaa vaimoaan. Mikä ihmeen dynamiikka tämä on, ja miksi se on niin yleistä?
Miksi ihmiset haluaa olla parisuhteissa? En aidosti enää ymmärrä. Voittopuolisesti ne on ihan kauheita, ja toimii ainoastaan sillä, että väkisin siedetään toista, ja usein edellytyksenä on myös se, että heterosuhteessa nainen hyväksyy, että hänen roolinsa on olla se perheen aikuinen vastuunkantaja kuitenkin lopulta aina yksin.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä näyttää suurimmalla osalla olevan oikein hyvät parisuhteet.
Näyttää, mutta suljettujen ovien takana homma voi olla melko eri.
Voi olla, mutta en usko, että suurin osa jaksaa loputtomiin esittää viihtyvänsä toistensa seurassa ja nauttivansa yhteiselosta. Itse 40 vuotta vanhempien surkeaa liittoa todistaneena tunnistan kyllä hyvin äkkiä kireän ilmapiirin ihmisten välillä sekä teeskentelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Pariutumisvietti on monilla niin voimakas vietti, että se saa idealisoimaan ja ylenkatsomaan ongelmia. Terve parisuhde toki on voimavara vailla vertaa. Huono on energiasyöppö.
Mä en oikeastaan edes usko, että se on mikään vietti, vaan enemmän kulttuurin tuottamaa tunnetta, että kunnollinen ihminen on jonkun pari.
Ap, sinulla on vain kovin outo lähipiiri.
Millainen on oma parisuhteesi? Huono? Hyvä? Ei ole parisuhdetta?
Itse tunnen lähinnä miehiä, jotka osallistuvat tasapuolisesti perheensä arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on vain kovin outo lähipiiri.
Millainen on oma parisuhteesi? Huono? Hyvä? Ei ole parisuhdetta?
Itse tunnen lähinnä miehiä, jotka osallistuvat tasapuolisesti perheensä arkeen.
Ja näinhän se myös menee. Tutkimuksissa pariskunnat eivät ole olleet kovinkaan tyytymättömiä kotitöiden jakautumiseen, vaan suurin osa pitää parisuhdettaan hyvänä ja tasajakoisena. Tämä parisuhteiden huonous kasaantuu vain sille joukolle, mihin kaikki muukin huonous: alhaiseen sosioekonomiseen asemaan. Miehet ovat sitä huonompia, mitä heikompi on koulutustaso ja varallisuus. Siellä on mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vastuunoton haasteita. Nämä miehet löytävät sitten ne naiset, jotka eivät muuta saa tai haluavat yrittää korjata miehen.
Mielestäni monet edelleen tyytyvät liian helposti epäkelpoon parisuhteeseen. Vallankin tänä päivänä saa kuulla, kuinka ihmiset ovat nykyään liian vaativia mitä tulee kumppaniin. Tämä kuulostaa minusta hyvin oudolta, koska eikö nimenomaa pidä ollakin vaativa sen henkilön suhteen kenen kanssa aikoo jakaa elämänsä ja mahdollisesti jopa lisääntyä.
Itse olen ollut aina hyvin vaativa kumppanin suhteen. Minulla on ollut kaksi parisuhdetta, molemmat erittäin hyviin miehiin ja jälkimmäinen näistä suhteista jatkuu edelleen. Koska itselläni on kokemusta vain tasa-arvoisista, vilpittömään haluun ja kumppanuuteen perustuvista parisuhteista, minun on välillä hyvin vaikea ymmärtää aloituksessa kuvailtuja parisuhteita. Toki siis pystyn samaistumaan normaalilla empatiakyvyllä varustettuna ihmisenä henkilön mielipahaan kumppanin toimista, mutta silti on välillä vaikea ymmärtää kuinka epäsopivan ihmisen kanssa joku on parisuhteessa.
Tiedostan myös, että minun on ollut helppo olla näin kranttu, koska olen vapaaehtoisesti lapseton, joten perheenperustamismielessä ei ole ollut koskaan hoppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on ollut alusta saakka (kotoa opittuna) selvää se että mies kohtelee naista arvostavasti ja kunnioittaen. Parisuhteen tarkoitus on olla tasa-arvoinen ja toinen toiselle hyvää tarkoittava kaikessa.
Näin on menty 28v. Ikinä tarvinnut nalkuttaa tai vaatia mitään, riidellä kotitöistä tai lastenhoidosta. Kummallakin on ollut omaa tilaa ja omia unelmia joita on toteutettu siinä missä yhteisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä ootte tuosta Jorman hörppimisestä? Mulle tulee siitä mieleen NIIN monta vanhempaa pariskuntaa jotka tunnen. Miksi ukot on tuommosia? Miksi tuollaisen kanssa pitäisi elää, että toinen tahallaan ärsyttää vuosikymmenestä toiseen, ja toinen sitten nalkuttaa? Ei se ole hauskaa. Miksi puolisot ei voi käyttäytyä kivasti toisiaan kohtaan, ja etsiä sen huumorin jostain muualta kuin tuollaisesta alakoulun välitunti lällällää-asetelmasta?
Asiaa voi katsoa myös Jorman näkökulmasta. Miksi se Soili niin ärsyntyy? Onko pakko aina kontrolloida muiden tekemisiä? Onko Jorma Soilin persoonan jatke? Ryystäminen on Jorman häpeä, jos sitä nyt pitää hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni monet edelleen tyytyvät liian helposti epäkelpoon parisuhteeseen. Vallankin tänä päivänä saa kuulla, kuinka ihmiset ovat nykyään liian vaativia mitä tulee kumppaniin. Tämä kuulostaa minusta hyvin oudolta, koska eikö nimenomaa pidä ollakin vaativa sen henkilön suhteen kenen kanssa aikoo jakaa elämänsä ja mahdollisesti jopa lisääntyä.
Itse olen ollut aina hyvin vaativa kumppanin suhteen. Minulla on ollut kaksi parisuhdetta, molemmat erittäin hyviin miehiin ja jälkimmäinen näistä suhteista jatkuu edelleen. Koska itselläni on kokemusta vain tasa-arvoisista, vilpittömään haluun ja kumppanuuteen perustuvista parisuhteista, minun on välillä hyvin vaikea ymmärtää aloituksessa kuvailtuja parisuhteita. Toki siis pystyn samaistumaan normaalilla empatiakyvyllä varustettuna ihmisenä henkilön mielipahaan kumppanin toimista, mutta silti on välillä vaikea ymmärtää kuinka epäsopivan ihmisen kanssa joku on parisuhteessa.
Tied
Suurin osa ihmisistä juoksee kipinän ja kemian perässä, mikä tulkitaan hyväksi lähtökohdaksi parisuhteelle. Yksinolo koetaan myös häpeällisenä ja jotkut jopa ahdistavana. Monet löytävät aivan liian nopeasti uuden kumppanin vanhan tilalle siihen nähden, miten hankalaa upean ihmisen löytymisen pitäisi kaiken järjen mukaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä ootte tuosta Jorman hörppimisestä? Mulle tulee siitä mieleen NIIN monta vanhempaa pariskuntaa jotka tunnen. Miksi ukot on tuommosia? Miksi tuollaisen kanssa pitäisi elää, että toinen tahallaan ärsyttää vuosikymmenestä toiseen, ja toinen sitten nalkuttaa? Ei se ole hauskaa. Miksi puolisot ei voi käyttäytyä kivasti toisiaan kohtaan, ja etsiä sen huumorin jostain muualta kuin tuollaisesta alakoulun välitunti lällällää-asetelmasta?
Asiaa voi katsoa myös Jorman näkökulmasta. Miksi se Soili niin ärsyntyy? Onko pakko aina kontrolloida muiden tekemisiä? Onko Jorma Soilin persoonan jatke? Ryystäminen on Jorman häpeä, jos sitä nyt pitää hävetä.
Siis Soile. Pahoittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa vanhat parit 70-80 vuotiaat ei tee muuta kun riitele ja nahistele ja väittele kun heitä tapaa.
Selvästi enemmän vihaavat kun pitävät toisistaan.
Kerkeen tapaamisilla jo kymmenesti miettiä että v.ttu miks noiki on yhdessä?
Itse olen 53 v, erosimme 33 vuoden jälkeen viime kesällä.
Meilläkin oli erittäin epäharmoninen suhde.
Miten jaksatte tavata näitä ihmisiä? Meillä isovanhemmat tällaisia molemmin puolin. Jopa lapsenlapsi jää kakkoseksi, kun mummi ja vaari 70-v. on kuvainnollisesti toistensa kurkuissa koko vierailun ajan. Herranjumala sitä haukkumista ja nolaamista puolin ja toisin. Viimeksi mummi yritti saada aikuisen lapsensa tekemään remontin, jota vaari ei halua, eli he yhdessä olisivat vehkeilleen vaarin selän takana. Tähän peliin osallistetaan kylmästi lapset ja lapsenlapset, kunhan saa tapella!
Vierailija kirjoitti:
Meidän suhde on hyvä. Odotan kolmatta lastamme.
Mies tulee ja rakastaa minua sekä lapsia. On DI.
Ooooops :) olin samassa tilanteessa nelisen vuotta sitten ja nyt eronnut. Eipä kestänyt sitä kolmatta lasta suhde. Suhde oli hyvä, mies tuki ja rakasti minua ja lapsiamme just wait and see 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelen niin, että jos parisuhteessa joku mun pieni tapa ärsyttää toista ihan jumalattomasti, kyllä mä voin sen lopettaa. Voin olla ryystämättä tai jättämättä sukkiani lattialle, jos se oikeasti tekee toisen onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni monet edelleen tyytyvät liian helposti epäkelpoon parisuhteeseen. Vallankin tänä päivänä saa kuulla, kuinka ihmiset ovat nykyään liian vaativia mitä tulee kumppaniin. Tämä kuulostaa minusta hyvin oudolta, koska eikö nimenomaa pidä ollakin vaativa sen henkilön suhteen kenen kanssa aikoo jakaa elämänsä ja mahdollisesti jopa lisääntyä.
Itse olen ollut aina hyvin vaativa kumppanin suhteen. Minulla on ollut kaksi parisuhdetta, molemmat erittäin hyviin miehiin ja jälkimmäinen näistä suhteista jatkuu edelleen. Koska itselläni on kokemusta vain tasa-arvoisista, vilpittömään haluun ja kumppanuuteen perustuvista parisuhteista, minun on välillä hyvin vaikea ymmärtää aloituksessa kuvailtuja parisuhteita. Toki siis pystyn samaistumaan normaalilla empatiakyvyllä varustettuna ihmisenä henkilön mielipahaan kumppanin toimista, mutta silti on välillä vaikea ymmärtää kuinka epäsopivan
Suurin osa ihmisistä juoksee kipinän ja kemian perässä, mikä tulkitaan hyväksi lähtökohdaksi parisuhteelle. Yksinolo koetaan myös häpeällisenä ja jotkut jopa ahdistavana. Monet löytävät aivan liian nopeasti uuden kumppanin vanhan tilalle siihen nähden, miten hankalaa upean ihmisen löytymisen pitäisi kaiken järjen mukaan olla.
Kyllä mielestäni kipinä ja kemia ovat lähtökohtaisesti hyviä asioita uuteen kumppaniehdokkaaseen tutustuttaessa. Tärkeä on vain tiedostaa, etteivät ne saa sokaista likaa.
Ehkäpä ongelma on juurikin siinä, että yksinoloa pelätään. Ensin pitäisi hoitaa oma elämä ja suhde itseensä sellaiseen kuntoon, että yksinolo on aina parempi vaihtoehto kuin huono parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on vain kovin outo lähipiiri.
Millainen on oma parisuhteesi? Huono? Hyvä? Ei ole parisuhdetta?
Itse tunnen lähinnä miehiä, jotka osallistuvat tasapuolisesti perheensä arkeen.
Ja näinhän se myös menee. Tutkimuksissa pariskunnat eivät ole olleet kovinkaan tyytymättömiä kotitöiden jakautumiseen, vaan suurin osa pitää parisuhdettaan hyvänä ja tasajakoisena. Tämä parisuhteiden huonous kasaantuu vain sille joukolle, mihin kaikki muukin huonous: alhaiseen sosioekonomiseen asemaan. Miehet ovat sitä huonompia, mitä heikompi on koulutustaso ja varallisuus. Siellä on mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja vastuunoton haasteita. Nämä miehet löytävät sitten ne naiset, jotka eivät muuta saa tai haluavat yrittää korjata miehen.
Minkä tutkimuksen sä oot lukenut? Me ollaan luettu ehkä eri tutkimuksia.
Mun tuttavapiiriin kuuluu keskiluokkaisia ihmisiä. Monet heistä varmaan sanoisi kyllä tutkijalle olevansa tyytyväisiä, mutta se mitä mä näen, on että yhdessä ollaan tottumuksen ja elintason vuoksi. Mitään yhteistä ei läheskään kaikilla enää ole, erilliset elämät, kyllästyminen toisen naamaan, ei aidosti toisen tukemista ja auttamista, ei mitään yhteisiä projekteja, aika paljon tiuskimista ja silmien pyörittelyä.
Oon miesvaltaisella alalla ja se miten miehet puhuu vaimoistaan on niin järkyttävää. "Kotona kuulee pelkkää jäkätystä", "taas se vaimo ei anna" jne.
"Ehkäpä ongelma on juurikin siinä, että yksinoloa pelätään. Ensin pitäisi hoitaa oma elämä ja suhde itseensä sellaiseen kuntoon, että yksinolo on aina parempi vaihtoehto kuin huono parisuhde."
Ei ole kovin realistista odottaa, että suomalaiset hoitaisivat jokainen itsensä täydelliseen fyysiseen/mentaaliseen kuntoon, ennen kuin kannattaa olla toisiin ihmisiin missään kontaktissa. Ei kenestäkään tule täydellistä ihmistä, vaikka miten meditoisi ja kävisi salilla.
Vierailija kirjoitti:
Oon miesvaltaisella alalla ja se miten miehet puhuu vaimoistaan on niin järkyttävää. "Kotona kuulee pelkkää jäkätystä", "taas se vaimo ei anna" jne.
Oon itse naisena parisuhteessa inhonnut eniten sitä, että musta on väkisin tehty se jäkättäjä. Vaihtoehdot oli, että joko teen kaiken itse, kaikki jää tekemättä tai sitten ohjeistan miestä jatkuvasti toimimaan, ja sehän on sitten jäkätystä. Ai niin, olihan sitten vielä yksi vaihtoehto: Lähteä menemään. Ja sen teinkin. Sinkkuna on kivaa ja helppoa!
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on vain kovin outo lähipiiri.
Millainen on oma parisuhteesi? Huono? Hyvä? Ei ole parisuhdetta?
Itse tunnen lähinnä miehiä, jotka osallistuvat tasapuolisesti perheensä arkeen.
Enpä usko, että mun lähipiiri on outo, vaan että suurin osa parisuhteista ei todellakaan ole onnellisia. Mulla ei ole parisuhdetta, enkä sellaista enää haluakaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin, että jos parisuhteessa joku mun pieni tapa ärsyttää toista ihan jumalattomasti, kyllä mä voin sen lopettaa. Voin olla ryystämättä tai jättämättä sukkiani lattialle, jos se oikeasti tekee toisen onnelliseksi.
Näinhän sen pitäisi mennä, että tehdään kompromisseja tallaisissa pienissä asioissa vilpittömästä halusta tehdä toinen onnelliseksi.
Valitettavan usein tuollaisten pienten asioiden aiheuttama ärsytys on kuitenkin oire isommista ongelmista. Lattialle jätetty sukka ei ole vain lattialle jätetty sukka, vaan yksi asia millä kokee toisen alleviivan sitä kuika vähän arvostaa kumppaniaan. Näin esimerkin omaisesti.
Suosittelen kaikkia naisia ehdottomasti jättämään tällaiset väliin, tässä lapsen oikeudet toteutuvat erittäin heikosti.