Lue keskustelun säännöt.
Äidit ja armeija
11.01.2024 |
Olen luullut, että kertomukset armeijaan soittelevista tai viestittelevistä äideistä ovat vaan vitsejä. Omassa päässään ja lähipiirin kanssa jutellessa varmasti moni äiti ikävöi armeijassa olevaa lastaan. Luulisi kuitenkin jokaisen hillitsevän itsensä ja antavan lapsensa hoitaa asiansa itse intissä.
Nyt oma poika on armeijassa ja on tullut juteltua asiasta työkavereiden kanssa. Jotkut (ihan täyspäisiksi luulemani) äidit ovat oikeasti olleet yhteydessä palveluspaikkaan ja "neuvoneet" tai kyselleet lastensa asioissa. Otin myös palveluspaikan fb-ryhmän seurantaan. Siellä äidit ihan omalla nimellään kehtaavat kysellä lastensa kuulumisia ja toivovat kuvia ja tietoja mitä milloinkin on tehty ryhmään. Kauhea myötähäpeä.
Oletko sinä ollut lapsesi palveluspaikkaan yhteydessä? Miksi? Etkö koe noloksi tai ymmärrä että se on lapsellesi noloa?
Kommentit (93)
Te ennen 2000 syntyneet, soitteliko teidän äidit armeija aikana kapteeneille, pullamössö sukupolvien äidit soittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohan sitä on facesaa kysellä, kun oma lapsi ei vastaa mitään.
Mä jouduin selvittelemään moniakin asioita palveluspaikan kanssa. Semmosta mitä, missä , milloin - sekoilua. Milloin aikaan se pääsee lomille ja millä konstilla tulee kotiin, milloin pitää mennä takaisin ja joitain lääkärikäyntejä, unohtuneita kamoja ... Olisi pitänyt olla jokin whatsapp - ryhmä tai portaali mihin olisi kaikki vanhemmat voineet kirjoitella. Kuitenkin nuoret ovat siellä melko teinejä ja ekaa kertaa asuvat muualla kuin kotona. Eivät kaikki ole niin itsenäisiä vielä.
Ai hitto. Miten ihmeessä minä pääsin Kajaanista ja Sodankylästä kotiin Ouluun lomille kun ei äiti mitään kysellyt js isä vielä vähemmän. Eikä ollut edes kännykkää, saati naamakirjaa tai whatsappia.
Antakaa sen nuoren hoitaa itse asiat, siinäpä ne kasvavat kun joutuvat ottamaan vastuuta.
Miksi kyseleminen pitäisi nolottaa? Minä olen toiminut sosiaalialalla jo vuosikymmenet eikä minua nolota ottaa puhelinta käteen, jos haluan hoitaa oman nuoreni, tai kenenkään muunkaan, asioita. Se on työelämästä opittu kivenkova asenne, että pystyy puskemaan asiansa läpi ja saamaan vastaukset kysymyksiinsä. Ihan sama oli siellä toisessa päässä mikä kapteeni tahansa. Kyllä heidän on yhteistyöhön kyettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin selvittelemään moniakin asioita palveluspaikan kanssa. Semmosta mitä, missä , milloin - sekoilua. Milloin aikaan se pääsee lomille ja millä konstilla tulee kotiin, milloin pitää mennä takaisin ja joitain lääkärikäyntejä, unohtuneita kamoja ... Olisi pitänyt olla jokin whatsapp - ryhmä tai portaali mihin olisi kaikki vanhemmat voineet kirjoitella. Kuitenkin nuoret ovat siellä melko teinejä ja ekaa kertaa asuvat muualla kuin kotona. Eivät kaikki ole niin itsenäisiä vielä.
Ei voi olla totta. Olisikohan niin, että on tarkoitus, että viimeistään siellä itsenäistyvät ja aikuistuvat. Tuolla sinun tavallasi se ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyseleminen pitäisi nolottaa? Minä olen toiminut sosiaalialalla jo vuosikymmenet eikä minua nolota ottaa puhelinta käteen, jos haluan hoitaa oman nuoreni, tai kenenkään muunkaan, asioita. Se on työelämästä opittu kivenkova asenne, että pystyy puskemaan asiansa läpi ja saamaan vastaukset kysymyksiinsä. Ihan sama oli siellä toisessa päässä mikä kapteeni tahansa. Kyllä heidän on yhteistyöhön kyettävä.
AIkuinen ihminen hoitaa omat asiansa itse. MInkä mammanpojan oikein olet kasvattanut. Niin noloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai hitto. Miten ihmeessä minä pääsin Kajaanista ja Sodankylästä kotiin Ouluun lomille kun ei äiti mitään kysellyt js isä vielä vähemmän. Eikä ollut edes kännykkää, saati naamakirjaa tai whatsappia.
Antakaa sen nuoren hoitaa itse asiat, siinäpä ne kasvavat kun joutuvat ottamaan vastuuta.
Itse olin ensimmäisen kerran palvelukseenastumisen jälkeen yhteydessä vanhempiini kun pääsin kolmen viikon jälkeen ensimmäisille viikonloppulomille. Soitin kotiin ja kysyin että hei äijä pääsin lomille, voisitko tulla hakee bussiasemalta.
En todellakaan ole ollut yhteydessä. Armeijassa hoidetaan asiat itse ja viimeistään silloin otetaan vastuu omista asioista. Esikoinen on jo käynyt, toinen on ollut nyt puoli vuotta. Muutamia viestejä on vaihdettu. Koskaan en ole edes soittanut heille, kun ovat olleet armeijassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan sitä on facesaa kysellä, kun oma lapsi ei vastaa mitään.
Jos maanantaina meni, niin ei kai ole mitään ehtinyt vielä vastailemaan. Ei siellä saa koko ajan puhelinta käyttää! Jos ei pariin viikkoon kuulu mitään, niin voit alkaa kysellä.
Ehkä Suomen armeijan pitäisi olla avoimempi ja tiedottaa asioistaan paremmin, esim. ne aikataulut vanhemmille, niin loppuisi ne tyhjän päiten kyselijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin intissä niin soiton jokatoinen päivä iltavapailla kotiin ja kerroin kuulumisia. Komppanjanvääpeli sanoi varusmiespalveluksen alussa, että soittakaa vain kotiin iltaisin ja jos ei viikkoon soita vanhemmilleen niin jotain on vialla suhteessa vanhempiinsa.
Ennen vanhaan - ennen kännyköitä 90-luvun alussa - tuollaista soittelua olisi pidetty todella pahana ja varusmies olisi nolattu kunnolla porukan edessä. "Alokas nönnönnöön äidin toiveesta koko joukkue tekee nyt sitä ja tätä".
Sitten tämä alokas nönnönnöö olisi laitettu ryhmäkurilla järjestykseen ja thats it.
Tuolloin se armeija oli ihan omalla vastuulla, ei mammojen. Jokainen pärjäsi omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Suomen armeijan pitäisi olla avoimempi ja tiedottaa asioistaan paremmin, esim. ne aikataulut vanhemmille, niin loppuisi ne tyhjän päiten kyselijät.
Aikataulut tiedotetaan heille, joita ne koskevat, eli varusmiehille. He puolestaan voivat tiedottaa äidille, jos eivät kykene selviämään niistä itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan sitä on facesaa kysellä, kun oma lapsi ei vastaa mitään.
Jos maanantaina meni, niin ei kai ole mitään ehtinyt vielä vastailemaan. Ei siellä saa koko ajan puhelinta käyttää! Jos ei pariin viikkoon kuulu mitään, niin voit alkaa kysellä.
Eli odotat kaksi viikkoa ja jos ei kuulu mitään niin soitat? Entä jos se junnu onkin lähtenyt käveleen sieltä kolmen päivän jälkeen, hukannut puhelimen ja kadonnut?
Minä soitin kolikkopuhelimesta kotiin ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Ja porukat tiesi, että ilmoitan jos ilmoitan, minulle on turha soitella. Olimme niin paljon maastossa, että en olisi paikalla ollutkaan. Soittoajatkin taisi olla muistaakseni tunti tai pari illassa, en muista tarkkaan.
Ei 20-vee vanhempiaan mieti vaan ihan muita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan sitä on facesaa kysellä, kun oma lapsi ei vastaa mitään.
Jos maanantaina meni, niin ei kai ole mitään ehtinyt vielä vastailemaan. Ei siellä saa koko ajan puhelinta käyttää! Jos ei pariin viikkoon kuulu mitään, niin voit alkaa kysellä.
Sitten se on myöhäistä. Facen mukaan läheistenpäivä on ensi lauantaina. Alokkaan olisi pitänyt siitä kotiväkeä tiedottaa, mutta eipä ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin selvittelemään moniakin asioita palveluspaikan kanssa. Semmosta mitä, missä , milloin - sekoilua. Milloin aikaan se pääsee lomille ja millä konstilla tulee kotiin, milloin pitää mennä takaisin ja joitain lääkärikäyntejä, unohtuneita kamoja ... Olisi pitänyt olla jokin whatsapp - ryhmä tai portaali mihin olisi kaikki vanhemmat voineet kirjoitella. Kuitenkin nuoret ovat siellä melko teinejä ja ekaa kertaa asuvat muualla kuin kotona. Eivät kaikki ole niin itsenäisiä vielä.
Whaat? Mitä mä just luin? Onhan tämä vitsi, onhan... ? Jaa.. eikö?
Luulin että armeijaan pitää olla aikuinen että pääsee sisään. ainakin niin oli minun aikana.
En ollut yhteyksissä sinne päin, vanhempi poika itse laittoi joskus viestejä, nuorempi ei niinkään, viestitteli tyttöystävän kanssa. Enkä olisi kyllä nolannut poikia kyselemällä missään ryhmässä.