Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat autistiset aikuiset?
05.12.2010 |
Tiedättekö yhtään autismin kirjoa sairastavaa aikuista ihmistä ja sitä, millaista elämää hän viettää? MIssä asioissa on vaikeuksia, esim. ihmissuhteissa? MIten seksuaalisuus ja pariutuminen?
Tiedän itse erään matemaatikon, joka on asperger ja hän on siis edennyt urallaan hyvin ja menestynyt, mutta parisuhteissa hänellä on jatkuvia ongelmia. Olisi hienoa kuulla muitakin kokemuksia, kun itseäni mietityttää kuopukseni mahdollinen lievä autismi...
Kommentit (79)
suurin osa elää yksin, mutta heillä on omat harrastuksensa ja kuvionsa.Osa asuu tuetusti ja on löytänyt samasta talosta itselleen elämänkumppanin. Parisuhde ja sen kesto riippuu paljon toisesta osapuolesta, miten paljon hyväksyy ja ymmärtää autistisia piirteitä. Onhan taviksillakin ongelmia parisuhteissaan.. Autistisellakin ihmisellä on tiedossa hyvä omanlaisensa elämä, se vaan on erilainen kuin se mitä me äidit tavispohjalta olemme kuvitelleet.
t. 2 autistin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunetmani aspergermies tuntuu olevan jotenkin tosikko, mikä voi johtua siitä, ettei hän ymmärrä milloin olen tosissani ja milloin heitän jotakin vitsillä. Samoin, jos puhuu jostain ei-konkreettisesta tai ei-luonnontieteellisestä (yhteiskunta, politiikka, tunteet, jne.) niin häntä ei näytä kiinnostavan. Samoin kommunikointi on töksähtelevää, mikä vieraammissa aiheuttaa hämmennystä. Jotenkin kuulostaa, kuin "sävyt" ja kerroskset puuttuisivat hänen puheestaan. Voiko autisitsen aikuisen seurassa, jos muitakin on läsnä, puhua vitsillä asioista ja heittää ironiaa, vai meneekö se ihan ohi hilseen? Miltä tämä mahtaa henkilöstä itsestään tuntua, eli mietn hän sitten ironian mahtaa tulkita, jos ei sitä ymmärrä?
Hän sai tosin diagnoosin vasta muutama vuosi eromme jälkeen. Ja näin jälkikäteen tajusin, että se selitti asioita aika paljon.
Nyttemmin hän on naimisissa ja hänellä on uusperhe. En tiedä tarkemmin onko liitto onnellinen vai ei. Hänellä on hyvä työpaikka ja on tarkka ja pidetty työntekijä.
Huumorin päälle hän ymmärsi ihan siinä missä tervekin. Mutta sosiaalisten tilanteiden silmä ontui noin muuten. Saattoi töksäytellä ihmeellisiä kysymyksiä tai ihmeellisiä vastauksia (omasta mielestään hyvinkin vitsikästä). Saattoi vierailulla vetäytyä vaikkapa lukemaan tai tirsoille ihan noin vain.
Hän oli pihein tapaamani ihminen. Aika pitkälle tietokoneriippuvainen myös.
Tunetmani aspergermies tuntuu olevan jotenkin tosikko, mikä voi johtua siitä, ettei hän ymmärrä milloin olen tosissani ja milloin heitän jotakin vitsillä. Samoin, jos puhuu jostain ei-konkreettisesta tai ei-luonnontieteellisestä (yhteiskunta, politiikka, tunteet, jne.) niin häntä ei näytä kiinnostavan. Samoin kommunikointi on töksähtelevää, mikä vieraammissa aiheuttaa hämmennystä. Jotenkin kuulostaa, kuin "sävyt" ja kerroskset puuttuisivat hänen puheestaan. Voiko autisitsen aikuisen seurassa, jos muitakin on läsnä, puhua vitsillä asioista ja heittää ironiaa, vai meneekö se ihan ohi hilseen? Miltä tämä mahtaa henkilöstä itsestään tuntua, eli mietn hän sitten ironian mahtaa tulkita, jos ei sitä ymmärrä?
ja saattavat käyttää sitä itsekin puheessaan. Tässä on ilmeisesti suuria eroja.
jos ihminen löytää paikkansa työelämässä ja omaa muutaman hyvän ihmissuhteen. Nämä saavuttaakseen as-ihminen tarvitsee yleensä kuitenkin enemmän aikaa ja harjoittelua kuin muut. Vanhempien antama tuki lapsuudessa on tärkeä aikuiselämän sujumiselle. Jos sosiaalisten taitojen ja käytöstapojen omaksumiseen on panostettu, niin aikuisena on huomattavasti helpompaa pärjätä kuin jos on annettu olla vain tietokoneen tai muun yksinäisen puuhan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä ei ole muuten vaikeuksia kommunikoinnissa - itse asiassa hän on sosiaalisissa tilanteissa meistä se paremmin käyttäytyvä - mutta hänellä on tarve välillä vetäytyä omaan maailmaansa, jolloin häneen ei saa yhteyttä. Lapselleen hän on kuitenkin aina läsnä kun lapsi ottaa kontaktia eli lapsen tarpeet menevät hänellä 100 % omien edelle. Hän on perheen hupimestari, erittäin idearikas ja hauska, käyttää kieltä omaperäisesti. Kuitenkin erittäin epäkäytännöllinen eikä selviytyisi arjesta ilman minua puoliksikaan niin hyvin. Työssään yrittäjänä hän on erittäin arvostettu, mutta tarvitsee vapaita työaikoja juuri tuon takia että saattaa välillä väsyä täysin sosiaalisiin kontakteihin ja vetäytyy silloin.
En usko että ulkopuoliset huomaavat hänessä lainkaan autismin piirteitä. Hänen kummallisuutensa menee normaalivaihtelun ja luovan ammatin piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On perhe ja työpaikkakin.
ja sitten vielä pitää ottaa huomioon äiti-poika -suhde.
pojasta ja miehestä joku aina kantaa huolta, mutta tyttöjen ja naisten pitää vaan sopeutua. Jos nainen voi huonosti, niin se on ihan oma vika, miehet hakee aina diagnoosin tai syyttää muita.
On perhe ja työpaikkakin.
ja sitten vielä pitää ottaa huomioon äiti-poika -suhde. pojasta ja miehestä joku aina kantaa huolta, mutta tyttöjen ja naisten pitää vaan sopeutua. Jos nainen voi huonosti, niin se on ihan oma vika, miehet hakee aina diagnoosin tai syyttää muita.
mitään hyysääjää löytää, kyllä nykyään oletetaan aikuisen miehenkin osaavan huolehtia itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin olen kuullut, että naisilla on lievemmät oireet ja ovat osaavampia sosiaalisesti.
Minulla on asperger, ja se näkyy lähinnä siinä että olen todella erakko. En ole koskaan halunnut ihmissuhteita, en lapsenakaan halunnut kavereita vaikka vanhemmat ja muut patisti että pitäisi. Minä viihdyin mieluiten omissa oloissani. En ole koskaan mitenkään arastellut ihmisiä, minä vaan en ole kiinnostunut heistä.
Olen 40 v ja töissä vaativissa asiantuntijatehtävissä. Töissä pärjään hyvin ja pystyn hoitamaan ongelmitta pakolliset sosiaaliset tilanteet. Minua pidetään jopa sujuvana esiintyjänä ja "hyvänä ihmisten kanssa". Osaan esittää sellaista roolia tarvittaessa. Mutta kun työpaikan ovi takanani sulkeutuu, palaan yksinäisyyteen jossa parhaiten viihdyn. En ole koskaan seurustellut enkä haluaisikaan seurustella. Ei ole ollut ystäviä tai kavereita enkä haluakaan niitä. Minä viihdyn yksin, minulle ihan arjen aistimukset ja toimet antaa virikkeitä tarpeeksi ja enemmän kuin tarpeeksi, ja muutenkin "parhaat bileet on mun pään sisällä", ulkomaailma ei ole ollenkaan niin kiinnostava kuin sisäinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ohhoh, kaksi asiaa ihmetyttää. Ensinnäkin kaikilla tänne kirjoittavilla a-ihmisillä tuntuu olevan vähän turhankin kehittynyt itsetunto. Ehkä kuuluu taudinkuvaan.
Toiseksi, en tajua näitä wanna-be-aspergereita? Onko erilaisuudenkaipuunne niin suuri, että neurologinen sairaus houkuttelee?
Itsensädiagnosoijat ovat yksi maailman rasittavimmista ihmisryhmistä.
Jos olet pohjimmiltasi kiukkuinen, itsekäs, matemaattisesti lahjakas, itsenäinen, ja tähän listaan nyt voi haluamansa attribuutit lisätä, niin olisiko mahdollista että olet vaan ihan tavallisesti kusipäinen, hankala tai vetääntyvä?
En mäkään kuvittele tai toivo olevani autistinen, vaikka en ihmissuhteita jaksakaan. Oonpahan vaan sellainen, että tarvitsen omaa rauhaa enkä voisi kuvitellakaan parisuhdetta. So what?
Autistin on vaikea solmia sosiaalisia suhteita, siksi saattaa vaikuttaa itsekkäältä.
Uutta on vaikea oppia, sitten kun oppii tekee sen hyvin.
Autisti keskittyy mielellään yhteen asiaan perusteellisesti ja unohtaa kaiken muun.
Toisten kanssa tulee toimeen mutta viihtyy yksin enimmäkseen. Hyvää ystävää on vaikea hylätä, hänen eteensä tekee kaiken voitavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 13:05"]
No ohhoh, kaksi asiaa ihmetyttää. Ensinnäkin kaikilla tänne kirjoittavilla a-ihmisillä tuntuu olevan vähän turhankin kehittynyt itsetunto. Ehkä kuuluu taudinkuvaan.
Toiseksi, en tajua näitä wanna-be-aspergereita? Onko erilaisuudenkaipuunne niin suuri, että neurologinen sairaus houkuttelee?
Itsensädiagnosoijat ovat yksi maailman rasittavimmista ihmisryhmistä.
Jos olet pohjimmiltasi kiukkuinen, itsekäs, matemaattisesti lahjakas, itsenäinen, ja tähän listaan nyt voi haluamansa attribuutit lisätä, niin olisiko mahdollista että olet vaan ihan tavallisesti kusipäinen, hankala tai vetääntyvä?
En mäkään kuvittele tai toivo olevani autistinen, vaikka en ihmissuhteita jaksakaan. Oonpahan vaan sellainen, että tarvitsen omaa rauhaa enkä voisi kuvitellakaan parisuhdetta. So what?
[/quote]
So what. Tätä ei voi kuule itse valita, eikä käsitys itsestä ole mitenkään ei -realistinen, että mönkään meni.
Hanki tietoa sinä So what.
Minä olen 29-vuotias autistinainen, joka vielä odottelee lopullista diagnoosia (onko Asperger vai ADD). Olen sosiaalisesti erittäin lahjakas mutta en jaksa ihmisiä.Tarvitsen yksinoloa niin paljon, että tapaan harvoja ystäviäni pari kertaa kuussa n. 1.5 tuntia kerrallaan kahvin merkeissä. Olen avoliitossa myös autistisen miehen kanssa, ja meillä on oikein mukavaa kun kumpikin puuhastelee omiaan :)
Hankaluuksia elämässä on ollut ja paljon. Jo lapsena olin "tyhmä", kun en koskaan ymmärtänyt uusien leikkien ohjeita kerrasta, tai välttämättä kolmannellakaan kerralla. Tein monta asiaa täysin väärinpäin, mm. liikuntatunneilla hyppäsin korkeutta pää ja rinta edellä enkä selkä edellä, pidän kynää eri tavalla kuin kukaan tuntemani ihminen, teen vieläkin monta asiaa vasemmalla kädellä vaikka olen oikeakätinen...
Rahasta en tajua juuri mitään, ja avomieheni täytyy auttaa laskujen maksamisessa. Toimistotyössä olin saada hermoromahduksen ärsykkeiden paljouden takia. Nykyään teen osa-aikatyötä luovalla alalla ja nautin! Keskusteluni ja ajatteluni hyppii paikasta toiseen, en pysty keskittymään. Ainut mihin voin keskittyä tuntikausia on pianonsoitto, jota opiskelen vieläkin.
mutta se lievä pikantti omituisuus varmaan näkyy.
En nyt tarkoita asperger ihmisiä.
niin kyllä ainakin aspergerit voivat selviytyä ihmissuhteissa. Toinen juttu jos on lisäksi mielenterveysongelmia, esim. on aggressiivinen.
minäkin olen kuullut, että naisilla on lievemmät oireet ja ovat osaavampia sosiaalisesti.
Naisilla jostakin syystä useammin onnistuvat ihmissuhteet. Kai naisautisteja opetaan kotona enemmän sosiaalisissa asioissa. Miehet jäävät helpommin yksin.
Hän on hyvässä avoliitossa mutta työasioissa on ongelmia, lähinnä jaksamisvaikeutta.
Aspergereilla elämä usein helpottuu aikuisena. Ihminen oppii toimimaan ympäröivässä maailmassa ja hallitsemaan autismin aiheuttamia hankaluuksia. Monilla aspergereilla on perhe ja hyvä työpaikka. Tiedän tapauksia, joissa myös ainakin yhellä perheen lapsista on asperger. Taipumus siihen periytyy.