Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö ketään ihmistä, jonka kovat kokemukset olisivat jalostaneet paremmaksi ihmiseksi?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Minä 🙋🏻
Miten? Miten muutuit+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut tuollaista. Pikemminkin tulee entistä pahempi mulqvisti...
Kärsimys ei jalosta vaan typistää, surkastuttaa.
Usein kärsimys johtuu jonkun toisen vääristä teoista. Tekijät kukoistaa. Ei ole oikeutta ei kohtuutta maailmassa.
Yleensä käy toisinpäin. Kärsimys ei tee ihmiselle hyvää.
Nähnyt miten hyvistä ihmisistä tulee pahoja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovat kokemukset särkevät harhoja. Vähemmän harhaista voisi pitää parempana, mutta jos ei kestäkään elämäänsä ilman niitä harhoja on tulos ehkä alkuperäistäkin surkeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sauli Niinistö.
Muuttui paljon inhimillisemmäksi sen jälkeen, kun joutui riippumaan palmussa keskellä tsunamia. Oli aikaisemmin kova ja kylmä kokkare, pelkkä rahankiilto silmissä. Nykyään on paljon parempi ihminen, näkee ihan päältä.
Vierailija kirjoitti:
Sauli Niinistö.
Muuttui paljon inhimillisemmäksi sen jälkeen, kun joutui riippumaan palmussa keskellä tsunamia. Oli aikaisemmin kova ja kylmä kokkare, pelkkä rahankiilto silmissä. Nykyään on paljon parempi ihminen, näkee ihan päältä.
Miten näkee että on parempi ihminen? o.O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sauli Niinistö.
Muuttui paljon inhimillisemmäksi sen jälkeen, kun joutui riippumaan palmussa keskellä tsunamia. Oli aikaisemmin kova ja kylmä kokkare, pelkkä rahankiilto silmissä. Nykyään on paljon parempi ihminen, näkee ihan päältä.
Miten näkee että on parempi ihminen? o.O
No luonteesta, lämmöstä katseessa kun puhuu toisille, koko olemus on muuttunut.
On kuin eri sielu olis hypännyt vanhan tilalle. Niinistö ennen tsunamia oli ihan eri tyyppi.
Voin kommentoida vain omalta osaltani. Olen kokenut elämässäni paljon traumaattisia tapahtumia, joita kannan mukanani koko loppuikäni. Vaikka kärsimys ehkä joskus helpottaisi, en näe realistista mahdollisuutta sille, että pelko ja epäluottamus elämään ja ihmisiin eivät ole pysyvästi jääneet elämääni.
Elämäni on todella hankalaa ja ehdottomasti suurin osa päivistä menee yksikertaisesti selviämiseen. Olen vielä suhteellisen nuori, joten elättelen ehkä älytöntäkin toivoa paremmasta huomisesta. Nyt olen joutunut jättäytymään työelämästä ja kaikki tämän vuoden suunnitelmat menivät pieleen.
Nuorena ihmisenä minua sattuu suuresti se, että en ole koskaan edes päässyt oikeastaan aloittamaan elämääni. En olisi mitenkään voinut välttää traumaattisia tapahtumia elämässäni, en tiedä miksi sain ne osakseni.
Sanokaa mitä sanotte katkeruudesta tai muusta, mutta harmittaa että nuo ihmiset jotka ovat minua satuttaneet, kukoistavat. Hyvä elämä heillä. Rahaa, terveyttä. Ehkä joskus heilläkin onni kääntyy, mutta en pidätä hengitystäni ja odota. Elämässä ei ole mitään reilua.
Eivät traumat ole minusta tehneet yhtään parempaa tai huonompaa ihmistä, mutta omissa silmissäni olen pettymys. Se on tosin sanottava, että olen nykyään herkempi havaitsemaan muiden tuskaa ja osaan sen myös kohdata. Muiden tuska ei pelota minua, tiedän itsekin mitä se on. Teen myös kaikkeni, etten koskaan vahingoittaisi toista ihmistä kuten minua on vahingoitettu. Haluan aidosti ihmisille tapahtuvan hyviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kommentoida vain omalta osaltani. Olen kokenut elämässäni paljon traumaattisia tapahtumia, joita kannan mukanani koko loppuikäni. Vaikka kärsimys ehkä joskus helpottaisi, en näe realistista mahdollisuutta sille, että pelko ja epäluottamus elämään ja ihmisiin eivät ole pysyvästi jääneet elämääni.
Elämäni on todella hankalaa ja ehdottomasti suurin osa päivistä menee yksikertaisesti selviämiseen. Olen vielä suhteellisen nuori, joten elättelen ehkä älytöntäkin toivoa paremmasta huomisesta. Nyt olen joutunut jättäytymään työelämästä ja kaikki tämän vuoden suunnitelmat menivät pieleen.
Nuorena ihmisenä minua sattuu suuresti se, että en ole koskaan edes päässyt oikeastaan aloittamaan elämääni. En olisi mitenkään voinut välttää traumaattisia tapahtumia elämässäni, en tiedä miksi sain ne osakseni.
Sanokaa mitä sanotte katkeruudesta tai muusta,
Sinä kuulostat hyvältä ihmiseltä ja toivon että pian aurinko paistaa myös sinun elämääsi.
Sain aikoinaan burnoutin työelämän stressin takia, sai ihan miettimään kaiken uudelleen.
Olin ollut se reipas kympin tyttö/nainen ennen loppuun palamista.
Muutuin ihmisenä tämän jälkeen. Tavallaan oli pakkokin muuten en olisi kyönnyt palamaan töihini sairasloman jälkeen.
Kotielämässä vanhimmalla lapsellani vaikeuksisia nuoruudestaan kuolemaansa. Äitinä murehdin ja stressasin, yritin saada apua hänelle.
Hänen kuolemansa on vaikeinta elämässäni.
Tämäkin on muuttanut minua, opettanut ymmärtämään miten helpolla voi jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle mt ongelmaisena, riippuvuudesta kärsivänä kuten poikani.
Paljon suvussani ja mieheni suvussa ihmisiä eri kirjain höysteillä, teettää paljon väärinkäsityksiä ja yhdessä olo on useasti stressaavaa, ja hetkittäin riitaisaa.
Jos olisin saanut kulkea elämän polkuani ilman ongelmia niin olisin vieläkin se kypsymätön ja itsekäs ihminen mitä olin nuoruudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Isot vaikeudet ovat lisänneet kykyäni tuntea empatiaa. Lisäksi yhden ison vastoinkäymisen myötä tulin uskoon.
Vierailija kirjoitti:
Sain aikoinaan burnoutin työelämän stressin takia, sai ihan miettimään kaiken uudelleen.
Olin ollut se reipas kympin tyttö/nainen ennen loppuun palamista.
Muutuin ihmisenä tämän jälkeen. Tavallaan oli pakkokin muuten en olisi kyönnyt palamaan töihini sairasloman jälkeen.
Kotielämässä vanhimmalla lapsellani vaikeuksisia nuoruudestaan kuolemaansa. Äitinä murehdin ja stressasin, yritin saada apua hänelle.
Hänen kuolemansa on vaikeinta elämässäni.
Tämäkin on muuttanut minua, opettanut ymmärtämään miten helpolla voi jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle mt ongelmaisena, riippuvuudesta kärsivänä kuten poikani.
Paljon suvussani ja mieheni suvussa ihmisiä eri kirjain höysteillä, teettää paljon väärinkäsityksiä ja yhdessä olo on useasti stressaavaa, ja hetkittäin riitaisaa.
Jos olisin saanut kulkea elämän polkuani ilman ongelmia niin olisin vieläkin se kypsymätön ja itsekäs ihm
Olen lukenut kirjaa The Secret kun on ollut vaikeaa ja poikani kuolemaan tuotti lohtua Dolores Cannonin kirjotukset ja you tube pätkät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain aikoinaan burnoutin työelämän stressin takia, sai ihan miettimään kaiken uudelleen.
Olin ollut se reipas kympin tyttö/nainen ennen loppuun palamista.
Muutuin ihmisenä tämän jälkeen. Tavallaan oli pakkokin muuten en olisi kyönnyt palamaan töihini sairasloman jälkeen.
Kotielämässä vanhimmalla lapsellani vaikeuksisia nuoruudestaan kuolemaansa. Äitinä murehdin ja stressasin, yritin saada apua hänelle.
Hänen kuolemansa on vaikeinta elämässäni.
Tämäkin on muuttanut minua, opettanut ymmärtämään miten helpolla voi jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle mt ongelmaisena, riippuvuudesta kärsivänä kuten poikani.
Paljon suvussani ja mieheni suvussa ihmisiä eri kirjain höysteillä, teettää paljon väärinkäsityksiä ja yhdessä olo on useasti stressaavaa, ja hetkittäin riitaisaa.
Jos olisin saanut kulkea elämän polkuani ilman ongelmia n
Olen myös surun myötä kokenut hengellisen heräämisen, rukoillut paljon.
Minä. Mustien vuosien jälkeen ja burnarista jotenkin toivuttuani olen ollut paljon kärsivällisempi ja myötätuntoisempi muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kommentoida vain omalta osaltani. Olen kokenut elämässäni paljon traumaattisia tapahtumia, joita kannan mukanani koko loppuikäni. Vaikka kärsimys ehkä joskus helpottaisi, en näe realistista mahdollisuutta sille, että pelko ja epäluottamus elämään ja ihmisiin eivät ole pysyvästi jääneet elämääni.
Elämäni on todella hankalaa ja ehdottomasti suurin osa päivistä menee yksikertaisesti selviämiseen. Olen vielä suhteellisen nuori, joten elättelen ehkä älytöntäkin toivoa paremmasta huomisesta. Nyt olen joutunut jättäytymään työelämästä ja kaikki tämän vuoden suunnitelmat menivät pieleen.
Nuorena ihmisenä minua sattuu suuresti se, että en ole koskaan edes päässyt oikeastaan aloittamaan elämääni. En olisi mitenkään voinut välttää traumaattisia tapahtumia elämässäni, en tiedä miksi sain ne osakseni.
Kiitos kauniista sanoistasi. Hyvää joulua sinulle!
Itseni. Olin nuorempana sellainen "kaikki on itsestä kiinni" -menestyjä ja ärsyynnyin jos minun piti esim haistella työmatkalla spurguja, kun olin matkalla "tienaamaan heidän tukirahojaan". Koin alitajuisesti olevani jotenkin parempi ja arvokkaampi ihminen, koska olin niin sinnikäs ja ahkera.
Noh, sitten iski vakava masennus, ja se vei kyllä luulot pois ja opetti, että kaikki EI ole itsestä kiinni. Kesti pitkään hyväksyä oma heikkous, mutta kun niin tein, niin aloin nähdä kaikki spuget, narkit ja wt -tyypit empatian kautta; en voi tietää millaista on heidän elämä ja kuinka vaikea heidän on tehdä mitäkin. Minusta tuli siis vähemmän kusipää.
Minä 🙋🏻