Äitini on tavarahamsteri - onko toivoa?
Isäni kuoltua parisenkymmentä vuotta sitten, äitini jäi asumaan omakotitaloon. Tässä parinkymmenen vuoden aikana paikat ovat pikkuhiljaa täyttyneet kaikenlaisista tavaroista. Vanhoja huonekaluja (myös kirpputorilöytöjä), koriste-esineitä, kasveja (kuihtuneet ovat paikoillaan) jne jne. Kaikenlaista arvotonta roinaa. Joka ikinen huone, siis ihan jokainen on täynnä, jopa portaat. Tavaroiden keskellä on kulkuaukkoja, jotka joskus ovat nekin tukittu uusilla hankinnoilla. Mitään roskapostiakaan ei voi heittää pois, koska joukossa voi olla jotain "arvokasta", niinpä paperia on ihan kaikkialla.
Palokuorma on valtava, jos halutaan karmeimmasta päästä lähteä. Lämmityskulut eivät ainakaan pienene, kun jokaisen patterin edessä on roinaa. Ketään ydinperheen ulkopuolelta ei voi päästää käymään, kun häpeää tilaa. Kulkeminen on vaikeaa ja kun on kohta 80-vuotias, niin terveyskään ei välillä sallisi ylimääräisiä liikkeitä vaan siksi, että pääsisi sohvalle istumaan (sen peitellyn lehtikasan viereen).
Me lapset emme saa siivota. Hermostuminen alkaa välittömästi jos katsookaan jotain romuläjää sillä silmällä, että pitäisi siirtää. Edelleen ostellaan kirpputoreilta kaikenlaista ja kun kevät tulee, niin kiireesti ostellaan kaikenlaisia kasveja, jotka ovat istutusruukuissaan pihalla (vuosia). Nurmikkoa ei ajeta ja ei, me lapset emme saa ajaa. Allekirjoittanut on kerran tyhjentänyt pari kassillista melkein vuodenkin vanhoja ruokatavaroita, esim. tarjouslihoja jotka ovat olleet lämpimässä ja pakkauslaatikko on räjähtämäisillään (siis mädäntymässä).
Äitini kärsii, me lapset kärsimme ja tilanne pikkuhiljaa vain huononee. Ei ole mitään järkeä, että kunnon pikkuhiljaa vääjäämättä heikentyessä asuinolosuhteet aiheuttavat vain stressiä, koti ei ole levon paikka. Onko tilanteeseen mitään apua? Onko kukaan saanut hamsteria kuntoutumaan, tajuamaan tilanteensa ja hankkiutumaan tarpeettomasta tavarasta eroon?
Kommentit (67)
Se kulkee geeneissä on on kivikaudella ollut hyvä ominaisuus. Tämä on siis totta. Onko itselläsi yhtään samaa taipumusta?
Hyötyisittekö puolueettomasti avusta? Te sukulaiset olette "liian läheisiä", luultavasti äitisi häpeää ja pelkää itsekin käytöstään, taustalla on varmasti monennäköistä käsitteleätöntä surua ja tuskaakin.
Googlaa "ammattijärjestäjä". Jos he eivät pysty auttamaan, tietävät varmasti tahoja, jotka osaavat hoitaa tämänkaltaisia tilanteita.
Ehkä voi helpottaa, jos mammaliinon ahdistusta aletaan hoitamaan, mutta voi olla, ettei hän apua koe tarvitsevansa. Käsittääkseni tuollainen hamstraus on ahdistuneisuushäiriötä. Voiko Suomessa laittaa ketään siivoamaan omistamaansa okt:ta uhkasakoilla paloturvallisuuteen vedoten?
Jos äitisi ei usko teitä, niin ilmoitus palolaitokselle ja kunnan terveysviranomaiselle. Sieltä tulee sitten viranomaiskehotus siivota talo ja poistaa palokuorma, tarvittaessa uhkasakon kera.
Meidän taloyhtiössä tuli remontin myötä tällainen vastaan. Palolaitos kävi antamassa kehotuksen siivota, ei totellut, taloyhtiö ja palolaitos tyhjensivät asunnon että remonttia pääsi tekemään.
Ottaisin ensimmäisenä yhteyttä kunnan sosiaalityöntekijään ja keskustelisin mahdollisuuksista hänen kanssaan. Äitisi varmasti loukkaantuu siitä, että hänen asioihinsa puututaan, mutta se sinun ja sisarustesi on vain hyväksyttävä. En usko että tilanteesta selviätte ilman ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä linkistä. Mainittu lääkehoito ei valitettavasti ole tässä tilanteessa realistinen vaihtoehto, tunnistaa tilanteensa mutta ei näe sitä minkäänlaisena ongelmana. Kyllä, tavaroiden lainaus tai minkäänlainen luovuttaminen toi kovaa ahdistuneisuutta jo vuosikymmeniä sitten.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Mikäs hamsteri sinä olet? Äidin vauvahamsteri?
Oot vähän outo 👀
Jokin muistisairaus oireilee tuolla hamstraamisella. Voi olla turvattomuutta myös- turvaa tavaroista.
Joku mikä motivoisi?
Yleensä hamstraamisen aiheuttaa joku elämäntapahtuma, jota ei ole käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Hyötyisittekö puolueettomasti avusta? Te sukulaiset olette "liian läheisiä", luultavasti äitisi häpeää ja pelkää itsekin käytöstään, taustalla on varmasti monennäköistä käsitteleätöntä surua ja tuskaakin.
Googlaa "ammattijärjestäjä". Jos he eivät pysty auttamaan, tietävät varmasti tahoja, jotka osaavat hoitaa tämänkaltaisia tilanteita.
Sana "ammattijärjestäjä" mainittiin heti kun sellainen 1. kertaa tuli julkisuuteen, odotetuin seurauksin. Ei tarvita, ei ongelma..
ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voi helpottaa, jos mammaliinon ahdistusta aletaan hoitamaan, mutta voi olla, ettei hän apua koe tarvitsevansa. Käsittääkseni tuollainen hamstraus on ahdistuneisuushäiriötä. Voiko Suomessa laittaa ketään siivoamaan omistamaansa okt:ta uhkasakoilla paloturvallisuuteen vedoten?
Häätöuhka kerrostalossa
Mun äidillä hamstraus ehkä alkujaan johtui todella puutteenalaisesta lapsuudesta, mutta hamstraus riistäytyi käsistä joitain vuosia ennen kuin hänellä todettiin muistisairaus. Äidin kunto romahti sitten muutamassa vuodessa niin paljon että hän joutui hoitokotiin ja sai edunvalvojan hoitamaan asioitaan. Tällöin äidin kerrostaloasunto laitettiin myyntiin ja me lapset tyhjensimme asunnon. Mikään järkipuhe ei äitiin tehonnut missään vaiheessa, monet kerrat yritettiin puhua että lopettaisi hamstrauksen tai antaisi myydä/laittaa roskiin turhia tavaroita, mutta puheet kaikuivat kuuroille korville :(
Hamstraus on oire dementiasta ikääntyneellä. Huoli- ilmoitus, paloviranomaisille ilmoitus jne. Kyllä äitisi on pakko taipua hoitoon ts siihen, että tarpeeton turvallisuuteen liittyvä roina lähtee pois.
Vierailija kirjoitti:
Hamstraus on oire dementiasta ikääntyneellä. Huoli- ilmoitus, paloviranomaisille ilmoitus jne. Kyllä äitisi on pakko taipua hoitoon ts siihen, että tarpeeton turvallisuuteen liittyvä roina lähtee pois.
Tuo tarkoittaa myös sitä, että välit menee poikki. Kannattaako enää elämän loppuvaiheessa suututtaa läheinen, niin että jää ikuinen syyllisyys ja ikävät muistot.
Järkupuheella perustellen pieni askel kerrallaan, jos haluatte auttaa. Suurin osa jäänee teidän kontollenne sitten kun äiti kuolee tai joutuu hoitoon joka tapauksessa.
Alkuun pääsee niin, että ensin luvataan ettei mitään heitetä pois, paitsi silkat roskat. Ja lupaus tietysti pidetään. Näin syntyy luottamus. Sen jälkeen voi alkaa suostutella esim. lajittelemaan tavaroita. On helpompaa hamsterillekin pistää pois tavaroita, jos näkee, että samaa tavaraa on 20 kpl. Jos äitisi on kaatopaikkahamsteri eli tarkoituksella säilyttää roskia eikä tavaroita, niin sellaista ei voi auttaa.
Mikäs hamsteri sinä olet? Äidin vauvahamsteri?