Tiedätkö ketään ihmistä, jonka kovat kokemukset olisivat jalostaneet paremmaksi ihmiseksi?

Olen oppinut paljon kovista kokemuksista koko elämäni ajan ja samalla kehittynyt lukemattomilla tavoilla paremmaksi.

Minulle kävi näin. Mietin todella paljon, etten aiheuta kenellekään mitään pahaa. En enää sen jälkeen koskaan voisi kiusata ketään. Tiedän pariskunnan, joka on menettänyt lapsensa. En tunne ketään yhtä empaattisia ja sydämellisiä ihmisiä. 

Muistan lukeneeni ihan tutkimuksen aiheesta, tiedä sitten pitääkö paikkaansa, mutta osan kohdalla se lisäsi empatiaa, osan vähensi. Eli ne kaikkein empaattisimmat sekä epäempaattisimmat ovat kokeneet kovia. On myös tutkimuksia, että mitä onnellisempi ja esimerkiksi vauraampi ihminen on, sen vähemmän hän tuntee empatiaa muita kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä. Isot vaikeudet ovat lisänneet kykyäni tuntea empatiaa. Lisäksi yhden ison vastoinkäymisen myötä tulin uskoon.

No ainakin rankan lapsuuden kokeneet ovat usein hyviä tulkitsemaan ihmisiä, sillä ovat joutuneet selviytymään arvaamattomien vanhempien läsnäollessa. Ovat myös joutuneet ottamaan vastuuta itsestään nuorena. Eli rankkalapsuus voi tuoda hyviä puolia, mutta usein tuo myös tietynlaisen arkuuden ja huonon itsetunnon. Ovat myös usein miellyttäjiä ja eivät osaa pitää puoliaan. 

Minulle on jossain määrin käynyt niin. Eräs ammattilainen totesi kerran, että kaiken kokemani jälkeen minusta on tullut hyvin aito ihminen. Tämä näkyy siinä, että elän itseni näköistä elämää. Olen valinnut tällä kertaa puolison, joka kohtelee minua hyvin. Hän ja lapsemme ovat minulle ykkösprioriteetti, eivät itsestäänselvyys. Olen myös vaihtanut ammatin ja asuinpaikan sellaisiksi, että ne sopivat minulle. Elän myös introvertin luonteelleni uskollisesti ja olen karsinut itselleni jonninjoutavat ihmissuhteet elämästäni.

En nyt kärsimyksestä tiedä, mutta minulla tuli tässä parikymppisenä elämässä eteen vaihe, kun kärsin töissä burnoutin ja jouduin pitkälle sairaslomalle. Siinä kärvistellessä ja myöhemmin toipuessa aloin miettiä vakavasti sitä, mikä johti burnoutiin ja mitä oikeastaan elämälläni haluan tehdä ja minkälaisia ihmisiä pitää ympärilläni. Päädyin vaihtamaan työnkuvaa, keventämään työntekoa ja muutenkin muuttamaan elämänasennettani.

Samalla kun aloin elää enemmän itselleni ja välittää vähemmän siitä, mitä muut minusta ajattelevat tai miten "kuuluisi" elää, aloin myös ymmärtää muiden ihmisten erilaisia persoonia ja elämäntapoja paremmin. Sanoisin, että olen nykyään paljon avoimempi ja rennompi ihmisenä enkä tuomitse tai kommentoi, jos joku haluaa tehdä elämässään asioita, joita en ehkä itse tekisi. Olen ottanut niin paljon kuraa niskaani valinnoista, jotka itse tein miellyttääkseni jonkun muun ihanteita, että en toivo samaa kenellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni ihan tutkimuksen aiheesta, tiedä sitten pitääkö paikkaansa, mutta osan kohdalla se lisäsi empatiaa, osan vähensi. Eli ne kaikkein empaattisimmat sekä epäempaattisimmat ovat kokeneet kovia. On myös tutkimuksia, että mitä onnellisempi ja esimerkiksi vauraampi ihminen on, sen vähemmän hän tuntee empatiaa muita kohtaan. quote.

Nuorempana ajattelin, että elämässä paljon saaneet, kuten onnellinen lapsuus ja muuten elämässä menestyneet ihmiset ovat varmaan empaattisia, koska heillä ikäänkuin on varaa siihen, on niin paljon, että voi antaa.

Elämän kokemuksen myötä tajusin, että ne jotka ovat joutuneet kärsimään ja kokemaan kovia, ovat empaattisia. Menestyjistä en empatiaa löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni ihan tutkimuksen aiheesta, tiedä sitten pitääkö paikkaansa, mutta osan kohdalla se lisäsi empatiaa, osan vähensi. Eli ne kaikkein empaattisimmat sekä epäempaattisimmat ovat kokeneet kovia. On myös tutkimuksia, että mitä onnellisempi ja esimerkiksi vauraampi ihminen on, sen vähemmän hän tuntee empatiaa muita kohtaan. quote.

Nuorempana ajattelin, että elämässä paljon saaneet, kuten onnellinen lapsuus ja muuten elämässä menestyneet ihmiset ovat varmaan empaattisia, koska heillä ikäänkuin on varaa siihen, on niin paljon, että voi antaa.

Elämän kokemuksen myötä tajusin, että ne jotka ovat joutuneet kärsimään ja kokemaan kovia, ovat empaattisia. Menestyjistä en empatiaa löytänyt.

Menestynyt ihminen voi myös olla empaattinen.

Jep. Minä. En koske miehiin enää pitkällä tikullakaan ja saan kaiken sen energian omaan käyttööni. Huimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni ihan tutkimuksen aiheesta, tiedä sitten pitääkö paikkaansa, mutta osan kohdalla se lisäsi empatiaa, osan vähensi. Eli ne kaikkein empaattisimmat sekä epäempaattisimmat ovat kokeneet kovia. On myös tutkimuksia, että mitä onnellisempi ja esimerkiksi vauraampi ihminen on, sen vähemmän hän tuntee empatiaa muita kohtaan. quote.

Nuorempana ajattelin, että elämässä paljon saaneet, kuten onnellinen lapsuus ja muuten elämässä menestyneet ihmiset ovat varmaan empaattisia, koska heillä ikäänkuin on varaa siihen, on niin paljon, että voi antaa.

Elämän kokemuksen myötä tajusin, että ne jotka ovat joutuneet kärsimään ja kokemaan kovia, ovat empaattisia. Menestyjistä en empatiaa löytänyt.

Mitähän menestystä tarkoitat? Outo kommentti. 

Kärsimys ei paranna yhtään mitään eikä auta mihinkään.

Minusta vaikeudet ovat tehneet entistä sulkeutuneemman, mutta myös pinnallisemman.

En halua vaivata muita murheillani enkä siksi halua puhua ongelmistani. Pinnallisuus on ehkä sitä että haluan juosta pakoon ongelmiani.

Luulen, en ole varma mutta Sauli Niinistöstä saattoi tulla fiksumpi sen tsunamikokemuksen jälkeen.

     eipä tee hyvää kenellekään paskakokemukset

Kyllä vaikeudet vahvistaa, karaistaa ja tuo ymmärrystä elämään mutta perskärpäset haistavat nämä ymmärtäväiset ihmiset ja ovat kuin iilimadot. Ne kannattaa karistaa iholta mahdollisimman nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaikeudet vahvistaa, karaistaa ja tuo ymmärrystä elämään mutta perskärpäset haistavat nämä ymmärtäväiset ihmiset ja ovat kuin iilimadot. Ne kannattaa karistaa iholta mahdollisimman nopeasti.

tämä!"!"

Useitakin, pitäisin hälyttävänä jos en tuntis, ihmiset viihtyy kaltaistensa seurassa ja jos hyvät tyypit ei viihtyis mun kans niin sille ei ole kun yks aika epäimarteleva selitys.

En ainakaan itse ole jalostunut yhtään elämän aikana.  Kyllä kai sellaista silti voi jollekin tapahtua. 

Vierailija kirjoitti:

Jep. Minä. En koske miehiin enää pitkällä tikullakaan ja saan kaiken sen energian omaan käyttööni. Huimaa.

Sä koet vahvuutena et ne sun menneisyyden miehet edelleen päättää sun elämästä?

Aikamoista.

Montakin. Reagoi asioihin ymmärtävästi ja suvaitsevasti