taaperoni on niin kamala, ihmettelen miksi joillakin on useita lapsia?
Vauvana itki paljon. Nyt kun on 2 v niin on ihan mahdoton. Hoidan häntä kotona. Päivisin tekee koko ajan jotain luvatonta kuten vääntelee hellan nappeja ja katsoo minua ilkikurisesti. Kiipeilee ja keksii vaikka mitä luvatonta. Koko päivän hän vaan "tekee pahojaan". Kirjan luku ei kiinnosta minun kanssani. Ulkoillaan ihan riittävästi.
Jos kännykkäni soi, en voi puhua ja ystävyyssuhteetkin sen takia kärsii. Taapero itkee ja huutaa puhelinta itselleen täyttä kurkkua, eikä anna minun puhua.
Onko muut taaperot tällaisia vai onko tämä taapero poikkeuksellisen vaikea?
En jaksaisi tähän enää vauvaa, vaikka sisaruksen hänelle olisin suonut. En halua että olisi yksinäinen loppuelämänsä jos sisaruksia ei ole.
Taaperon perässä saa koko ajan mennä ja siivota jälkiä. Ruoanlaitto on vaikeaa koska haluaa koko ajan huomiota ja tekemistä. Piirtämään ei esim voi jättää koska piirtelee sitten lattiat ja seinät.
Nukkumaan ei menisi iltaisin vaan huutaa täyttä kurkkua. Hermoni alkaa olla kireällä ja olen jopa harkinnut lapsen antamista pois.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan kannatakaan tehdä liian pienellä ikäerolla lapsia, 3-4 vuotta vähintään ikäeroa, niin että se esikoinen on jo sen verran järki päässä, että mustasukkaisuuksissaan vahingoita pikkusisarusta.
Ja tuosta että onko sun lapsi normaalia kauheampi, no varmasti on luonteeltaan ja temperamentiltaan hankalampi kuin joku rauhallisempi, todennäköisesti perinyt sen sulta ja isältään. Ja tällaisen lapsen kanssa pitää vaan pitää kovempaa kuria. Mikään lapsentahtinen lässynlässyn ei toimi, vaan pitää olla tiukkana, korottaa ääntä, ottaa tavarat pois jne.
neljän lapsen kokemuksella toteaisin, että kannatti todellakin tehdä ne lapset pienellä ikäerolla putkeen. leikkivät jo silloin paljon keskenään, vaikka oli paljon kavereitakin. aikuisenakin ovat toisilleen läheisiä. omat sisarukseni neljän vuoden välein, ja silloinhan se vasta mustasukkaisuus oli pahimmillaan. vasta aikuisina 'tutustuttiin'.
Laita ilmoitus ja etsi lapselle samanikäistä leikkikaveria jos alueellasi olisi. Jos lapset leikkivät keskenään, saatte aikuiset hengähtää ja ehkä vuorotellen tehdä jotain omia asioita.
Väärä lähestymistapa. Aikuinen ei leiki lapsen kanssa, vaan opettaa tälle työntekoa. Riittävästi työtä tehtyään hän saa palkinnoksi omaa aikaa leikkiensä parissa. Työt siis tehdään yhdessä ja lapsi leikkii yksin. Hellan nappien vääntelystä tulee lisää työtä, vaikka sen hellan puhdistus.
Voi jessus teitä uus avuttomia mammoja. Taitaa olla Porvoosta taas tämäkin juttu. Toisaalta kyllähän tämmöisiä puhelinonelämäni äitejä löytyy pilvin pimein. Lapsesta ei niin väliä, puhumattakaan, että vielä kasvattaisi sitä. Mikä teitä vaivaa?
3-vuoden ikäero on kaikista pahin. Paras ikäero on ollut alle 2v. Meillä 3-vuoden iässä on tullut kaikista pahin uhma ja mustasukkaisuus on ollut jotain aivan käsittämätöntä.
Millainen teini tuo AP:n lapsi mahtaa nykyään olla?
Meillä oli ensinmäinen lapsi täysi riiviö pienenä. Vaati jatkuvasti vanhemman viihdytystä tai oli pahanteossa.
Nyt kouluikäisenä on kiltti kuin enkeli, hyvin omatoiminen kympin oppilas koulussa, eli on hyvinkin toivoa, että rajat vielä löytyy ja rauhoittuu.Tsemppiä teille, mä niin muistan sen väsymyksen pienen ikiliikkujan kanssa.