Millaisia ovat autistiset aikuiset?

pelkästään siksi, että on as?

Epäilen ex-miehessäni tällaista?

Hän ei ole saanut elämäänsä mitenkään rakennettua sen jälkeen kun erottiin jo vuosia sitten, enkä ole kyllä minkään toipunut.

Jotenkin rakastamme toisiamme, mutta emme voi olla yhdessä, koska mies sai ja saa yhä mustasukkaisia raivareita jopa työpaikastani. Kenenkään kanssa en saa jutella tai on heti jotain hänen päänsä menoksi meneillään jne.

Miten erottaa epäsosiaalinen ja asperger toisistaan? Aikuisella siis.

ed. korjaa

Minä uppoudun liikaa joihinkin yksityiskohtiin enkä huomaa suurempia kokonaisuuksia. Lisäksi olen aika huono sosiaalisissa kontakteissa, luen ihmisiä ihan väärin ja tulee paljon väärinkäsityksiä ja vaivautuneita tilanteita.

Tämä hankaloittaa työnhakuakin, en pärjää haastatteluissa vaikka joku työ olisikin sellainen että minulle muuten sopisi. Vaikutan varmasti todella teennäiseltä kun koitan käyttäytyä niin kuin "pitäisi" ja saatan haastattelussakin käsittää asioita väärin kun olen todellakin sosiaalisesti kömpelö. En ole saanut yhtäkään työpaikkaa missä olen käynyt haastattelussa, kaikki työpaikkani on tullut joko suhteilla tai niin että on valittu vain papereiden perusteella.

T:se aikuinen as-nainen

myös yksi aikuinen asperger-nainen, joka parisuhteessa pärjää hyvin mutta työelämässä ei niinkään. Minultakin saa kysellä jos haluaa

Mikä työelämässä pärjäämisessä on vaikeinta?

ja aspergerin eroista. Ehkä täällä palstailee joku ammattilainen, joka tuntee erilaisten persoonallisuushäiriöiden diagnostiikkaa. Minä en tunne. Tiedän vain omasta neurologisesta poikkeavuudestani.

Kukaan ei ole väkivaltainen ja mustasukkainen siksi, että hänellä on asperger. Kysymys on hiukkasen yksinkertainen.

21

Voiko ap-mies olla väkivaltainen ja mustasukkainen pelkästään siksi, että on as?

Epäilen ex-miehessäni tällaista?

Hän ei ole saanut elämäänsä mitenkään rakennettua sen jälkeen kun erottiin jo vuosia sitten, enkä ole kyllä minkään toipunut.

Jotenkin rakastamme toisiamme, mutta emme voi olla yhdessä, koska mies sai ja saa yhä mustasukkaisia raivareita jopa työpaikastani. Kenenkään kanssa en saa jutella tai on heti jotain hänen päänsä menoksi meneillään jne.

Miten erottaa epäsosiaalinen ja asperger toisistaan? Aikuisella siis.

minäkään en ole muuten saanut yhtään työpaikkaani haastattelun perusteella. Jossakin vaiheessa ryhdyin jop yrittäjäksi, ettei tarvitsisi edes käydä haastatteluissa.



Tunnistan myös yksityiskohtiin jumittamisen.



21

Minä uppoudun liikaa joihinkin yksityiskohtiin enkä huomaa suurempia kokonaisuuksia. Lisäksi olen aika huono sosiaalisissa kontakteissa, luen ihmisiä ihan väärin ja tulee paljon väärinkäsityksiä ja vaivautuneita tilanteita. Tämä hankaloittaa työnhakuakin, en pärjää haastatteluissa vaikka joku työ olisikin sellainen että minulle muuten sopisi. Vaikutan varmasti todella teennäiseltä kun koitan käyttäytyä niin kuin "pitäisi" ja saatan haastattelussakin käsittää asioita väärin kun olen todellakin sosiaalisesti kömpelö. En ole saanut yhtäkään työpaikkaa missä olen käynyt haastattelussa, kaikki työpaikkani on tullut joko suhteilla tai niin että on valittu vain papereiden perusteella. T:se aikuinen as-nainen

myös yksi aikuinen asperger-nainen, joka parisuhteessa pärjää hyvin mutta työelämässä ei niinkään. Minultakin saa kysellä jos haluaa

Mikä työelämässä pärjäämisessä on vaikeinta?

Kiitos vastauksesta!

Miten as eroaa introverttiydestä? Minäkään en koe tarvtsevani ystäviä vapaa-ajalla. Poikaystäväni riittää täysin ja työkaverit töissä.

Minusta tuntuu että kavereita pitäisi yrittää hankkia siksi että vaikuttaisi normaalilta, mutta sitten jos sovin jotain menoa jonkin kassa tuntuu että se vie vain aikaa omilta puuhiltani kotona. Onko siis as-piirre jos pitää kavereita ajanhukkana ja mieluummin on kotona esim. virkkaamassa? Samastuin lisäksi tuhon 21 tekstiin.

Kaikista introverttitesteistä saan lähes täydet introversiopisteet enkä osaa olla ihmisten seurassa oma itseni.

N31

oo diagnosoitu niin sitten et varmaan ole asperger. Kai se jossain vaiheessa olis tullut ilmi. Ehkä oot vaan erakkomainen.

sinänsä kiinnostuksesi virkkaukseen voisi täyttää tiettyjä kriteerejä.



Diagnostiikan ongelmiahan on se, että naisen kiinnostus vaikkapa pitsinnypläykseen ei useinkaan tule luokitelluksi hellittämättömäksi ja epänormaaliksi kiinnotukseksi tiettyä toistuvaa ja rajattua toimintaa kohtaan, kun taas pojan kiinnostus sähkötekniikkaan on sitä ilman muuta. Kyseessä on siis diagnostisen tunnistamisen ja ennakkoasenteiden ongelma.



Tarkistapa tästä, lainaan wikipediasta;



Diagnoosiin vaaditaan laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:



- Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan



- Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin



- Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille



- Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute



Rajoitettuja toistuvia tai stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, mielenkiinnon kohteita tai aktiviteetteja, joihin kuuluu ainakin yksi seuraavista:



- Kiinnostus ja uppoutuminen yhteen tai useampaan stereotyyppiseen ja rajoittuneeseen kiinnostuksen kohteeseen, kiinnostus on epänormaali joko intensiteetiltään tai kohteeltaan

Ilmeisen joustamaton pitäytyminen erityisissä, ei-funktionaalisissa rutiineissa tai rituaaleissa



- Stereotyyppisiä ja toistuvia motorisia liikkeitä, kuten käsien tai sormien taputtelu tai heiluttelu, tai monimutkaiset koko vartalon liikkeet



- Hellittämätön kiinnostus esineiden osia kohtaan



- Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla

Täältä löytyi hyvinkin paljon itseäni kuvaavia ominaisuuksia. Olen pitänyt itseäni keskivertoa epäsosiaalisempana, mutta nyt aloin miettimään olisiko minullakin joku lievä aspergeri.

Siis tuohon aspergerin oireyhtymään?

Täältä löytyi hyvinkin paljon itseäni kuvaavia ominaisuuksia. Olen pitänyt itseäni keskivertoa epäsosiaalisempana, mutta nyt aloin miettimään olisiko minullakin joku lievä aspergeri.

siihen kuuluu monenlaista ilmenemismuotoa. Empatian puute ja vain teknisiin ja tieteellisiin asioihin kohdistuva mielekiinto on yksi valitettavista stereotypioista.

Esimerkiksi minä olen tehnyt ison osan työurastani kulttuurialalla, jonka sisältö on lähes kaikkea muuta kuin empatian puutetta tai teknistä pikkutarkkuutta.

Asperger-ihmisillä on aivan samoja tunteita kuin kaikilla muillakin, mutta meillä on vain vaikeuksia kommunikoida tunteitamme, varsinkin jos toimimme suuremmassa ryhmässä.

Empatiattomuus ja itsekkyys ovat pelkkiä stereotypioita, jotka eivät oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Toki joku voi olla empatiakyvytön, mutta niin ovat usein myös ns. normaalit ihmiset.

21

On vaikea tuntea empatiaa ja ottaa muut huomioon. On pitänyt opetella asiaa.

minä ainakaan ole ns. totuutena (esim. opiskelujen yhteydessä) kuuullut, että as-henkilöillä ei olisi empatiakykyä. Pikemminkin vaikeutta tunnistaa toisen henkilön tunteita, eli henkilö saattaa vaikuttaa empatiakyvyttömältä, vaikkei sitä todella olekaan.

Autismi Kanadassa, 

Olen 21 vuotiaan nuoren miehen suomalainen äiti Kanadassa ,  jolle todettiin PPD NOS eli "high functioning autism" ( lievä autismi) kolme vuotiaana. Hänelle oli silloin tyypillistä juosta huoneessa edes takaisin pitkän aikaa tai laittaa valot pois päältä ja päälle toistumaseen. Leluilla hän ei koskaan leikkinyt vaikka kuinka koitettiin opettaa, ne eivät vain kiinnostaneet. 

Diaknoosin jälkeen alkoi terapia, joka oli joka päivästä aamusta iltaan. Hän kävi paikallisessa päiväkodissa johon hänelle oli määrätty oma autismi terapeutti. Hän alkoi puhumaan 7 vuotiaana ja 11 vuotiaana hänellä oli ensimmäinen kaveri. Tänä päivänä hän on ruokakaupassa töissä, mikä on ollut ajoittain haasteellista, sillä hän ei aluksi ymmärtänyt asiakas palvelua ja muutaman kerran hän hermostui täysin kun asiat eivät menneet rutiinin omaisesti. Hän on nyt oppinut kuinka palvellaan asiakkaita ja monia muita sääntöjä, mitä tulee hänen työhön. Hän on pidetty työntekijä, joka on aina ajallaan ja tekee työt niinkuin pitääkin, toisinaan hän on kuin robotti. Sosiaalisesti hänestä ei heti näe että, hänellä on autismi, ennen kun hänen tuntee hieman paremmin, sillä hän toistamiseen puhua samoista asioista. Hän ymmärtää noin puolet vitseistä ja nauttii niistä ja hänen kanssa voi keskustella asiosta, mitkä hän kyllä yleensä ymmärtää. Elokuvissa hän käy useasti ystäviensä kanssa ja ajokorttikin on ja on melko itsenäinen. Ainoastaan hän on kovin sinisilmäinen ja ei aina ymmärrä jos häntä käytetään hyväksi rahallisesti. Raha asioissa hänellä on vielä oppimista. Monesti hän ei itse ymmärrä empatiaa, mutta osaa oppia käyttäytyä empaattisesti kun saa ohjausta. Rutiinin muutos aiheuttaa vieläkin ongelmia, mutta hän on oppinut kontrolloimaan itseään ja vetäytyy omaan oloihinsa kunnes tuskan tunne menee ohitse. 

Mulla on lievästi autistinen poika, 20. Hänellä on oman toiminnan ohjaksen vaikeuksia mutta muuten pärjää omillaan. Ei näytä olevan seksuaalisesti kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, vaikka tiedän, että pitää itseltään paineet pois. Ikävistä asioista ei halua puhua, vaan suu menee tuppisuuksi jos sellaista tulee vastaan ja jos koettaa saada selvää mikä on hätänä, saattaa aivan yhtäkkiä ennalta varoittamatta karjaista. Muuten pärjää omillaan. Opiskelee yliopistossa, mutta minun on autettava suunnitelmien teossa. Opinto-ohjaajalta saa apua myös, mutta sieltä ei voi mahdotonta hakea. 

mulla on 15 v autistine poika. Puoliso on kuollut ja olen yksin pojan kassa. Haluan lähteä lomalle pojan kanssa,mutta en uskalta kui olen yksin. Poika on 180 pitkä ja komea,puhetta ei lainkaan. käy erityskoulua. Mitä aikuisena? pelottaa ja suretta!

tiedän yhden ja on täysin hoidettava ja vahdittava. ei puhu.

Luin koko ketjun :o Tuntuu, et mun läheisellä on asperger. Todella paljon samoja piirteitä, selittäis monet asiat.

Isäni on asperger

Nostetaanpa tätä.

Syksyn aikana testataan mihin autismin kirjon häiriöön minut luokitellaan, olen 23-vuotias ja naispuolinen. Penskana aistiyliherkkyyksien kanssa oli vaikea elää ja perhe teki sen vielä vaikeammaksi. Teini-iässä kävin läpi hirvittävän masennuksen ja minut diagnosoitiin väärin, syötettiin neuroleptiä. Joogatunnille meno, kaksi vuotta sitten taisi olla jonkinlainen pelastus. Jooga vahvistaa hermostoa hienosti ja on helpompi kestää muitakin ärsykkeitä kun harjoittelee sietämään "kipua" hallitusti. Sain loptettua sen lääkityksen (viikatemies kävi aika lähellä, se lääke teki aikamoista tuhoa), aloin rauhoittua sen verran, että jaksoin pikkuhiljaa enemmän miettiä omaa käytöstäni ja erojani muihin ihmisiin. Tätä kautta aloin ymmärtää, että kaikki masennus, ahdistus, pelko ja muu joka laittoi minut täysin jumiin, johtuu loppujen lopuksi aika pienistä asioista. Synestesiakin voi olla hauskaa jos sen ymmärtää. Välillä on raskaita päiviä kun läheisiltä unohtuu "erikoispiirteeni" ei jaksa koko ajan olla selittämässä ihmisille että korviin sattuu tai nyt tilanne on liian sekava.

Älykkyysosamääräni on ilmeisesti reilusti "normaalia" korkeampi, koulussa olin surkea. Syystä että ärsykkeitä oli liikaa eikä opettajilla valmiuksia, energiaa tai aikaa suojata oppimistani. Työpaikat, koulut ja läheiset ovat vaihtuneet hyvin usein. Ihmissuhteet ovat hyvin vaikeita, mutta nykyään ne alkavat jo palkita. Olen lahjakas musiikin saralla, onneksi olen soittanut pitkään viulua. Sen avulla olen oppinut viemään läpi ajatusprosesseja jotka ilman musiikintajua tuntuisivat mahdottomilta. Musiikki pelastaa aina, tanssiminen helpottaa  "hermojen kiristystä", eli sitä kun vetää vain kiinni.

Olen huomannut, että ruokavaliolla, unella ja liikunnalla on suuri merkitys. Sokeriin olen ollut oikein koukussa, koska sokeri helpottaa samoih kuten stimmailu. Ja ihminenhän on usein addiktoitunut siihen asiaan jolle on allerginen. Kaikki synteettiset ruoka-aineet ja lääkkeet kuuluvat välteltävien listalleni, saan monista allergisia oireita.

Nyt olen raskaana, yllätysraskaana. Myös tässä huomaa aistiyliherkkyyden, olen hedelmöittymisestä asti tuntenut joka ikisen muutoksen, munarakkulan kiinnittymisen ja sen kun kohtu alkaa nousta ylöspäin. Usein harmittaa vietävästi ettei miehelläni ole kykyä ymmärtää sitä miten jännittävää minulle voi arkipäiväkin olla.

Ymmärrän kyllä hyvin miten autistinen ihminen voi herkästi joutua psykoottiseen tilaan. Kaikkihan me, joka ikinen ihminen, ollaan autistia, psykoottisia ja ties mitä, mutta herkemmillä voi helposti mennä tilanne lukkoon.

Nykyään alan ymmärtää, että olen erikoinen, järjestelmällinen ja analyyttinen, rakastan informaation hankkimista ja omien ajatusteni muovaamista, itseni kehittämistä. Asunto kannattaa pitää järjestyksessä, kämpän siisteystaso näyttää olevan suorassa yhteydessä ajatusten siisteystasoon. Olen myös oppinut huomattavaa vahvuutta ja kärsivällisyyttä erilaisuudestani johtuen. Päätöksiä en minäkään osaa tehdä, ennen kuin on läpikäyty asian kaikki puolet ja yksiyiskohdat, ääneen ja kynän ja paperin kanssa. Olen tätäkin harjoitellut, ja nykyään saan kehuja ajattelustani.

Monesti olen tosiaan saanut huomata olevani haluttu tyttöystävä. Nykyään meikkaamisen sijaan huolehdin siitä etten kiinnitä vastakkaisessa sukupuolessa minkäänlaista huomiota. Ei toimi, joten välttelen ihmisiä. :D Saan kuulla olevani älykäs ja rehellinen, eikä kukaan huomaa minussa mitään outoa. Haluan itse tehdä ihmisille selväksi että minä en muuten sitten tule baariin kovinkaan usein koska olen lievästi autistinen. Joskus olen ylpeä itsestäni, välillä asiat käyvät raskaiksi ja haluaisin vain luovuttaa. Usein silloin auttaa juurikin ne siivous, rauhallinen musiikki ja jooga. Ihan ne jutut mitä lapsillekin opetetaan.

Lapsena olin outo ja kiusattu, oman perheenkin parissa. Olin "hankala", melkein kaikkien mielestä. Joskus tuli vastaan hiukan avarakatseisempia ihmisiä, ja näiden avulla esimerkiksi kiinnostuin musiikista, päädyin kahlaamaan kirjaston tiedeosastoa läpi ja sain itsevarmuutta. Nykyään, kun annan itseni vain olla, olen pikkuhiljaa oppinut rentoutumaan ja rahoittumaan. Sitä myötä oppimaan ihan tavallisia asioita.

Minulla on kyseessä siis lievä autismin muoto, en ota kantaa muiden tapauksiin, muuten kuin painottamalla ihan perusterveiden elämäntapojen tärkeyttä.