Jos on kotona kokoajan eikä ole kontaktissa toisiin ihmisiin, oma immuniteetti laskee todella paljon

Juuri näin

Kyllä mä kuljen ympäriinsä ja töiden puolesta altistun erilaisille pöpöille. Jossakin alistuin koronalle ja sairastan sitä nyt toista kertaa.

Näin on ja tulee vielä kömpelöksi sosiaalissa taidoissa. Aletaan pelkäämään muita.

Kuule, riittää että perheessä on 1 päiväkotia käyvä lapsi, niin vanhemmillakin helposti jokin pöpö 10 kertaa vuodessa. 

Tämä on aivan totta. Mutta immuniteettiin pystyy vaikuttamaan myös ilman ihmiskontakteja. Hali kotieläimiä, kulje metsässä ja syö ruokaa suoraan luonnosta kun mahdollista. Ja tapaa myös niitä terveitä ihmisiä, muuten menee immuniteetin lisäksi mielenterveys.

Viruksille altistuminen ei paranna vastustuskykyä. Bakteereille kylläkin. Virukset jättävät usein vahinkoa elimistöön ja voivat aktivoitua myöhemmin HEIKENTÄEN vastustukykyä tai terveyttä muuten. Joten älä jauha pas kaa ap.

Kehon immuunipuolustuksen perusta luodaan lapsena. Ei se mihinkään häviä vaikka aikuisena ei liukuportaiden kaiteita säännöllisesti nuolisikaan.

Jos kontaktien vähäisyys aiheuttaa stressiä niin se voi immuunipuolustukseen toki vaikuttaakin.

Mä alan voimaan henkisesti pahoin ihmisten keskuudessa. Mitta on työpäivän jälkeen aivan täynnä ja viikonloput ja lomat olen linnoittautuneena kotiin lähinnä tai menetän järkeni. 

Mutta olisinko jäänyt kotiin, jos olisin tiennyt että sukulaisten joulupöydästä saan koronan ja long covidin, jonka oirehdinta kesti puolitoista vuotta ja pilasi elämäni ja toimeentuloni aika perusteellisesti. No totta ihmeessä olisin. (Tämä tapahtui siinä vaiheessa, kun rokotuksia ei ollut vielä aloitettu.)

Periaatteessa noinkin, mutta riittää hyvin jos henkilö on vaikkapa vangittuna huoneistoon pelkän netin kanssa ja hänen tehtävänään on suoltaa tekstiä ideologian tai aatteen nimissä 16h päivässä, niin hänen hyvinvointia ja elimistöä voi ylläpitää tuomalla julkista hengitysilmaa basilleineen sisätiloihin joissa hän ja kolleegio työskentelee. Tämä onnistuu hyvin tuomalla ilmastoinnin rakennukseen suoraan ostoskeskuksesta vaikkapa. Tällöin vastustuskyky pysyy päivitettynä.

Myös luuntiheys heikkenee ja suljetuissa tiloissa maanalalla tai varastorakennuksissa on mahdollista silti ylläpitää luuntiheyttä erilaisilla fyysisillä harjoitteilla kuten judolla tai sambolla. Henkilöt voivat myös kovettaa luita tömistelemällä jalkoja lattiaan kantakävelemällä jos ei ole harjoituskumppaneita pitämään yllä fysiikkaa vastaan rappeutumista. Erilaiset pallopelit ei sovellu pieniin tiloihin lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä alan voimaan henkisesti pahoin ihmisten keskuudessa. Mitta on työpäivän jälkeen aivan täynnä ja viikonloput ja lomat olen linnoittautuneena kotiin lähinnä tai menetän järkeni. 

Luonnossa et olisi selviytynyt täysi-ikäiseksi. Olet tavallaan heikko yksilö. On hyvin mahdollista että et lisäänny elämäsi aikana ainutta kertaa ja et ole mahdollisesti harrastanut yhdyntääkään kertaakaan. Se on hyvin tyypillistä nykyään.

Energia ja voimat ei riitä, eikä henkinen kapasiteetti. Hädin tuskin edes työntekoon ja olemassaoloon.

Älä muuta virka. Näin se on. Taustoja avaamatta olen ajautunut yksinäisyyteen. Lapsi on ainut, joka pitää elämässä kiinni. Masennus, synkät ajatukset, itseinho ovat minulle tätä nykyä arkea. On parempia päiviä. Mutta joinakin päivinä teker mieli jäädä vain makaamaan peiton alle. 

En ole elämässäni pystynyt työelämään tai parisuhteeseen. 

En puhu enää kenellekkään. En valita. Myöhään illalla menen pimeään saunaan itkemään. 

Käyn lähikaupassa bussilla, joten eiköhän tuossa saa jo ihan riittävän määrän vieraita bakteereja keuhkoihinsa.

Kaikille esitän, että menee ihan hyvin. En kerro kenellekkään, miten tunnen. Ei kuulu muille. Meitä tälläisiäkin on, joista ikinä et arvaisi. 

Mietin, että mitä väliä sillä, mitä lopulta tekee tässä elämässä. 

Kun kuolee, kukaan ei muista. Kukaan ei tiedä. Ikänkuin en ikinä olisi edes ollut olemassa täällä.