G: Törtöimmät kommentit raskautta yrittävälle, raskaana olevalle tai juuri synnyttäneelle?

Ensimmäisen lapsen synnyttyä sanoi laitoksella liikuttuneena "kiitos tästä lapsesta", se oli nätisti sanottu.



Toisen lapsen odotusaikana ilmoitti, että ei sitten varmaankaan pysty rakastamaan tätä seuraavaa yhtä paljon kuin esikoista. Kun toinenKIN sitten oli poika, sanoi "eeei kai sen väliä vaikka olisi 6 poikaa tai 6 tyttöä, kunhan se vaan on terve..." Vuosien saatossa on hyvin näkynytkin se, ettei toinen ole yhtä tärkeä kuin ensimmäinen.



Kolmannesta raskaudesta ei pystynyyt enää edes onnittelemaan, oikea lapsiluku kun olisi varmaankin yksi kuten heilläkin. No tuo kolmas raskaus päättyi surullisesti ja jouduimme hautaamaan pienen syntymättömän pikkuveljen. Tukea emme saaneet lähipiiriltä juurikaan.



Neljäs lapsi oli tyttö, siihen tuli appivanhemmilta viesti, että tyttöä tässä odoteltiinkin. Se tuntui jotenkin pahalta, kun menetetty vauva oli poika, hän ei kai sitten olisi kelvannut...



Edelliskesänä anoppi kysyi, että koska tuo teidän seuraava syntyy, sanoin etten ole raskaana, olen vain muuten lihava - 10 kg ylipainoa tuli raskaina aikoina ja jäi.



Nyt tuli vielä yksi rakas poika. Pidin nukkuvaa vauvaa sylissä (11 päivän ikäistä) esikoisen syntymäpäivillä. Anoppi tulee kertomaan, miten yhdeltä hänen tuntemaltaan justiinsa kuoli vauva 6 kk iässä. En ymmärrä kenelle tulee mieleen kertoa tuollaisia vastikään synnyttäneelle. Lisäksi olin juuri vienyt oman menetetyn vauvani haudalle pyhäinpäivän kynttilät ja kärsin edelleen aika pahoja menettämisen pelkoja, tuo kommentti on valvottanut yöllä ja surettanut muutenkin.



Anoppi on kaiketi sosiaalisesti aika taitamaton eikä mikään äidillinen omaa poikaansakaan kohtaan ole koskaan ollut.

Että nyt oletta tehny lapset,seuraavaksi voisitta alakaa kasvattaan niitä... Lapsilla on 1v6kk ikäeroa...hämmentävää.

Toinen kommentti tuli sukulais naisen suusta. Esikoinen on poika ja toinen on tyttö. Niin tämä nainen tuumasi tästä,että hyvä,nyt teidän ei tarvi tehdä enää lapsia ku on kummakki... Onko se juuri tosi että niitä tehdään niin kauan että on kumpaaki sukupuolta??? Tehtiin muutes kolmaski lapsi,tyttö tuli :)

aikamoiset makkarat jäi, kai aijot tehdä asialle jotain, ja hymyili lempeesti. olin juuri 5h sitten synnyttänyt. väkisin sinne ahtasivat, vaikka ei ollut vierailu aika.



oli todella otettu fiilis. ois tehny mieli heittää kukka kimppu päin näköä ja sanoa että lähtee niin nopeesti kun jaloista lähtee, sen sijaan hymyilin teko hymyä ja kiristelin hampaita.

Äiti kysyi uutisen kuultuaan, että oliko ihan suunniteltu juttu (mikä oli outoa, kun oltiin oltu miehen kanssa naimisissa jo useampi vuosi ja ikääkin alkoi olla lähempänä kolmekymmentä)



Isä totesi ultrakuvasta, että näyttää ihan muumiolta



Töissä yksi työkaveri jaksoi ihmetellä mahan kokoa ja hoki vaan koko ajan, että taitaa kuitenkin tulla kaksoset ja kun sanoin, että ei ole tulossa, niin sitten totesi, että lasketun ajan täytyy olla väärä. Tätä samaa siis viikosta toiseen. Ja kun muihin samoilla viikoilla oleviin vertasin, niin mahani ei edes ollut mitenkään suuri. Se vaan pullahti ulos kerralla.

kommentoi miehelleni mennessämme kylään heille (loppuraskauden aikaan) "mistäs sää noin ison ja lihavan naisen oot löytäny", vaikka kyllä hää iha tiesi että raskaana tässä ollaan ja aina olen normaalipainoinen/hoikka ollutkin...... Vähän meni luu kurkkuun kyllä itsellä siinä vaiheessa!

soitti kotiin kun oltiin päästy laitokselta kotiin esikoisen kanssa ja muistutti että: "kyllä se kätkytkuolema voi tulla!"

Ou jee...

Mun tätini vertaili mun mahaa serkkuni mahaan, jolla päivää aikasemmin laskettu aika. Kuinka sillä serkulla on niin kova maha ja näkykin jo ihan selvästi. Ei sulla vaan niin näy, mutta sinähän oletki semmonen leveä. Olen kyllä ihan normaalikokoinen ja painonen, mutta serkkua varmaan kymmenen senttiä pidempi. Ja ilmeisesti kovin löllö mahaki on mulla ku toisen maha oli niin kova sieltä ylhäältä saakka. No eipä tuo kyllä mun mahaa nähnytkään hyvin ku takki päällä olin viimeksi ku nähtiin. Puolessa välissä raskautta kyllä odottaa itsekin kovin sitä mahan kasvua joten kyllä siinä sai vähän nieleskellä.

2 poikaa ennestään. Joten voitte kuvitella että jokainen joka minut tuntee on jo tokaissut "eiköhän se tyttö sieltä nyt tule". Tai muuta vastaavaa. Tuollaiset kommentit alkoi jo toista odottaessani. Kaikille olen sanonut että kunhan vain sieltä vauva minulle tulee, sukupuolella ei ole väliä. Silti se vain jatkuu, jotkut jatkavat aina samaa mantraa kun näemme. Mä kohta eristäydyn ihmisistä kokonaan.

kun on 3 poikaa ja viimeinen tyttö! Aloin sanomaan että meillä on kuule tavoitteena 7 veljestä... Yks mummelikin (täysin tuntematon) isoon ääneen totes: VOI KAUHEETA! kun ensin kysyi onko nuo kaikki pojat mun. Kun 3. poika syntyi , suurin osa sukulaisista/tuttavista ei edes enää onnitellut. No eivät saaneet ristiäisiin kutsua.

Isäni myös totesi n. 1 kk synnytyksen jälkeen : ootpa lihonnu... Pidin hänelle saarnan kuinka naisen elimistöllä menee vuosi toipua synnytyksestä ja en ole kumia.

Törkeää jättää onnittelematta! :/

olisin voinut vetää turpaan jokaista "Kyllä se sitten tulee, kun rentoutuu ja lakkaa yrittämästä." -tyyppisiä kommentteja päästänyttä. No, siinä sitten mutisin jotain: ei se nyt ihan niin mene, ja hymyilin raivon kyyneliä nieleskellen.

No, olemme sittemmin saaneet kaksi lasta, joista ensimmäinen sairastui vakavasti vastasyntyneenä. Olin synnyttäneiden osastolla ilman vauvaa, sekaisin pelosta. Samassa huoneessa toinen tuore äiti valitti ihonsa kukkivan synnytyksen jälkeen. En saanut sanaakaan suustani. Mietin jälkeenpäin, millainen ilme olisi toisella ollut, jos olisin sanonut: "Otan osaa. Minun vauvani taistelee hengestään teho-osastolla." Ehkä hän ei ollut huomannut, ettei minulla ollut vauvaa siellä. Toivottavasti.

Toisella lapsellamme taas on eräs synnynnäinen epämuodostuma. Tämä tuli puheeksi kahvilassa vieraan ihmisen kanssa, joka sitten rupesi kertomaan kasvattaneensa koiria ja että koiranpennut, joilla on tämä samainen epämuodostuma, lopetetaan. Ajattelemattomuutta joo, tuntui kyllä aika pahalta.

Mistäs ihmeestä ihmisten, jotka eivät itse ole olleet raskaana, pitäisi tietää missä aikataulussa raskausmaha häviää? :o

Kun kuitenkin useimmat olettavat, että siitä mahasta suurimman osan muodostavat lapsi, istukka ja lapsivesi, ja nämähän ovat synnytyksen jälkeen poistuneet. Maallikko voisi siis olettaa, että maha olisi merkittävästi pienempi jo heti synnytyksen jälkeen. Jos näin ei ole, niin onhan se hämmentävää.

Tökkäys mahaan ja lause: "Kyllähän tuolla muutaki on ku vauva". En tosiaan ollu mikään isokokonen, tosin maha oli iso mutta siinäkään ei "ylimäärästä" ollu.

Appiukon suusta: "Eiko sullekki tekis hyvää käydä lenkillä?" Muut miniät kovia urheilee raskausaikanakin. Vastasin että haluaisin kyllä mutta mun supistusherkkä kohtu tekee siitä kipeää ja vaikeaa..

Taisi olla vuosi sitten jouluna kun kerroimme minun vanhemmilleni, että suunnitelmissa on tehdä vauva lähiaikoina. Ollaan oltu naimisissa nyt reilu kolme vuotta, vauva syntyy ihan kohta. Vanhempieni reaktiot olivat todella nihkeät tyyliin "aijaa, onko teillä nyt varmasti raha-asiat kunnossa ja onko hyvä aika..." Samanlainen vastaanotto oli kyllä sillonkin kun kerrottiin naimisiinmenosta. Eivät kai koskaan ole erityisemmin tykänneet miehestäni, sitä ei sanota suoraan mutta näin sen kyllä tuntee nahoissaan. Ovat he sitten raskauden edetessä olleet ihan onnellisia ja innostuneitakin.



Vähän aikaa sitten pikkujouluissa eräs puolituntematon työkaveri kommentoi raskauttani ja vatsaani: "Ei MUN vaimolla vaan koskaan ollu noin isoa mahaa, toihan on ihan älytön! Mitä sulla on, ai kolme viikkoa laskettuun aikaan? No multa kysy naapuri viikkoa ennen laskettua aikaa et onko toi sun vaimo raskaana kun ei ollu ihan varma. Sit meidän vauva paino 2,5kg syntyessään." Melkein teki mieli todeta et itse oon kuullu et on ihan suositeltavaa syödä ruokaa raskausaikana niin saa vauvakin ravintoa, mut enpä sit sanonut mitään.



Joskus ihan alkuraskaudesta joku mieheni tuttu kysyi vatsaani vilkaistuaan ja raskausviikot kuultuaan, onko kaksoset tulossa. Itse en ehtinyt mitään sanoa kun mieheni jo tokaisi "sanotsä mun vaimoa lihavaksi vai?" Tyyppi oli ihan nolona ja mua nauratti... :D



Itse taas möläytin kerran töissä asiakkaalle... Hän näytti ihan siltä että on ehkä puolivälissä raskautta, kysäisin onko jäämässä lähiakoina äitiyslomalle ja hän vastasikin että on juuri synnyttänyt. Silloin hävetti tosi paljon, ei tuo nainen varmaan loukkaantunut mutta kuitenkin...

antaisit tuttelia...



kun vauva itki hetken, ihan normaalia vauvan itkua.

odottaessani:

"kannattaa tehdä sitten toinenkin lapsi jos yks sattuu kuolemaan. Jää edes yksi jäljelle"

Mieheni kummitäti tokaisi kolmannen tyttäremme synnyttyä: "Kyllähän se ihan suloinen on, vaikka tyttö onkin."

Mun isosiskolla ja sen miehellä on kaksi tyttöä.

Pikkusisko oli raskaana ja rakenneultran jälkeen kertoi että sieltä on poika tulossa, niin isosiskon mies lauko jotain tyyliin: "Varaudu sit kuljettaan sitä valjaissa joka paikassa kun se kävelee kun pojathan on ihan rasavillejä ja tottelemattomia kaikki."

kun olin varmaan neljännellä kuulla raskaana että



"en ole ikinä tätä kysynyt ja siksi haluan tämän vielä kysyä; onhan se lapsi varmasti mun?"



en ikinä ollut antanut aihetta epäillä etteikö lapsi olisi hänen ja kertonut tyyliin asiasta sinusta tulee isä...



voiko joku olla näin tampio...loukkaannuin syvästi...



onko kukaan kokenut vastaavaa

kaveri sanoi minulle kun olin ottamassa sokeria yläkaapista:



ei saa nostaa käsiä ylös kun on raskaana, sikiön napanuora menee kaulan ympäri ja se tukehtuu..



voi kun mä nauroin!!!

kun odotin neljättä toivottua lastani ja heillä oli tuolloin vain yksi: "Kunpa olisimme saaneet aikanaan kaksoset niin ei olisi enää edes tarvinnut miettiä milloin olisi oikea aika yrittää sitä toista lasta." Selvästi ainoa oikea lapsiluku sitten kaksi ja enemmän jos noita on niin vahinkoja koko lauma... Jeps, meillä on tuon nelosen jälkeen tullut jo viideskin "vahinko". Loukkasi kyllä aikanaan, kun nainen kyllä tietää, että oikeasti haluamme ison perheen, mutta kai hänen silmissään olemme pohjasakkaa ja äärimmäisen typeriä, kun "emme osaa" ehkäistä.

ja olen saanut koko raskauden ajan kuulla eri puolilta vihjailuja siitä, että lapsi olisi vahinko, vaikka ei ole. ON vissiin niin omituista, että meille iltatähtiä tuleekin yhden sijasta kaksi vähän alle parin vuoden ikäerolla. Töissä ne epäilivät kyllä jo kolmattakin lasta vahingoksi...



Meillä on ennestään poikia, joten tyttötoiveitakin on tullut aika paljon. Ja minulle on oikeasti ihan sama, onko lapsi tyttö vai poika. Ennen lapsia ajatus tytöstä tuntui mukavammalta, mutta nuo meidän pojat ovat varsin hurmaavia.



Hauska kommentti oli mummollani: hän oli huolissaan, mitä uralleni käy, kun saan taas lapsen. Jeps, olen alle nelikymppinen vakituisessa virassa oleva aineenopettaja, joka on tehnyt kaksi ekaa lastaan opiskeluaikana, ehtinyt hankkia työkokemusta ja opiskella yhden opetettavan aineen lisää valmistumisen jälkeen. Ja nytkin olen töissä äitiysloman alkuun asti ja kotona luultavasti vuoden, korkeintaan pari vuotta tulevan lapsen kanssa... ja aineenopettajilla ei niin hirveän nousujohteista tuo urakehitys ole...