13-vuotiaalla pojallani on alkanut murrosikä ja elämästä on tullut aika raskasta
Joka aamu saan pakottaa hänet kouluun. Monesti alan huutamaan. Lopulta joudun uhkailemaan poliiseilla, ja sitten hän lähtee. Hän kyllä pärjää koulussa, mutta aamuisin keksii erilaisia syitä miksi ei lähtisi.
Lähes joka ilta puhutaan tunteja. Meillä on hyvä keskusteluyhteys, joka on tietenkin hyvä asia.
Mutta sitten hän juuttuu ja jumittuu asioihin. Saattaa jankuttaa asioita koko illan. Asiat pyörivät kehää. Kysyy saman kysymyksen tuhat kertaa.
Meillä on myös tullut politiikasta väittelyä. Hän on nyt ihan äärivasemmalla eikä kestä, jos esimerkiksi seuraan jotain kokoomuslaisia somessa. (Kannatan itsekin vasemmistoa, mutta tiedostan ettei asiat ole niin mustavalkoisia. En tietenkään salli sitä, että poikani päättää, ketä seuraan somessa.)
Plääh
Kommentit (27)
Teinien vanhemmille pitäisi olla jotain tukiryhmiä
Itse olet hönet kasvattanut vasuripummiksi
Vierailija kirjoitti:
Itse olet hönet kasvattanut vasuripummiksi
Ihan normaalilta teiniltä kuulostaa
Hänestä on kasvamassa ihan hyvä tyyppi ja hyvä kun pystytte juttelemaan.
Jos ei äiti ole hoksannut tuon ikäisillä pojilla aina tanassa ja pakko käydä näpillä ainakin 8 kertaa päivässä. Useimmietn kun näkee TV:ssä naispuolisen uutistenlukijan, meteorologin tai lehdessä alusvaatemainoksen, on suunnattava vessaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei äiti ole hoksannut tuon ikäisillä pojilla aina tanassa ja pakko käydä näpillä ainakin 8 kertaa päivässä. Useimmietn kun näkee TV:ssä naispuolisen uutistenlukijan, meteorologin tai lehdessä alusvaatemainoksen, on suunnattava vessaan.
Kaikki eivät ole samanlaisia kun sinä
Kannattaa muistella sitä omaa murrosikää. Auttaa eläytymään oman lapsen tunnetiloihin.
Itse muistin hyvin omat ajatukseni elämästä murrosikäisenä. Jossain vaiheessa valkeni, että aikuisuus todellakin on edessä, enkä tahdo sitä. Aikuistuminen pelottaa ja siihen yhdistyy oman kehon nopeat muutokset.
Aikuiset, varsinkin omat vanhemmat tuntuivat niin typeriltä. Siltä pohjalta sitten kuulostelin omien lasten murrosiän ulostuloja.
Ohje: anna murrosikäisen olla rauhassa, mutta ole läsnä ja saatavilla, kun hän tarvitsee sinua. Jossain vaiheessa tarvitseminen on sitä, että hänellä on rahan tarve, mutta muutoin olet vain ilmaa ja häiriöksi.
Toisilla murrosikä näyttäytyy helpolta, toisille on helvetillistä.
Tsemppiä ja rypyt pois otsalta - vanhentavat ihan suotta. :D
Sellaista se on, murrosikä. Muutamassa vuodessa onneksi helpottaa yleensä. Kannattaa ottaa vaan rauhallisesti, ja muistaa, että käytös ei ole tahallista ilkeyttä vaan johtuu aivoissa ja hormonitoiminnassa tapahtuvista biologisista muutoksista. Ja tietysti niiden kautta ja niistä riippumattakin (esim. ikävaiheen uudet odootukset nuorta kohtaan) myös psykologiassa. Kasvaminen on usein kivuliasta, ja itsenäistyminen erityisen kivuliasta, ja se juuri on tämän vaiheen tavoite. Tsemppiä, kyllä siitä selviää kun ei murehdi liikaa.
Ei kuulu vanhempien huutamalla patistaa kouluun.
Jos ei kakru mene, niin sit ei mene, ja kärsii itse seuraukset.
Yleensä äiti on jo töissä kun koulupäivä alkaa, joten vahtiminen ei ole edes mahdollista.
Heräsi kysymys,eikö isä ola enää maisemissa ollenkaan? Isä toimisi jonkunlaisena auktoriteettina yleensä.
Jos politiikka kiinnostaa niin ohjaisin ihan johonkin toimintaan sen myötä, siitä voi tulla vielä ura.
Lapset eivät ole kopioita vanhemmistaan, heillä on oma tahto ja kyky ajatella. Tue nuorta, hyväksy hänen aatteensa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaali, siis äiti.
Ei niin eikä poika, molemmat ovat täyshulluja.
Meillä taas ylitunnollinen teini. Siivoaa iltakaudet, imuroi ja nalkuttaa mennessään. Suu vaan vaahtoaa.
Vierailija kirjoitti:
Heräsi kysymys,eikö isä ola enää maisemissa ollenkaan? Isä toimisi jonkunlaisena auktoriteettina yleensä.
Huutonaurua!!!!
Vierailija kirjoitti:
Teinien vanhemmille pitäisi olla jotain tukiryhmiä
Kyllä! Kannatan! T. Kahden teinin äiti
Mulle on ollut tosi vaikeaa, kun lapsi huutaa vihaavansa mua. Ei halua jutella, ei olla missään tekemisissä. Makaa huoneessa tai on kavereilla/harrastuksissa.
Entinen, hyvä puheyhteys katosi.
Kuitenkin itse rakastan lasta yhtä paljon kuin ennenkin ja kärsin. Itkeskelen usein yms.
Siinä menee se muutama vuosi. Voimia.