Miksi ihmisistä tulee yksinäisiä ja miksi jotkut syrjäytyy?

Jo vanhemmat on niitä luusereita ja lisääntyvät sitten...

Ei jaksa ihmisiä. 

Osalla tosiaan monisukupolvista, vanhemmilla sama vika. 

Olen yksinäinen.Asunut eri maissa ja löytänyt kavereita, mutta aina vaan jään yksin.

Olen omasta mielestäni aika reilu.rakastan kauniita kattauksia ja hyvää ruokaa tarjoan.

Sievä koti ja elämä paikallaan ,mutta siltikin yksin.

Joskus mietin että kapakkalinnut löytävät seuraa.Minä hieman arka haluaisin löytää rehellisen kaverin rinnalleni .Joku joka haluaisi lähteä vaikkapa alpeille pyöräilemään tai patikkaan kesällä. 

Kateus !

Toiset viihtyy yksin. Ihmisseura on kuormittavaa ja vastaan on myös tullut aivan perseenreijintä porukkaa.

Koska meitä on kohdeltu huonosti teidän puolestanne ja emme halua olla sen takia teidän kanssa tekemisissä.

Minä tein 25 vuoden ajan koulutustani vastaavia töitä, joissa piti olla kiva ja empaattinen päivästä toiseen. Minusta oli mukava auttaa ihmisiä. Työt kuitenkin loppuivat, ja työttömyyden, sairastumisen ja köyhyyteen vajoamisen myötä katosivat kaverit yksi toisensa jälkeen. Ilman muita ihmisiä syrjäytyy.

Enemmän ihmettelen miksi jotkut pysyvät seurassa joka ei tuo heille mitään hyvää. Vaikka joku raitis ihminen joka jaksaa kulkea ryyppyporukan mukana kuskina. 

Joissakin kaupungeissa on pahoja ihmisiä paljon ja ilkeitä, osa kyllästyy huonoon käytökseen ja tekee mieluummin muualla asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinäinen.Asunut eri maissa ja löytänyt kavereita, mutta aina vaan jään yksin.

Olen omasta mielestäni aika reilu.rakastan kauniita kattauksia ja hyvää ruokaa tarjoan.

Sievä koti ja elämä paikallaan ,mutta siltikin yksin.

Joskus mietin että kapakkalinnut löytävät seuraa.Minä hieman arka haluaisin löytää rehellisen kaverin rinnalleni .Joku joka haluaisi lähteä vaikkapa alpeille pyöräilemään tai patikkaan kesällä. 

Kateus !

Ehkä karkoitat ihmisiä jos väität että sinulle ollaan kateellisia. Se on tosi vastenmielistä.

Minulla oli kaveri joka kuvitteli että muut kadehtii hänen kauneuttaan, koulutustaan, matkojaan, kotiaan... milloin mitäkin. En jaksanut hänen ylimielisyyttään. Ihan samanlainen hän oli kuin muutkin, en tiedä miksi kuvitteli itseään jotenkin ylivertaiseksi.

Minusta tuli yksinäinen monesta syystä. 

-kiusaaminen

-alkoholin jättäminen pois

-luonteeni on aika ujo ja olen myös introvertti

Parikymppisenä minulla oli ystäviä joiden kanssa vietin aikaa mutta nyt näin kolmekymppisenä ei ole ystäviä ja ainoat läheiset ihmiset on vahnempani. Yksinäinen olen ollut varmaan kohta 10 vuotta. 

En viihtynyt koskaan isoissa porukoissa, enkä ollut kiinnostunut pelailemaan Sos pelejä en lapsena, en aikuisena. Olen elämäniloinen luonnonlapsi, ja vielä nätti. Se erottaa mut muista, lisäksi kuormitun seurassa jossa en viihdy, toleranssini myös sietää huonoa käytöstä on tosi huono, ja puutun aina vääryyteen yms, olen sillä lailla maailman parantaja. En ehkä kevytmielinen, tms. Toisaalta siksi viihdyn yksin ja myös osa karsastaa. lisäksi olen rohkea. 

Sairauksia ja niiden tuomaa syrjäytymistä ja erkakoitumista. Kovin ihmeellistä ei tarvita kun sekä fyysinen että psyykkinen jaksaminen lopahtaa. Mulla on MS, ja suurimman osan aikaa olen kotona ihmettelemässä, paljon myös - lääkityksestä huolimatta - ihan sänky- ja kipupäiviä. 

Kaverit osoittautui oikeasti lääkärin toteamiksi persoonallisuushäiriöisiksi ja sukulaiset ei tule toimeen edes keskenään.

Kävelin kesällä terassin ohi ja siellä yksi kapakkalintu teki omaperäistä analyysiä Goodmanin Rentun ruususta. Varmaan sama juttu joka terassilla joka päivä kun ne on auki. Eniten minua rasittaa ihmisissä ennakoitavuus. Samat jutut moneen kertaan. Olet nähnyt kaikki juopot, jos olet nähnyt yhden. 

Ei sisarruksia eikä serkkuja ( ei siis luontaisia verkostoja),  yksinäinen työ, muutamat hyvät kaverit kuolleet, muuttaneet ulkomaille /kauas ja sellaisilla "arkiystävillä" on jo sosiaaliset verkostot täynnä. Suurin osa tutuista on töistä- työttämänä olisi tosi vaikeaa aikuisiällä tutustua ja pitää yhteyttä, toiset sitten lasten kautta niiden kavereiden vanhempia. 

Eli, ilman sukulaisia, töitä, lapsia ja muutamat muutot niin että asuu satojen km päästä lapsuuden ja nuoruuden maisemista, siihen päälle joku pidempiaikainen sairaus joka vie voimat pitää sitäkään vähää yhteyttä- niin siinä on helposti syrjäytetty. 

Kiusaaminen tuhoaa monen itsetunnon ja kiusatuista tulee usein yksinäisiä. Suomi on sinällään harmillinen maa että täällä on paljon ihmisiä jotka kiusaa tai ovat vain ilkeitä muille. 

Itse pelkään sosiaalisia tilanteita ja häpeän itseäni. Minua kiusattiin aika paljon ja sen myötä poteroiduin omiin oloihin.

T: olen surkea ihminen, olen ruma ja lihava.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen tuhoaa monen itsetunnon ja kiusatuista tulee usein yksinäisiä. Suomi on sinällään harmillinen maa että täällä on paljon ihmisiä jotka kiusaa tai ovat vain ilkeitä muille. 

Itse pelkään sosiaalisia tilanteita ja häpeän itseäni. Minua kiusattiin aika paljon ja sen myötä poteroiduin omiin oloihin.

T: olen surkea ihminen, olen ruma ja lihava.

Tämä! Kiusaajakansa. Jopa fyysisistä sairauksista kiusataan, neurologisesta erilaisuudesta, kaikesta. Kuvottava maa.

Ihmiskunta on sairas, siksi minua ei kiinnosta olla osa sairautta. 

Miksikö? Talousjärjestelmä jonka enemmistö on hyväksynyt mutta joka hyödyntää pain promillea (ne jotka käytännössä omistavat kaiken), valtiot keinotekoisilla rajoilla yms. 

Kaikki tehty siten että sotia tulee ja kiistoja. Ihminen on kuin syöpä joka mielellään tuhoaisi oman lajinsa kuin yhdistäytyisi ja ehkä jokin muu avaruusolio voisi olla yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Osalla aspergerpiirteitä. Eivät osaa luontevaa kanssakäymistä. 

Ei ny hitossa kaikilla tollomiehillä ole aspergeria.

Ne on laiskoja pelkureita, joten ne eivät uskalla ihmisten sekaan opettelemaan käytöstapoja. Itseasiassa normaalisti niitä opetellaan syntymästä asti 

Moni varmaan ollut vanhempien ainoa lapsi. Pilalle paapottu prinssi tai vaille kaikkea jäänyt juoppojen kersa.

Suurin syy on Suomen ilmastossa.       

Heti päästyään etelänlämpöön ujoimmastakin suomalaisesta kehkeytyy sosiaalinen sopuli.

Suomessa puuttuu paikat missä ihmiset saattaisivat tavata muita yksinäisiä pontaanisesti. Tähän yksinäisyyden poistoon täytyisi panostaa ihan yhteiskunnallisesti, eikä jättää kokonaan yksilön vastuulle.