taaperoni on niin kamala, ihmettelen miksi joillakin on useita lapsia?

samanlainen. Olisi täytynyt olla silmät selässäkin. Mutta voin lohduttaa, että tuo vaihe menee jossakin vaiheessa ohi.

Nyt oma poikani on 4v. mutta ei yhtä kerkeäväinen. Vilkas vieläkin, mutta uskaltaa sentään jättää yksin vaikkapa omaan huoneeseen.

Täytyisi vain muistaa pitää rajat eli kun tekee pahojaan, siitä se seuraa rangaistus.

yksinkertaisesti laita lasta hoitoon ja mene töihin? Ei ole järkeä olla kotona, jos se saa niin hulluksi, että harkitsee lapsen antamista pois.

Jos meidän poika olisi syntynyt ensin, olisin jättänyt lasten teon siihen siinä pelossa että toinen olisi samaa laatua.



Esikoiseksi sattui kuitenkin tyttö, joka on aina ollut kuin enkeli. Ainakin tuohon poikaan verrattuna.

kun on useampi lapsi,niin heistä on seuraa toisilleen.ja sillä tavoin helpompaa,kun leikkivät keskenään.mulla on 4 lasta.

Siis todella kiltti lapsi. Kiukuttlee kyllä esim. joskus pukiessa tai kun haluaisi herkkuja. Mutta ei tee oikeataan koskaan mitään pahaa.



Heti synnyttyään oli pari kuukautta lähes yhtä itkua. Yöt takkusivat 1v 3kk asti ja päivä unetkin vain pikku pätkiä. Kiinteiden aloituksen kanssa suuria ongelmia.



Nyt onkin ollut ihanaa aikaa. Yötkin nukkuu 11h ja päivällä kokonaisen tunnin.

Ei varmaan kannata olla tuon ikäisen kanssa kotona, jos on noin kamalaa.

Itselläni on myös kohtuullisen rasittavat 2- ja 4-vuotiaat, mutta leikkivät paljon keskenään, mikä helpottaa. Käyn myös töissä, joten pinna ei pala niin kuin kotiäitinä.

Saisitko lapsellesi leikkiseuraa? Hän kuulostaa pitkästyneeltä, jos koko ajan tekee pahojaan.

Lasten kanssa on mielestäni aika oleellista, että saa ne puuhaamaan jotain, siis auttaa virittämään jonkin järkevän leikin ja yrittää sitten itse liueta siitä jossain vaiheessa. Myös leikkikaluja pitäisi olla riittävästi ja sillä tavalla aseteltuna, että lapsi löytää ne hyvin.

Kehu lasta, kun hän leikkii, piirtää paperille jne. Piirustuslauta on siisti väline, jos piirtely kynillä ei millään onnistu. Sillä ei pysty sotkemaan.

Minulla kokemusta rasittavasta taaperosta, vauvana oli kyllä helppo, mutta kun liikkumaan pääsi alkoi mahdoton meno. Kerkeävä on edelleen, mutta 3 v syntymäpäivän jälkeen merkkejä rauhoittumisesta alkoi näkyä. Jemptit jutut ja kehu silloin kuin vain sen paikka auttoivat. Jos jotakin löydät mikä on mukavaa lapsen kanssa niin tee sitä, näin itsellekin tulee parempi mieli. Meillä muovailuvahat ja vesivärit oli kivoja juttuja. Sulla sattuu olemaan huomiota kaipaava lapsi ja varmaan hakee aina enemmän jos yrität jotain tehdä. Voimia sulle, uskon että on lapsessasi hyviäkin puolia ;)

kun haluaisin antaa kaikkeni ja olla vain kotona ja hoitaa taaperoa. En tiedä olisiko töihin meno sitten parempi. Jaksaisinko enää iltaisin keskittyä lapseen kun töiden jälkeen on väsynyt.

Tooodella helppo. Ihan erilainen kuin esikoiseni.

Heh, illuusio murtui, kun taapero lähti liikkeelle -varsin myöhään 15-kuisena.

Siitä se sitten lähti. Tuntui, että luonne muuttui.



Nyt minulla on erittäin vilkas, ehtiväinen, utelias ja kiukutteleva 2-vuotias.

Olen hermoromahduksen partaalla noin 12 x päivässä.

Ja tyttö on siis kotihoidossa.



Jaksan vielä hetken, sillä menen (joudun) kohta töihin ja mies - pahaa aavistamaton - jää kotiin nauttimaan koti-isyydestä syksyyn asti.



Ja tyttö tosiaan tietää, mitä ei saa tehdä. Katsoo ilkikurisesti ja tekee pahojaan... Täyttä vahtimista se aika, kun lapsi ei nuku. Huoh.

mikä hänellä on?



Meillä on 1,5 vuotta vanha lapsi, joka puhuu. Sanoo mm. jos otan jokun ystävän vauvan syliin, että "X:ää harmittaa" eli on kateellinen. Ei kitise eikä vingu.

mikä hänellä on?

Meillä on 1,5 vuotta vanha lapsi, joka puhuu. Sanoo mm. jos otan jokun ystävän vauvan syliin, että "X:ää harmittaa" eli on kateellinen. Ei kitise eikä vingu.

Kehittyvät nääs eri aikaan, nuo lapsoset.

ei tee noita juttuja ilkeyttään, vaan kuten joku jo mainitsi, hakee huomiota. Se kannattaa yrittää pitää mielessä, kun lapsen touhut ärsyttää. Kannattaa yrittää antaa lapselle paljon huomiota, kun hän tekee jotain kivoja juttuja, niin ei ehkä hakisi huomiota "tuhmuuksilla". Tiedän, se ei aina ole helppoa. Jaksamista!

Vie lapsi vaikka muutamakerta viikossa seurakunnankerhoon joka kestaa 3h, han varmasti pitaa siita kun on kavereita siella leikkimassa. ja tietaakseni nuo kerhot juurikin tarkoitettu lapsille jotka kotona aidin kanssa :) meidan poika kavi siella ja tykkas kovasti. aina sitten odottikin et joko nyt on kerhopaiva. kerho maksaa muistaakseni alle 100/kausi, siellahan on kaksi kautta kevat ja syys. eli jos ei vaikka nyt paase niin voit hakea sinne syksylle/kevaalle :)



tsemppia ja pitkaa pinnaa sulle ja sanohan poijaallee soo soo ei saa olla tuhma aidille, mun puolesta

Jos meidän poika olisi syntynyt ensin, olisin jättänyt lasten teon siihen siinä pelossa että toinen olisi samaa laatua.

Esikoiseksi sattui kuitenkin tyttö, joka on aina ollut kuin enkeli. Ainakin tuohon poikaan verrattuna.

vaikka minulla sukupuolet toisinpäin, pojat helppoja ja keskimmäinen tyttö ihan järkky vauvasta saakka. No okei ehkä ei tarpeeksi järkky kuitenkaan kun vuosien jälkeen tuli vielä iltatähti tehtyä, onneksi helppo poika.

Täytyy sanoa että sun sietokyky on aika matala.

Mitä enemmän välttelet taaperosi seuraa,sitä enemmän hän tekee pahojaan. leikitkö hänen kanssaan? Mikset ulkoilisi enemmän,vaikka 3 kertaa päivässä, jos ette sisällä keksi tekemistä. Jotkut lapset tarvii enemmän liikuntaa purkaakseen energiaansa,kuin toiset.

Kuulostaa siltä että uhmakaan ei ole vielä alkanut, eli paljon pahempaa on tiedossa! Tottakai töihinmeno on yksi ratkaisu,mutta jos ei taloudellisesti ole pakko niin lasta ajatellen olisi reilumpaa hoitaa kotona. Tarhassa vilkkaista lapsista tulee usein vielä "pahempia"!! Ihan totta!tsemppiä!

esikoinen oli 1v kun vauva syntyi.

Kun hän täytti 2v niin hällä oli jo "kaveri" ja näin ei tehnyt niin paljon "vinkeitä" vaan touhusi sisaruksen kanssa.

Alkuun kun toinen syntyi oli välil rankkaa mut kyllä siitä selvittiin.

Noilla kokemuksilla on uskallettu sitten saada iso liuta lapsia. JA lapset leikkii paljon keskenään. MAhtava kun on sisaruksia.



Sun poikas selvästi hakee huomiota ja ssaa sitä tuolla tavoin. Vääntää hellan nappeja -> äiti reakoi. JA kiinnittää huomion häneen. :)

Minulla (yh) on täällä 2 v tyttö-taapero, jolla on ärhäkkä tempperamentti ja todella luja oma tahto. Perusasiat kuitenkin rullaavat ihan ok; nukkuminen, syöminen jne. Lisäksi on puoli vuotias tyttö-vauva. Onneksi kerkesin synnyttämään tuon nuorimmaisen, ennen kuin vanhempi tuli 2v:n uhmaan..olisin laitoksella pyytänyt harkinnanvaraista lykkäystä synnytykseen, kunnes esikoisen uhma on ohi :). Koita pitää mielessä se ajatus, että tuo vaihe menee kyllä ohi. Kuvailit ystäväni poikaa..kiipesi pöydille, väänsi hellan namikoita, veti verhoista ja repi kukkia...täysin peräänkatsottava. Nyt poika on 3,5v ja paljon helpompi.

Lapsella on ilmeisesti pitkäveteistä kotona pelkästään sun kanssa. Vie se hoitoon, niin päivään tulee rytmi ja lapselle ohjelmaa.

Tiedän tilanteen. Esikoiseni oli 2 vuotiaana mahdoton. Voimakasluonteinen ja vilkas kun on, niin uhmakautena oli moninverroin hankalampi. Pitää kuitenkin jaksaa olla sitkeä ja pitää kiinni rajoista. Meillä sai kantaa hellan luota pois varmaan sata kertaa päivässä, mutta kun sitä sitkeästi jaksoi tehdä, niin lopulta luovutti.



Nuorempi lapseni (melkein 2v nyt) harrastaa myös "riiviöimistä" eli tekee pahojaan minkä kerkeää, mutta hieman auttaa se, että jonkin aikaa leikin hänen kanssaan ja sitten saan tehtyä hetken rauhassa jotakin. Isosta siskosta on myös apua, hän leikittää pienempää välillä ihan mielellään.



Tiedän miten rankkaa villin ja vilkkaan lapsen kanssa voi olla, varsinkin jos mukana kuvioissa ovat myös levottomat yöt (kuopus oppi nukkumaan kunnolla vasta 9kk:n iässä ja esikoisella oli 3 kk:n paha koliikki). Kaikesta kuitenkin selviää ja ihan varmasti teilläkin ajan kanssa helpottaa.



Onko sinulla ketään, joka voisi välillä tulla hoitamaan lastasi, niin että saat ladattua akkuja? Entä lapsen isä, hoitaako hän lastanne minkä verran? Ja vielä kerran: pidä kiinni säännöistä ja rajoista. 2-vuotiaan kanssa niistä on vielä helppo "taistella", kun vertaa sitä niihin vaikeuksiin mitä tulee esim. teinin kanssa, jos rajoja ei ole saatu vedettyä. Rajat luovat turvallisuutta.



Varmaan tiedätkin jo tämän, mutta paasasin silti :). MLL:n sivuilla on muuten hyviä vinkkejä uhmaikäisen kanssa "selviytymiseen". Voimia!

Mulla oli tuollainen taapero 4 vuotta sitten. Oli vauvanakin vaativa koko ajan huutava. Ja vaikka miten olisin yrittänyt järjestää lapselle tekemistä ja annoin kaiken huomioni koko ajan, niin sille ei vain mikään riittänyt. Ja sellainen on edelleen. Ei toki yhtä raskas enää, kun on jo oppinut elämän pelisääntöjä. Mutta edelleen vaatii koko ajan muilta jotain.



Me uskallettiin tehdä toinenkin, joka on ihan toisenlainen lapsi. Eli ihan normaali, joka osaa leikkiä hetken itsekseenkin, esim. sen ajan, kun äiti käy vessassa. Kun tuo vanhempi lapsi huusi senkin ajan, kun ei saanut täyttä huomiota. Ja tuolle toiselle, tavalliselle lapselle jaksaa järkkäillä juttuja paljon paremmin, kun kuitenkin se on aina välillä 5 minuuttia ihan rauhallisesti, tyytyväisenä ja keskittyen siihen mitä tekee. Ja siis osaa tehdä sitä yksinkin, siis vaikka leikkiä jollain hahmoilla.



Sulla on ap vaativaa, eikä kaikkien lasten kanssa ole tuollaista. Joten ei ole mikään ihmekään, että koet riittämättömyyttä. Kuka tahansa kokisi samoin, jos olisi samanlainen lapsi.



Meillä tosiaan tehtiin ja saatiin toinenkin lapsi, ja ajatuksena oli kyllä tuo, minkä joku jo mainitsikin, että lapsista on seuraa toisilleen. Se pätee nyt, kun lapset ovat leikki-ikäisiä 4- ja 6-vuotiaita. Saatiin lapset lyhyellä ikäerolla, joten leikit käyvät hyvin yhteen. Alku kylläkin oli haastavaa, kun oli vauva ja sen kanssa tuo vaativa taapero. Mutta kun siitä selvisi, niin alkoihan se helpottamaan.